Hallitusneuvotteluissa tullaan ennen pitkää etsimään keinoja työllisyysasteen nostamiseen 75 prosenttiin. Houkutus voisi olla lisätä sitä matalapalkkatyön kautta. Valtioneuvoston maanantaina julkistama selvitysei tähän välttämättä kannusta. Matalapalkkatyön yleistyminen kylläkin parantaa työllisyysastetta, mutta ei pienennä köyhyysriskiä.
Suomessa tehdään vain vähän matalapalkkatyötä muihin Euroopan maihin verrattuna. Selvityksen vertailumaiksi valituissa Tanskassa, Saksassa, Alankomaissa sekä Isossa-Britanniassa matalapalkkatyö on yleisempää ja sosiaaliturvaan on tehty työvoiman tarjonnan ja työelämän joustojen lisäämiseen tähdänneitä uudistuksia.
Köyhyysriski ei parantuneesta työllisyystilanteesta huolimatta ole vertailumaissa pienentynyt, kuuluu selvityksen johtopäätös.
Matala palkkataso voi johtua niin pienistä tuntiansioista kuin vähäisestä työajasta, ja usein osa-aikaisissa töissä tuntiansiokin on alhainen. Työmarkkinoiden selkeitä pidemmän ajan trendejä ovat olleet osa-aikaisen työn ja itsensä työllistäjien määrän kasvu sekä kokoaikatyön osuuden väheneminen.
Suomessa matalapalkkatyön yleistymiseltä ovat suojanneet muun muassa kattava ja keskitetty palkoista sopiminen. Selvityksen mukaan ne ovat toisaalta osaltaan vaikuttaneet korkean rakenteellisen työttömyyden syntymiseen ja vaikeuttaneet osaamiseltaan ja kyvyiltään alhaisen tuottavuuden henkilöiden osallistumista vapaille työmarkkinoille.
Joustoja ja työn tarjonnan lisäämistä
Vertailumaiksi selvitykseen valituissa Tanskassa, Saksassa, Alankomaissa ja Iso-Britanniassa on toteutettu niitä uudistuksia, joita oikeisto Suomessakin haluaisi edistää. Niitä ovat työvoiman tarjonnan ja työelämän joustojen lisääminen sekä sosiaaliturvan kustannusten pienentäminen.
Ne toimivat samaan tapaan kuin se leikkaus, joka onnistui, mutta potilas kuoli. Työllisyysaste on parantunut kaikissa vertailumaissa, mutta parantuneesta työllisyystilanteesta huolimatta köyhyysriski ei ole vertailumaissa uudistusten myötä alentunut.
Tanskassa ja Iso-Britanniassa sosiaaliturvan heikentämisen on havaittu johtaneen köyhyyden lisääntymiseen. Saksan Hartz-uudistukset ovat lyhentäneet keskimääräistä työttömyysjakson kestoa, mutta samalla ne ovat alentaneet keskimääräistä palkkatasoa.
Kansainvälisten kokemusten mukaan matalapalkkatyö vaikuttaa eri tavalla eri ikäryhmissä. Erityisesti nuoret voivat sitä kautta työllistyä myöhemmin kokoaikaisiin tehtäviin ja korkeammille tuntipalkoille. Vanhempia ja hiljattain työttömäksi jääneitä työntekijöitä matalapalkkatyön tekeminen ei kuitenkaan auta palaamaan työmarkkinoille pysyvään ja kokoaikaiseen työsuhteeseen. Se saattaa silti lisätä tuloja pelkkään työttömyyskorvaukseen verrattuna.
Osatyökykyiset tarvitsevat palvelua
Eduskuntavaalien alla puhuttiin siitä, että Suomen työllisyysaste nousisi merkittävästi, jos myös osatyökykyisille saataisiin työpaikkoja. Selvityksen kohteena olevissa maissa niitä on pystytty luomaan erilaisilla järjestelyillä.
Tanskassa on käytössä osatyökykyisille henkilöille erilaisia palkkatukiohjelmia, joiden avulla työnantajat voivat saada väliaikaisesti tukea osatyökykyisen työllistämiseen. Joustotyössä osatyökykyiset voivat työskennellä esimerkiksi muutaman tunnin viikossa työpajalla ja saavat siitä sopimusten mukaisen kokoaikatyön palkan. Joustotyö on kuitenkin lisännyt köyhyyttä ja lapsiköyhyyttä, kun sosiaalitukien saajien määrä on vähentynyt.
Saksassa on vaikeasti työllistyvien rekrytoinnin edistämiseksi kiintiölaki, jossa yli 20 henkilöä työllistävälle yritykselle tulee sakkomaksu, jos yrityksen työvoimasta vähintään viidellä prosentilla ei ole vammaisstatusta. Sakkomaksu on noin 200 euroa puuttuvaa työllistettävää kohti kuukaudessa.
Alankomaissa luovuttiin työllistymiskiintiötä koskevasta lainsäädännöstä, kun työnantajat sitoutuivat luomaan 10 vuoden aikana 100 000 työpaikkaa osatyökykyisille etenkin avoimen sektorin työpaikkoihin.
Suosituksia Suomelle
Selvityksessä annetaan vertailumaiden kokemusten pohjalta suosituksia, mikäli työvoiman tarjontaa halutaan lisätä myös Suomessa.
Lineaariseen malliin ja tulorekisterin tehokkaaseen käyttöön perustuva ennakoitava ja ymmärrettävä sosiaaliturvajärjestelmä lisää työvoiman tarjontaa vähentämällä kannustin- ja byrokratialoukkuja.
Tällainen olisi esimerkiksi professori Juho Saaren työryhmän esittämä perusturvalaki, joka kattaisi nykyisen toimeentulotuen, työttömän peruspäivärahan, työmarkkinatuen, sairauspäivärahan, vanhempainpäivärahan sekä asumistuen. Tuki olisi syyperusteinen, eli esimerkiksi työttömän olisi oltava työmarkkinoiden käytettävissä ja täytettävä työttömyysturvan saamiselle asetutut aktiivisuusvaatimukset.
Laki sisältäisi nykyisellä tavalla sanktiot työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisestä.
Lisäksi työryhmän mielestä tarvitaan toimiva ja riittävästi resursoitu työnvälityksen palvelujärjestelmä, joka ottaa huomioon myös alemman tuottavuuden työntekijöiden aseman, ohjaa työntekijän tarvitsemiensa palveluiden ääreen.
Lisäksi laajapohjainen ja huolellinen uudistusten valmistelu tuottaa todennäköisesti parempia tuloksia kuin nopea ja radikaaleihin muutoksiin tähtäävä uudistustyö, työryhmä ottaisi oppia Juha Sipilän hallituksen kokemuksista.
uutiskirje 