Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän mukaan mukaan sen piiriin on alkuvuodesta hakeutunut kaksi henkilöä, joiden on arvioitu joutuneen kerjäämään pakottamiseen liittyvän ihmiskaupan uhriksi Suomessa.
Migrin tiedotteen mukaan toinen näistä henkilöistä oli myös pakotettu toimimaan rikollisesti. Lisäksi asiakkuuteen hakeutui kolmas henkilö, joka yritettiin väkivalloin ja nälässä pitämällä pakottaa rikolliseen toimintaan.
Auttamisjärjestelmän mukaan kerjääminen voi olla sitä, miltä se vaikuttaakin eli elannon hankintaa. Auttamisjärjestelmä kuitenkin muistuttaa, että mahdollisuuksia hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan on olemassa lähes kaikilla aloilla, myös kerjäämisessä.
Kerjääminen herättää vahvoja poliittisia intohimoja.
Kerjäläiset leimataan helposti rikollisiksi
Kerjäämisestä on väitelty Suomessa siitä saakka, kun kerjäläiset alkoivat näkyä katukuvassa, ensin Helsingissä ja myöhemmin myös muualla Suomessa. Auttamisjärjestelmän tiedot eivät tue käsitystä, jonka mukaan kerjääminen olisi pääosin rikollista toimintaa.
Kerjäläiset leimataan helposti rikollisiksi, vaikka kyse olisi ihmiskaupasta. Tuolloin ”alisteisessa asemassa oleva henkilö pakotetaan kerjäämään ja luovuttamaan saamansa varat hyväksikäyttäjilleen”, kuten Migri asian kiteyttää.
Uhri voidaan myös pakottaa tekemään pikkurikoksia tai esimerkiksi keräämään pulloja.
Poissa silmistä, poissa mielestä
Kerjääminen herättää vahvoja poliittisia intohimoja. Yhtenä vahvana argumenttina kerjäämisen kieltämiseksi on esitetty sen olevan osa järjestäytynyttä rikollisuutta. Kansanedustajat ovat aika ajoin ajaneet kerjäämisen kieltämistä ja rajoittamista.
Vuonna 2014 aloitteentekijöinä olivat kansanedustajat Arto Satonen (kok.), Kari Rajamäki (sd.), Antti Rantakangas (kesk.) ja Reijo Tossavainen (ps.). Kerjäämistä rajoittavan lakialoitteen oli allekirjoittanut yli 100 kansanedustajaa.
Lakialoitteen henki oli saada kerjäläiset pois silmistä näkyviltä paikoilta. Esityksen mukaan kerjääminen olisi voitu kieltää esimerkiksi keskustoissa ja tapahtumissa sekä turistikohteissa.
Lakialoitteella kiinni järjestäytyneeseen rikollisuuteen
Vuonna 2017 eduskunnassa allekirjoitti 80 kansanedustajaa lakialoitteen, jossa vaadittiin puuttumista rikollisena toimintana harjoitettuun kerjäämiseen. Eduskuntakeskustelussa osa kansanedustajista olisi ollut valmis kieltämään kokonaan kerjäämisen osana.
Lakialoitteesta käydyssä keskustelussa kansanedustaja Anna Kontula (vas.) kyseenalaisti kerjäämisen rikolliseksi leimaavien argumentit. Hän viittasi muun muassa tutkija Jenni Lehtoseen vuodelta 2016. Kysymys ei ole laajasta kansainvälisen rikollisuuden organisoimasta toiminnasta vaan hyvin tyypillisesti tämäntyyppisissä kulttuureissa esiintyvästä perheen sisäisestä ja perheiden välisestä yhteistyöstä.
Kontula kertoi tuolloin selvittäneensä myös monia eri kanavia pitkin väitteitä kerjäläisten järjestäytyneestä rikollisuudesta. Hän ei löytänyt viitteitä siitä.
Näytöt järjestäytyneestä rikollisuudesta puuttuvat
Alkuvuodesta Helsingin poliisin ylikomisario Kari Niinimäki kommentoi Ylelle Norjassa paljastunutta järjestäytynyttä ihmiskauppaa, jossa romaninaisia pakotettiin kerjäämiseen, rikoksiin ja prostituutioon.
Niinimäen mukaan Suomessa kerjäämistä ei ole ainakaan toistaiseksi yhdistetty järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Helsingin poliisissa työskentelevät romanialaiset ja bulgarialaiset poliisit puhuttavat Helsingin liikkuvaa väestöä, joka koostuu pääosin Itä-Euroopan romaneista.
Niinimäen mukaan käytyjen keskusteluiden perusteella liikkuva väestö on Helsingissä vapaasta tahdostaan. Hän arvioi huhtikuussa kerjäläisiä olevan noin 50. Katulehtien myyjät ja katusoittajat eivät kuulu tähän lukuun.
Tässä samassa Ylen haastattelussa Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän ylitarkastaja Terhi Tafari kertoi, että poliisille ei ole ilmoitettu järjestäytyneeseen rikollisuuteen viittaavasta toiminnasta. Hänen mukaansa Itä-Euroopan romanivähemmistön edustajat varovat ilmoittamista poliisille.
uutiskirje 