Ennen tämä oli urheilijoiden liikunta- ja lajileiri mutta viime vuosina ohjelmassa on ollut kaikille sopivaa liikuntaa. Nyt ollaan indiana joneseja, seikkaillaan Aarresaarella ja kerätään pisteitä omalle leirikylälle, leiripäällikkö Joni Valta kertoo.
Leikkimielisen kisailun tarkoituksena on, että tehtävät tehdään mahdollisimman hyvin ja kaikki saavat osallistua, koska onnistuminen vaatii jokaisen panosta.
Työväen Urheiluliiton TUL:n vanha LETE-periaate tarkoittaa liikuntaa, elämyksiä, tietoa ja taitoa sekä empatiaa. Kemin leiri lienee ainoa, jossa kirjainyhdistelmä on vielä aktiivisessa käytössä.
LETE-periaate tarkoittaa liikuntaa, elämyksiä, tietoa ja taitoa sekä empatiaa.
– Samat asiat näkyvät leirin arvoissa edelleen. Se on hyvä jäänne eikä sitä ole haluttu jättää nimestä pois, Valta taustoittaa.
Yhdessä tekeminen kasvattaa
Leiriläiset ovat 7-14-vuotiaita ja tulevat pääosin Tornio-Kemi-Simo-akselilta. Nuorimmat voivat viettää päivät leirillä ja yöt kotona. Osa on ollut mukana monena kesänä.
– Samoja naamoja on ollut vuodesta toiseen ja he tuovat uusia kavereita mukanaan, Joni Valta iloitsee.
Se, että ryhmissä tehdään kaikki yhdessä, on kasvattavaa. Iällä, sukupuolella tai taustatekijöillä ei ole merkitystä ja vanhemmat lapset pitävät huolta nuoremmista. Ohjaajat ovat tarkkoja siitä, että kukaan ei jää ulkopuolelle. Kiusaamiseen ja syrjintään puututaan napakasti.
TUL:n Oulun piirin toiminnanjohtaja Valta on ollut leiritouhuissa vuodesta 2007 asti, ensin palkattuna kesätyöläisenä, sitten ohjaajana ja nyt leiripäällikkönä. Kesätyöntekijöitä on nytkin ja lisäksi vapaaehtoisia ohjaajia, jotka rahapalkan sijaan pääsevät kiitokseksi syksyllä yhteiselle vaellukselle.
– Toiveena on, että tämän vuoden kesätyöntekijöistä joku jäisi koukkuun leirielämään. Tämä on jo seitsemäs vuosi, kun järjestelyissä on sama ydinporukka ja uusia ohjaajia löytyy aika huonosti, Valta harmittelee.
Tällä järjestelyllä leirin hinta on pystytty pitämään edullisena: maksu on 80 euroa.
– On TUL:n arvojen mukaista, että kaikilla on mahdollisuus osallistua, Valta perustelee.
Kännykättä pärjää
Yksinkertaiset olosuhteet telttamajoituksineen tuovat haasteen ja mahdollisuuden: kun puhelinten akut hyytyvät, on pärjättävä ilman.
– Ensimmäisen päivän leiriläiset viihtyvät teltassa mutta kun akku on tyhjä, he alkavat olla ulkona. He saavat uusia kavereita ja kehittelevät keskenään omia pelejä. Nykyään meillä on vähemmän ohjattua toimintaa ja enemmän leiriläisten keskinäistä aikaa. Lapset saavat olla lomalla ja pääsevät tekemään asioita, joita ei tule kotona tehtyä, kun on tietokoneet, kännykät ja ohjelmoidut harrastukset, Joni Valta iloitsee.
Toimintaosioiden vastapainona on mahdollisuus rauhoittua ja kirjaston sohvalla voi lueskella Kemin kaupunginkirjaston lahjoittamia kirjoja. Ohjaajilla on aikaa jutustella leiriläisten kanssa. Heille voi kertoa huolistaankin.Kuvat aiemmilta LETE-leireiltä.
Kommentti: Jotta perusoikeus toteutuisi
Lasten ja nuorten vapaa-ajan käyttöä tutkitaan kahden vuoden välein. Viime vuonna pääteemana oli liikkuminen ja liikunta (Tiina Hakanen & Sami Myllyniemi & Mikko Salasuo (toim.): Oikeus liikkua, 2018). Tutkimuksen tausta-ajatus on, että liikunta on myös keskeinen sosiaalisuuden ja henkisen kehityksen areena.
Vaikka peräti 88 prosenttia kyselyyn vastanneista lapsista ja nuorista kertoi harrastavansa jotain liikuntaa, osuus voisi olla suurempikin: liikuntaa harrastamattomista yli puolet haluaisi harrastaa. Asetelma korostuu, kun sosioekonominen tilanne otetaan huomioon. Taloudellisesti heikommin toimeentulevissa kodeissa 63 prosenttia haluaisi aloittaa liikunnan harrastamisen.
Lasten ja vanhempien yhdessä liikkumisella on vahva yhteys lapsen myöhempään liikunta-aktiivisuuteen. Perheen taloudellinen tilanne vaikuttaa paitsi kaikkien maksullisten liikuntamuotojen harrastamiseen, myös tähän.
Liikuntalain mukaan liikunnan harrastaminen on jokaisen kansalaisen sivistyksellinen perusoikeus. Kustannusten karkaaminen käsistä ei vastaa lain henkeä. Siksi tarvitaan LETE-leirejä ja niiden vapaaehtoisia.
uutiskirje 
