Ecuadorissa alkoivat lokakuussa massiiviset mielenosoitukset IMF:n lainaehtoja ja niistä seuranneita polttoaineen hinnannousuja vastaan. Chilessä mielenosoittajat vaativat uutta perustuslakia ja presidentti Sebastian Piñeran eroa. Argentiinassa vasemmiston ehdokas syrjäytti uusliberaalin istuvan presidentin vaaleissa.
Ecuadorin pääkaupungissa Quitossa asuva Latinalaisen Amerikan politiikan asiantuntija ja poliittinen aktivisti Eduardo Meneses, 36, osallistui lokakuun protesteihin kotikaupungissaan ja pitää niitä toivonpilkahduksena poliittisen kurssin kääntymiseksi.
Meneses on seurannut maansa politiikan suunnanmuutosta läheltä, sillä hän toimi edellisen presidentin Rafael Correan hallituksessa muun muassa opetusministerin erityisavustajana.
Mitään luottamusta Morenon hallitukseen ei ole.
Correan kaudella varapresidenttinä toiminut Lenin Moreno on toiminut presidenttinä vuodesta 2017. Hän voitti vaalit vasemmistolaisella ohjelmalla, mutta käänsi takkinsa pian valintansa jälkeen avaten ovet muun muassa Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n paluulle.
– Ecuadorin tilanne on niin räjähdysherkkä juuri siitä syystä, että me emme valinneet uusliberalismin paluuta. Äänestimme vasemmistolle jatkokautta, mutta saimme IMF:n lainaehdot, sanoo Meneses.
– Morenon hallitus antoi ensi töikseen anteeksi eliitin verot, mikä aiheutti suuren loven valtion budjettiin. Tätä paikkaamaan tarvittiin IMF:n lainaa, jonka ehdot ajoivat meidät jälleen uusliberalismiin. Uusliberalismi aiheutti kuitenkin sellaisen määrän etenkin vanhemman sukupolven muistiin jäänyttä inhimillistä kärsimystä 1990-luvulla, ettei paluuta vanhaan nielty niin vain.
Massiivista poliisiväkivaltaa
Mielenosoitukset alkoivat rauhallisina, mutta äityivät pian väkivaltaisiksi yhteenotoiksi.
– Asun Quitossa, joka oli mielenosoitusten keskittymä, ja jonne intiaanit marssivat eri puolelta maata. Olin paikalla intiaanien suuressa kokoontumisessa sekä niissä keskuksissa, joissa ruokajakelu ja muu logistinen organisointi tapahtui, mutta olin myös mielenosoitusten eturintamassa, joten voin sanoa, että minulla on melko hyvä kokonaiskuva tapahtumista, kertoo Meneses.
Hän kertoo poliisiväkivallan olleen niin massiivista, ettei ole koskaan nähnyt vastaavaa.
– Poliisin toiminta oli jotain sellaista, etten voi verrata sitä mihinkään. Ihmiset koettivat suojata itseään pahvilla tai muulla mitä käteen sattui, mutta epäsuhta poliisin varustuksen ja aseettomien mielenosoittajien välillä oli valtava.
Tapahtumissa kuoli useita ihmisiä ja loukkaantui vakavasti yli tuhat. Lukumäärästä on epäselvyyttä, eivätkä poliisin ja mielenosoittajien arviot vastaa toisiaan.
– Poliisi yrittää peitellä uhrien ja loukkaantuneiden todellista lukumäärää. Kansainvälisiä ihmisoikeustarkkailijoita on tulossa Ecuadoriin selvittämään tilannetta, Meneses sanoo.
Elämisen hinta nousee
Kansainvälisessä mediassa Ecuadorin protestien syyt typistettiin lähinnä polttoaineen hinnannousun vastustamiseen.
Protestit alkoivat, kun polttoaineen hinta 3. lokakuuta yli kaksinkertaistui Morenon hallituksen poistettua siltä verotuet osana IMF:n kanssa tehtyä sopimusta, jolla Ecuador otti 4,2 miljardin dollarin lainan.
– Mielestäni on ymmärrettävää, että juuri polttoaineen hinta oli se tekijä, joka sai ämpärin vuotamaan yli äyräidensä. Kun bensan hinta nousee, koko elämän hinta nousee, toteaa Meneses.
Kun bensan hinta nousee, koko elämän hinta nousee.
– Polttoainekysymys on lopulta hyvin yksinkertainen, paljon yksinkertaisempi kuin jonkun talousteorian tai poliittisen ideologian vastustaminen. Eräs intiaanijohtaja sanoi sen hyvin selvästi: jos käytät traktorisi bensaan 20 dollaria tänään, ja huomenna joudut käyttämään siihen 40 dollaria, se tarkoittaa sitä, ettet pysty enää laittamaan lastasi kouluun. Tämän ymmärtäminen sai ihmiset lähtemään kadulle.
Luottamusta hallitukseen ei ole
Presidentti Moreno suostui neuvottelemaan intiaanien kanssa, mutta Meneses ei usko dialogin johtavan mihinkään.
– Neuvottelut ovat jo epäonnistuneet. Mitään luottamusta Morenon hallitukseen ei ole. Intiaanit nousivat neuvottelupöydästä käytännössä kaksi viikkoa niiden alkamisen jälkeen. Valtio ei muuttanut suhtautumistaan, vaan vastasi väkivallalla, jota kutsun väkivallan toiseksi aalloksi, Meneses toteaa.
– Ensimmäinen aalto tapahtui suoraan kadulla mielenosoittajia vastaan, kun taas tämä toinen aalto muodollisesti oikeusjärjestelmän kautta. Oikeusjärjestelmä on vahvasti valtion kontrollissa, ja sitä käytetään poliittisen vainon välineenä. Sitä käytettiin heti Morenon valinnan jälkeen Correaa tukeneiden poliitikkojen ja hänen liikkeensä johtohahmojen eliminoimiseen, ja nyt sama tapahtuu mielenosoittajille.
Correan hallituksessa varapresidenttinä toiminut Jorge Glass on ollut jo pitkään vankilassa korruptiosta syytettynä, mutta tuomiota on pidetty poliittisena. Lokakuun tapahtumien jälkeen Correan kannattajana tunnettu Pichinchan provinssin johtaja Paola Pabón pidätettiin kyseenalaisin perustein.
Vaikka mitään takeita mielenosoittajien vaatimusten toteutumisesta tai uusliberaalin politiikan loppumisesta ei tällä hetkellä ole, Meneses on toiveikas.
– Olemme järjestäytyneet, emmekä aio luovuttaa. Olemme jo suunnitelleet uusia mielenosoituksia lukukausimaksujen nousua vastaan, hän kertoo.
Meneses tervehtii myös toiveikkaana Chilessä alkaneita massiivisia sosiaalisia protesteja uusliberalismia vastaan.
– Harvoin mikään sosiaalinen muutos kulkee suoraviivaisesti. Muutoksia seuraa aina vastareaktio. Edistyksellisiä hallituksia seurasi uusliberaali vastaisku, jossa Yhdysvaltojen tukea paikallisille oikeistovoimille ei sovi unohtaa. Brasilian entinen presidentti Lula da Silva vangittiin, Venezuelan vastaiset talouspakotteet ovat suorastaan brutaalit, täällä Ecuadorissa Moreno käänsi takkinsa, Meneses luettelee.
Hänen mukaansa oikeiston strategia on ollut eliminoida vasemmisto poliittiselta kentältä. Keinona on käytetty korruptiosyytteitä.
– Tässä he toistavat ja hyödyntävät latinalaisamerikkalaisen uusliberalismin keskeistä mantraa: valtion rooli täytyy kutistaa olemattomiin, koska valtio on korruptoitunut. Oikeiston hallinnassa oleva media toistaa tätä sanomaa, ja ihmiset alkavat uskoa siihen. Kuitenkin he unohtavat, että oikeiston ollessa vallassa korruptiota oli yhtä lailla, jopa paljon enemmän, hän muistuttaa.
– Elämme kriittisiä hetkiä poliittisen muutoksen suhteen. Nämä tuoreet tapahtumat antavat suurta toivoa, mutta meillä on myös valtava vastuu viedä liikettä eteenpäin, etteivät nämä tapahtumat jää vain yksittäisiksi protesteiksi vailla suurempaa vaikutusta kokonaisuuteen, sanoo Eduardo Meneses.
uutiskirje 
