Nature-tiedelehdessä julkaistun artikkelin mukaan vuonna 1987 hyväksytty Montrealin pöytäkirja otsonikerrosta heikentävistä aineista jarruttaa ilmastokriisiä enemmän kuin mikään muu toimenpide. Sopimus on onnistunut myös alkuperäisessä tehtävässään pysäyttää ilmakehän otsonikato.
Montrealin pöytäkirjan astuttua voimaan useimpien otsonia tuhoavien aineiden käyttö on joko lakannut tyystin tai ainakin vähentynyt, koska otsonikerrosta tuhoaville CFC-yhdisteille oli helppo löytää korvaavia aineita.
Nature-tiedelehdessä julkaistun artikkelin mukaan sopimus on onnekkaasti jarruttanut ilmastokriisiä enemmän kuin mikään muu ihmisten toiminta tähän mennessä. Montrealin pöytäkirjaan vuonna 2016 tehty Kigalin muutos on laajentanut ja vahvistanut ilmakehän otsonikerroksen suojelemiseksi laaditun sopimuksen vaikutusta entisestään.
Tutkimuksen mukaan ilman otsonikerroksen suojelemiseen tähtääviä kansainvälisiä sopimuksia suuressa osassa maapallon asuttuja alueita UV-indeksit nousisivat vuonna 2065 tyypillisesti lukemaan 20. Suomessa korkein mitattu UV-indeksin lukema on 29.6.2011 mitattu lukema 7. Lukemaa 11 suuremmat UV-indeksin arvot merkitsevät jo äärimmäisen voimakasta UV-säteilyä.
Tutkimuksessa esitettyihin skenaarioihin on yhdistetty arvioita siitä, miten paljon sopimukset ovat estäneet ihosyöpiä.
– On arvioitu, että 280 miljoonaa ihosyöpätapausta ja 1,6 miljoonaa ihosyöpäkuolemaa on vältetty pelkästään Yhdysvalloissa vuosina 1890–2100 syntyneiden ja syntyvien keskuudessa, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Anu Heikkilä.
Yläilmakehän otsoni, UV-säteily ja ilmasto kytkeytyvät toisiinsa
Artikkelissa tutkijat selventävät yläilmakehän otsonin, ilmaston ja ilmastokriisin sekä UV-säteilyn välillä ilmeneviä suoria ja epäsuoria kytköksiä. Samalla he arvioivat otsonikerroksen suojelemiseksi ja otsonia tuhoavien yhdisteiden kontrolloimiseksi laadittujen kansainvälisten sopimusten vaikuttavuutta.
Otsonikerroksen suojelemiseksi tehdyillä toimenpiteillä on vaikutusta myös ilmastokriisiin. Yläilmakehän otsonilla, UV-säteilyllä ja ilmastolla on keskinäisiä kytköksiä, joten yhdessä tapahtuva muutos heijastuu kahteen muuhun.
– Ilman Montrealin pöytäkirjan mukaisia toimenpiteitä keskilämpötila maapallolla olisi noussut arviolta enemmän kuin 2 astetta vuoteen 2070 mennessä otsonia tuhoavien ainesosien lämmittävästä vaikutuksesta, kertoo Anu Heikkilä.
Kigalin muutos Montrealin pöytäkirjaan vuodelta 2016 rajoittaa CFC-yhdisteiden korvaajiksi tarkoitettujen HFC-yhdisteiden tuotantoa ja käyttöä. HFC-yhdisteet eivät tuhoa otsonikerrosta, mutta ovat ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasuja. Näiden yhdisteiden rajoittaminen voi jarruttaa lämpötilan nousua puolella asteella vuosisadan loppuun mennessä.
Nature-lehden artikkelin ovat kirjoittaneet YK:n ympäristöohjelman arviointipaneelin EEAP:n jäsenet. EEAP on yksi kolmesta Montrealin pöytäkirjaa tukevista YK:n ympäristöohjelman arviointipaneeleista. Anu Heikkilä on toiminut paneelissa kauden 2015–2016 WMO:n edustajana ja vuodesta 2016 lähtien täysjäsenenä.
uutiskirje 
