Venatorista oli lähdettävä ennemmin tai myöhemmin

Tammikuussa 2017 liekkien mukana paloi 450 ihmisen työpaikka. Porilaisen pigmenttitehdas Venatorin massiiviset irtisanomisaallot huuhtoivat työmotivaation mennessään, mutta vain hetkellisesti.

Venatorilla toimihenkilönä työskennellyt Heikki (nimi muutettu) muistaa talvisen tulipalopäivän hyvin. Alkamassa oli kiireinen työviikko, jonka aikana olisi saatettava useita projekteja maaliin. Heikin ajaessa töihin työpuhelimeen saapui ilmoitus tulipalosta.

– En miettinyt viestiä sen enempää, sillä paloilmoituksia tuli tasaiseen tahtiin ja yleensä ne olivat aiheettomia. Kun pääsin parkkipaikalle ja näin liekit, valkeni totuus, ja mielessä kävi, että nyt saattaa käydä se kaikkein pahin: työpaikka palaa savuna ilmaan.

Ja kaikkein pahin kävi. Aluksi tehtaan työntekijät saivat ilosanoman, että tehdas korjattaisiin entistä ehommaksi ja työt jatkuisivat. Kaikki oli hyvin.

– Elimme normaalia työarkea niin hyvin kuin pystyimme. Tehtaalle hankittiin valtava määrä väkeä uudelleenrakennustöihin, ja kaikille tehtiin selväksi, että investoinnit ovat suuret.

Kesällä 2018 Heikin ollessa vuosilomalla jälleenrakentaminen yllättäen keskeytettiin. Tehtaan johto kertoi medialle, että työmaalla oli sattunut onnettomuus, jonka vuoksi se oli suljettava.

Aluehallintovirasto kävi työmaalla tarkastamassa tilanteen heti onnettomuuden jälkeen, eikä huomautettavaa löytynyt. Heikki epäileekin, että syy jälleenrakennustöiden keskeytykseen ja niiden venymiseen oli muualla.

– En itse ole tietoinen onnettomuuden vakavuudesta, mutta vähän epäilen, että tehtaan omistajat halusivat ottaa aikalisän ja laskea, kuinka paljon jälleenrakennus lopulta kustantaisi. He taisivat tulla siihen tulokseen, että liikaa, koska korjauksia ei enää kesän jälkeen jatkettu.

Vitsistä vitsaus

Epätietoisuus leijui Venatorin seinien sisäpuolella, ja kahvipöytäkeskusteluissa pohdittiin, miksei jälleenrakennusta ollut jo aloitettu uudelleen.

Villeimmät spekuloijat vitsailivat, että tehdas laittaisi lapun luukulle, mutta kukaan ei kuitenkaan tosissaan uskonut, että näin kävisi. Eräänä syyskuisena iltapäivänä kaikki yrityksen 450 työntekijää kutsuttiin koolle ruokalaan.

– Meille ilmoitettiin, että tehdas ajetaan alas vuoteen 2021 mennessä. Kyllä siinä monelta itku pääsi.

Uutisen jälkeen koko tehtaan henkilöstö marssi yksimielisesti ulos. Pienen sulattelutauonkaan jälkeen ei ollut helppoa palata töihin. Työntekijöitä huoletti, miten aiempi loistava työmotivaatio saataisiin pidettyä yllä.

– Eihän se mitenkään onnistunut. Olimme katkeria ja vihaisia, vaikka osa elättelikin vielä toivoa, että tehtaalle löytyisi uusi ostaja tai saataisiin lisärahoitusta jälleenrakennusprosessiin.

Yksi toiveikkaista oli Heikki, joka sulatteli uutista kolmen kuukauden ajan. Oljenkortta ei kuitenkaan alkanut kuulua, ja syksyn tullen vuonna 2018 työntekijöitä ryhdyttiin irtisanomaan.

Epävarmuuden aikakausi

Joulukuussa työpaikkansa menetti 253 ihmistä. Tunnelma tehtaalla oli yt-neuvottelujen aikaan kiristynyt.

– Vartijat seisoivat portilla kuin tullimiehet, ja jokainen portista ulos ajanut auto tarkistettiin, ettei kukaan veisi tuohtuneena arvokasta tavaraa sieltä ulos. Meille myös painotettiin, että medialle ei saa puhua mitään, ei ainakaan mitään negatiivista.

Vaikka Heikki väistikin ensimmäisen irtisanomisaallon, alkoi työpaikan muuttunut ilmapiiri ahdistaa häntä.

Hän tiedosti, että lähdettävä olisi joka tapauksessa – ennemmin tai myöhemmin. Hän alkoi aktiivisesti etsiä uutta työpaikkaa. Kolmen kuukauden aikana Heikki haki viiteen paikkaan ja alkoi jo huolestua, kun mikään työpaikka ei näyttänyt vihreää valoa.

– Pelkäsin, että joudun työttömäksi. Menin Venatorille töihin heti valmistumiseni jälkeen, ja ehdin työskennellä siellä kahdeksan vuotta. En siis koskaan ole ollut työtön, ja ajatus aktiivimallista ja siitä, että joudun tekemään jotain, johon minulla ei ole koulutusta, alkoi pelottaa.

Uudelleenkouluttautuminen ei kuulostanut houkuttelevalta, sillä Heikki sanoo työskentelevänsä haaveammatissaan. Paljasjalkainen porilainen myös pelkäsi, että joutuisi muuttamaan Porista toiselle paikkakunnalle ja jättämään elämänsä ja ystävänsä taakseen.

Synkimmällä hetkellä Heikki sai kuitenkin iloisia uutisia. Hänet oli valittu uuteen työpaikkaan ja vieläpä Poriin.

– Olen todella helpottunut ja onnellinen. Työ on omaa alaani ja vakityö. Tunnen itseni todella onnekkaaksi, sillä voin alkaa ajatella elämääni eteenpäin. Täytyy vain toivoa, että viihdyn uudessa työpaikassani yhtä hyvin kuin Venatorilla.

Elämä kantaa

Vanhoja työkavereitaan Heikillä on ikävä, mutta onneksi suurin osa on työllistynyt tai ryhtynyt yrittäjäksi ja jäänyt Porin alueelle edelleen asumaan. Tulevaisuuden suhteen hän on toiveikas.

– Tuntui oudolta lähteä portista viimeisen kerran, mutta toisaalta nyt alkaa uusi elämä ja uudet seikkailut. Minulle ei jäänyt mitään hampaankoloon: Venatorin satu kesti sen minkä kesti. Toivon, että hyvät tilat eivät jää käyttämättömiksi vaan tehtaan ostaa uusi yritys.

Venatorilla edelleen työskenteleviä Heikki kannustaa elämään päivä kerrallaan ja luottamaan tulevaisuuteen.

– Kyllä työtä tekevälle aina löytyy, Heikki vakuuttaa.

Miten käy toisen ja kolmannen aallon?

Tunnelmat Porin tehtaalla ovat sekavat ja jännittyneet. Huhtikuussa alkaneiden neuvottelujen päätteeksi Venatorilta on tarkoitus irtisanoa noin 70 henkeä.

– Tällä hetkellä kukaan ei tiedä, joutuuko lähtemään heinäkuussa vai kenties vasta ensi jouluna. Irtisanomiset koskevat koko henkilöstöä, Venatorin pääluottamusmies Ari Dahlberg huokaisee.

Viime joulukuussa Venator irtisanoi 253 työntekijää. Kuva: Elina Viitanen

Irtisanomisten jälkeen tehtaaseen jää vielä noin 115 henkeä, jotka tulevat todennäköisesti työskentelemään viimeisen toiminnassa olevan prosessin, ultraviolettipigmentin valmistuksen, parissa. UV-pigmentin tuotannolle ei ole määritelty päättymisajankohtaa. Venator on kuitenkin kertonut työntekijöilleen, ettei alueella enää vuoden 2021 jälkeen valmistettaisi pigmenttiä.

– Rivien välistä voi siis lukea, ettei yhtiö halua myydä tehdasta kilpailijoilleen. Edes mitään huhuja tehtaan mahdollisesta uudesta tulevaisuudesta ei ole.

Tämä tarkoittaa sitä, että todennäköisesti myös loput Venatorin työntekijät joutuvat työttömiksi. Dahlberg toivoo, että tulevienkin irtisanottujen uudelleentyöllistyminen sujuisi yhtä loistavasti kuin ensimmäisten.

– Karvani nousevat pystyyn aina, kun joku soittaa ja kertoo löytäneensä uuden työpaikan. On se sen verran uskomaton juttu, ja toivon sydämeni pohjasta, että loputkin työllistyvät yhtä hyvin. Heitä autetaan samalla tavalla kuin ensimmäisenkin aallon irtisanottuja, ja katsotaan, että asiat toteutuvat kuten on sovittu ja kuten laki määrää.

TE-toimisto tyytyväinen lopputulokseen

Satakunnan TE-toimistosta vastaa helpottuneen kuuloinen mies. Muutosturva-asiantuntija Juri Raikkerus on erittäin tyytyväinen Venatorin ensimmäisen irtisanomisaallon käsittelyyn, ja syystä: keväällä Venatorin 253 irtisanotusta työttömiä on vain 18 henkilöä.

– Irtisanotut henkilöt ovat olleet todella aktiivisia: etsineet uusia töitä alueen muista yrityksistä, ei vain Porista vaan koko Satakunnan alueelta, ryhtyneet yrittäjiksi ja ovat myös rohkeasti lähteneet kouluttautumaan uusille aloille. Olen hyvin iloinen, että olemme kaikkien toimijoiden yhteistyöllä onnistuneet tarjoamaan heille uusia mahdollisuuksia jatkaa elämässä eteenpäin itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Heti yt-neuvotteluista tiedon saadessaan Satakunnan TE-toimisto otti yhteyttä eri asiantuntijoihin, joiden kanssa tilannetta lähdettiin ratkomaan. Yhteistyötä on tehty tiimillä, joka on koostunut TE-toimiston ammattilaisten sekä Porin kaupungin lisäksi elinkeinoyhtiö Prizz Oy:stä, Venatorin luottamushenkilöistä ja henkilöstöhallintoyksiköstä sekä valmennuspalvelujen tuottaja HRM-Partnersin edustajista.

– Yhteistyömme on ollut todella hyvää. Olemme järjestäneet irtisanotuille työntekijöille rekry- ja koulutustapahtumia, joissa on ollut mahdollista solmia uusia kontakteja työnantajien kanssa ja keskustella kouluttajien kanssa heidän palvelutarjonnastaan, sanoo Raikkerus.

Venatorin työntekijöillä ei ollut työssäolovelvoitetta. Yritys maksoi työntekijöille palkkaa, vaikka töitä ei enää ollutkaan. Tässä oli suuri vaara, että moni olisi jäänyt laakereilleen lepäämään.

– Työtä tehdään edelleen, jotta myös nämä tällä hetkellä työttömänä olevat henkilöt löytäisivät ratkaisuja itselleen. Ensimmäisen aallon hoitamisesta saadut kokemukset ja palautteet pyrimme jatkossa huomioimaan, jotta toiminta olisi vielä tuloksellisempaa, kertoo Raikkerus.