Ihmiskaupalla on juuret syvällä Keski-Amerikan historiassa, joten sen hävittäminen on valtava urakka, jossa alueen valtioiden on pakko tehdä yhteistyötä. Varsinkin Guatemala, Honduras ja El Salvador ovat niin paperittomien siirtolaisten kuin kaupattujen ihmistenkin toistaiseksi ehtymättömiä lähteitä ja läpikulkumaita.
– Ilmiö on tullut viime vuosina paremmin näkyväksi, mutta ihmiskaupan uhreihin ei vielä kiinnitetä riittävästi huomiota, Carmela Jibaja sanoo. Jibaja on katolinen nunna, joka työskentelee ihmiskauppaa vastustavassa kansalaisjärjestössä.
El Salvadorissa 90 prosenttia ihmiskauppatapauksista sisältää seksuaalista hyväksikäyttöä. Guatemalassa puolestaan erityisen hauraassa asemassa ovat lapset ja nuoret, joita myydään laittomiin adoptioihin, pakkoavioliittoihin, kerjäämiseen, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja pakkotyöhön.
El Salvadorissa jengit hallitsevat kaupunginosia ja kokonaisia kaupunkejakin.
Jengeistä järjestäytyneeksi rikollisuudeksi
Guatemalan syyttäjänviraston mukaan kaikesta ihmiskaupasta näkymättömintä on alaikäisten rekrytoiminen järjestäytyneen rikollisuuden palvelukseen. Guatemalassa, Hondurasissa ja El Salvadorissa (joita keskinäisen läheisyytensä ja samankaltaisuutensa vuoksi myös Pohjoiseksi Kolmioksi kutsutaan) ihmiskauppaa kiihdyttää rikosaallon aiheuttaneiden rikollisjengien mukaantulo.
Ihmiskauppa on auttanut jengejä muuttumaan oikeiksi järjestäytyneiksi rikollisryhmiksi, joiden muut haarat harjoittavat muun muassa huumekauppaa, kiristystä ja palkkamurhia.
El Salvadorissa jengit hallitsevat kaupunginosia ja kokonaisia kaupunkejakin. Niissä kerrotaan, että jengijohtajat pyytävät nuoria tyttöjä seksileluikseen, eivätkä tyttöjen perheet uskalla kieltäytyä hengen menetyksen pelossa. Myöhemmin tytöt päätyvät jengien kontrolloimiksi prostituoiduksi.
Kansalaisjärjestöjä tarvitaan
Pohjoisen Kolmion viranomaiset ovat pyrkineet kehittämään ihmiskaupan uhrien hoito-ohjelmia, mutta valtiolliset toimijat eivät pärjää ilman kansalaisjärjestöjen apua.
Yksi näistä järjestöistä on Salvadorilaisten naisten itsemääräämisyhdistys AS Mujeres. Sen johtaja Mirna Argueta sanoo, että ongelma on vakava, sillä heillä on vastassaan suurta taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaa käyttävä verkosto.
Ihmiskaupan uhreja ei suojella eikä ole montakaan avustusohjelmaa, joilla heitä autettaisiin takaisin yhteiskuntaan.
Arguetan järjestö on työskennellyt uhrien kanssa vuodesta 1996. Järjestö tarjoaa psykologista ja lääketieteellistä tukea sekä tekee yhteistyötä poliisin ja syyttäjien kanssa.
AS Mujeres auttaa viranomaisia esimerkiksi silloin, kun järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan todistava ihmiskaupan uhri pitää mahdollisimman salaisesti siirtää paikasta toiseen.
Aiemmin järjestö myös tarjosi turvapaikan ihmiskaupan uhreiksi joutuneille naisille, mutta nykyään syyttäjänvirasto hoitaa sen.
Kokemusten jakaminen auttaa
AS Mujeresin uhrien hoito-ohjelma sisältää perinteisen henkisen ja lääketieteellisen avun ohella myös hiukan epäsovinnaisempia keinoja, kuten biomagnetismia ja aromaterapiaa.
– Kokemus on osoittanut, että eri tekniikkoja yhdistelemällä toipuminen on nopeampaa ja hoito kokonaisvaltaisempaa, Argueta perustelee.
Uhrit pysyvät avustusohjelmassa kuudesta kuukaudesta kahteen ja puoleen vuoteen, tapausten monimutkaisuudesta riippuen. On tavallista, että naisuhreilla on akuuttia masennusta, itsemurha-ajatuksia ja vainoharhoja.
– Monista uhreista tuntuu, että he ovat vioittuneita tai arvottomia, ja siksi he ryhtyvät prostituoiduiksi, Argueta sanoo.
Järjestö myös tukee hoidon jälkeistä itseapuverkostoa.
– Kun uhri on käynyt läpi toipumisen eri vaiheet, viemme hänet yhteyteen toisten naisten kanssa. He voivat jakaa kokemuksiaan ja näin tehdä niistä vähemmän tuskallisia. Se auttaa yhteiskuntaan uudelleen sijoittumisessa, Mirna Argueta kertoo.
lehti 