Kello 5.30 sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) herää marraskuisena keskiviikkona. Hän vie koirat aamulenkille, käy suihkussa, pukeutuu, laittautuu, syö aamupalan ja lukee aamun lehdet.
– Toissa iltana kävin katsomassa koiranpentuja ja otin yhden mukaan. Se on meidän koiran lapsenlapsi, Pekonen kertoo.
Kello 7.30 valtioneuvoston autonkuljettaja hakee hänet kotoa Riihimäeltä. Ajetaan Helsinkiin sosiaali- ja terveysministeriöön.
Junassa matkustamista ei suositella ministerille.
– Sieltä ei pääse pois, jos jotain tapahtuu, Pekonen sanoo.
Lähestymisiä on paljon enemmän ministerinä kuin kansanedustajana.
– Esimerkiksi Riihimäellä ei paljonkaan lähestytty kun olin kansanedustaja. Nyt ihmiset tulevat avautumaan hallituksen esityksistä ihan eri volyymilla.
Pekonen ei juuri ehdi käydä kaupassa.
– Jos menen kauppaan, siihen kuluu kolme tuntia.
– Toinen uusi juttu ovat ihmiset, jotka kävelevät kotitalomme edessä ja kysyvät naapureilta, että tässäkö se ministeri asuu. Ei ole ennen ketään kiinnostanut.
Palautetta tulee paljon.
– Mulle sanotaan yleisimmin, että hymyilen liikaa. Mutta en voi sille mitään.
8.40 ministeri kokoontuu yhdessä perhevapaauudistusta valmistelevien ministereiden kanssa. Mukana on ministerin erityisavustaja Hanna Hänninen.
– Se meni hyvin, Hänninen sanoo tultaessa pois tilaisuudesta.
– Joo, ihmeen hyvin, ministeri vastaan.
9.30 Ministeri palaa työhuoneeseensa, kertaa sihteerinsä Päivi Saarimaan kanssa seuraavan tilaisuuden askelmerkit, käy vessassa ja saa käteensä puheensa korjatun version.
Pekonen on tunnettu täsmällisyydestään. Joskus hän kulkee yhdessä ministeriön toisen ministerin Krista Kiurun kanssa.
– Olemme todenneet Kristan kanssa, että meillä on todella erilainen erilainen aikakäsitys, Pekonen sanoo.
Erityisavustaja Jiri Sironen toteaa, että kalenteri hoidetaan ammattimaisesti ja aikataulut pitävät, mutta joskus tulee pienellä varoitusajalla muutoksia esimerkiksi eduskunnan äänestyksiin.
– Ja pääministerin luokse pitää mennä silloin, kun käsketään, Pekonen sanoo.
9.50 valtioneuvoston auto hakee ministerin ja vie hänet eduskunnan lisärakennukseen Pikkuparlamenttiin. Hänninen seuraa mukana.
10.00 ministeri pitää Lomatoimintajärjestöjen yhteisseminaarin tervehdyspuheen.
Ministeri toteaa, että tilanne lomien suhteen on eriarvoinen Suomessa.
– Kun yksinhuoltajaäiti arjessaan miettii, riittääkö raha ruokaan tai lapsen harrastuksiin, hän tuskin pystyy enää sijoittamaan lentolippuihin tai hotellireissuun, ministeri toteaa.
– Ylisukupolveutuneet sosiaaliset ongelmat usein valitettavasti kasautuvat, eivätkä jätä tilaa edes lomaunelmille.
10.20 Autonkuljettaja vie ministerin takaisin ministeriöön.
– Ongelma on se, että edunsaajat, joiden olisi mahdollisuus hakea tuettuja lomia, eivät tiedä niistä, Pekonen toteaa autossa.
Pekosta hävettää lähteä tilaisuuksista heti oman puheen jälkeen.
– Vaikka olisi kuinka mielenkiintoisia seminaareja, tosi harvoin niihin on mahdollisuutta jäädä kuuntelemaan. Mutta usein erityisavustaja jää paikalle saadakseen aineiston, hän sanoo.
– Sovimme myös, että tapaamme järjestävää tahoa myöhemmin.
Ministeri kertaa loppupäivän ohjelman sihteerinsä kanssa, lukee aineistoja, keskustelee Brysselistä palanneen valtiosihteeri Saila Ruuthin kanssa.
10.45 on briiffi valtiosihteerin, erityisavustaja Juho Orjalan ja ministeriön virkamiehen Marjaana Maisonlahden kanssa suljetun oven takana omassa työhuoneessa. Edes aihetta ei kerrota ulkopuolisille.
– Ei kestä päivänvaloa, ministeri nauraa.
Briiffejä on paljon.
– Joo, informaatiota tulee valtavasti, Ruuth sanoo.
11.15 ministeri syö lounasta työhuoneessaan yhdessä Orjalan ja Sirosen kanssa. Tänään lounas on tilattu vietnamilaisesta ravintolasta.
– Syömme yhdessä usein. Se on tosi mukavaa.
Puhutaan Suomen Euroopan neuvoston sosiaaliselta komitealta saamista huomautuksista, joista jotkut tahot arvioivat, että Suomi ei ota niitä vakavasti.
– Tämä päivä on tukossa, mutta pitäisi vastata, Pekonen sanoo erityisavustajille.
Pekonen on kolmannen kauden kansanedustaja ja puolueensa entinen varapuheenjohtaja, mutta ensimmäistä kertaa ministeri.
– Kaikki jännittää koko ajan, Pekonen sanoo työstään.
– Kesä oli aika raskas, kun piti opiskella paljon uusia asioita, vaikka takana olivat juuri vaalit ja hallitusneuvottelut. Toisaalta se helpotti, että ei ollut eduskunnan istuntoja.
– Lisäksi EU-puheenjohtajuus toi omat työnsä. Oli paljon matkoja, kokouksia, puheen johtamista ja tapaamisia eri maiden ministereiden kanssa.
– Mutta minulla on tosi hyvä esikunta. He ovat erinomaisia.
Mokat ovat kuitenkin olleet pieniä. Esimerkiksi semmoinen, että Pekonen ei ollut ajatellut esitellä hallituksen teknistä esitystä eduskunnalle.
– Mitä pienempi ja teknisempi asia, sitä harvemmin ministerit esittelevät niitä. Tässä kuitenkin mainittiin sana eläke, joten opposition edustajat pyysivät puheenvuoroja ja esittivät kysymyksiä kaikesta.
Verkkouutiset kirjoitti, että ministeri istui paikallaan, muttei esitellyt esitystä.
11.50 autonkuljettaja noutaa ministerin valtioneuvoston linnaan, jonka lapset ovat vallanneet lasten oikeuksien päivän kunniaksi. Vielä pääministerinä ollut Antti Rinne (sd.) avaa tilaisuuden. Paikalla ovat myös opetusministeri Li Andersson (vas.) ja pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri ministeri Thomas Blomqvist (r.) sekä iso liuta virkamiehiä ja mediaa.
– Me ollaan päätetty tässä hallituksessa, että kaikissa päätöksissä mietimme, miten ne vaikuttavat teidän elämään tänään ja tulevaisuudessa. Se on meille todella tärkeä juttu, pääministeri sanoo lapsille.
Rinne ja Pekonen siirtyvät Puotilan ala-asteen kolmasluokkalaisten ja heidän opettajiensa kanssa pääministerin työhuoneeseen. Kaikki, aikuisetkin pääministeristä alkaen, kertovat, mikä heitä on viime aikoina ilahduttanut. Lapsia vähän ujostuttaa.
Rinnettä ilahduttivat tyttären synttärit.
– Perheen kanssa on ollut kivaa, yksi lapsi rohkaistuu kertomaan.
Sitten tulee koripalloturnausta, yökylää serkun kanssa
– Tämä tapaaminen on hienointa, mitä tässä työssä on tapahtunut, Pekonen sanoo.
Hän vetää lasten työpajan, jossa keskustellaan siitä, mikä Suomessa on hyvin. Jakaudutaan ryhmiin, ja pian Pekosen viereen tunkee monta tyttöä.
– He ovat ihania, hän sanoo jälkeenpäin.
12.35 autonkuljettaja odottaa ministeriä. Nyt ajetaan Messukeskukseen Työeläkepäiville, joilla ministerin on määrä pitää avauspuheenvuoro. Ollaan myöhässä, sillä Teollisuuskatu on tukossa kolarin vuoksi.
13.00 ministeri pitää puheensa salin täydelle eläketietäjiä.
– Selvitämme työelämää kolmikantaisesti ja tietopohjaisesti, oli ministerin pääviesti heille.
13.15 auto odottaa taas ministeriä ja suuntaa kohti eduskuntaa.
Pekonen lukee kännykästä, mitä äänestyksiä eduskunnassa on luvassa.
– Nämä eivät aukea nyt, hän valittelee.
Kännykkä on tärkein työkalu.
– Siinä on kaikki.
Hän oli unohtanut kännykkänsä ministeriön autoon.
– Seuraavana aamuna toinen kuski tuli hakemaan minua ja se oli takapenkissä laturissa. Oli kysytty, että onko tarve tuoda se jo illalla. Mutta sanoin, että pärjään eduskunnan puhelimella aamuun asti.
Eduskunnassa käsitellään oppositiopuolueiden vaihtoehtobudjetteja. Puhutaan työllisyydestä ja siitä, miten kunkin, niin hallituksen kuin opposition, luvut ja toimet nostaisivat sitä. On vahvaa erimielisyyttä laskutavoista. Perussuomalaisten lukuja pidetään tuulesta temmattuina.
Ministeriaitiossa on iso joukko ministereitä. Pekonen seuraa keskustelua viimeisten joukossa.
17.00 autonkuljettaja noutaa ministerin eduskunnasta ja vie kotiin.
– Ajan päivittäin Riihimäen ja Helsingin väliä, joten olen aika paljon autossa, Pekonen kertoo.
– Teen ja en tee töitä. Parannamme maailmaa kuskien kanssa.
Pekonen tunteekin kaikki 30 autonkuljettajaa nimeltä.
Työpäivän oli määrä jatkua kello 19:ään asti, mutta iltameno oli peruuntunut. Niinpä ministeri ehtii lenkille.
– Tyypillistä päivää ei oikeastaan ole, Pekonen sanoo.
– Tämä päivä oli sikäli epätyypillinen, että oli normaalia pidempi eduskuntakeskustelu. Pääministeri oli erityisesti toivonut, että ministerit ovat paikalla kuulemassa vaihtoehtobudjeteista käytävää keskustelua.
– Harvemmin istunnoissa ollaan yli kaksi tuntia.
uutiskirje 
