Päivä kääntyy kohti iltaa, ja Kontulan ostoskeskus on kerännyt auringonpalvojia nauttimaan vastikään saapuneesta keväästä. Päivän viimeiset auringonsäteet otetaan vastaan keskioluen vauhdittamana, ja lähes jokainen istumiseen soveltuva taso on hyödynnetty varmoin ottein.
Kellon lyödessä neljä alkaa Nuorisotyö raiteilla -hankkeessa työskentelevien jalkautuvien nuorisotyöntekijöiden Tytti Punkan ja Anki Herlinin työvuoro. Ensimmäiset, noin parikymppiset nuoret tavoitetaan väliaikaisesti suljetun nuorisokeskus Luupin edustalta.
– Miten menee, Kysyy Anki alkoholia juovilta nuorilta.
– Ei kummempia, nautitaan auringosta, vastaa nuori mies salamannopeasti kysymykseen.
Lyhyen keskustelun aikana kartoitetaan kuulumiset ja keskustellaan päihteidenkäytöstä. Nuori mies kertoo elävästi tarinan, kuinka joutui poistumaan Luupista, koska oli juonut ulkona yhden siiderin.
– Tiedät varsin hyvin, että on nollalinja ja siitä pidetään kiinni, Anki muistuttaa.
Etäopetus ei palvele kaikkia nuoria
Ohjaajat nollaavat laskurinsa ja kertovat, että normaaleina iltoina saattaa olla jopa kahdeksankymmentä kohtaamista nuorten kanssa. Nyt on ollut hiljaisempaa, mutta nuoria on edelleen liikkeellä koronaviruksesta huolimatta.
Kontulan metroaseman laiturilla kävelee vastaan punaiseen huppariin sonnustautunut englantia puhuva nuori. Hän on Tytille ja Ankille tuttu jo entuudestaan.
– Moi, miten sun koulu sujuu, kun opiskellaan nyt etänä, kysyy Anki.
– En oo tehnyt kahteen viikkoon yhtään mitään. En ainuttakaan tehtävää, hän vastaa tuijottaen samanaikaisesti matkapuhelintaan.
Nuoren kanssa keskustellaan opiskelun tärkeydestä. Ohjaajat myös muistuttavat kuinka hankalaa on palata koulunpenkille, jos nyt jää jälkeen.
– Etäopiskelusta kärsivät erityisesti ne nuoret, joilla ei ole suomenkielen taitoa tai se on puutteellinen, Anki huokaisee.
Moniammatillinen yhteistyö korostuu nuorten kanssa
– Katsotaanko tuo Itiksen alue seuraavaksi, kysyy Tytti työpariltaan.
Alue on hiljainen, mutta muutamia nuoria viettää aikaansa Tallinnanaukiolla. Matka jatkuu mutkitellen Itiksen käytäviä pitkin kohti Hansasiltaa ja Eastonin kauppakeskusta.
– Onko ollut mitään erityistä, missä meidän nuoret, huikkaa Anki kauppakeskuksen vartijalle.
– Kyllä täällä vielä joitain nuoria näyttää olevan, mutta hiljenemään päin. Sunnuntaina oli vilkasta.
Tiivistä yhteistyötä tehdään niin nuorisopoliisin sekä järjestyksenvalvojien kanssa. Tavoite on saada kiinni etenkin ne nuoret, jotka ovat syrjäytymisvaarassa, mutta samalla tarjota turvallinen aikuinen siellä missä nuoret viettävät aikaansa.
Raideturvallisuus on yksi keskeisiä teemoja vuodesta 2015 Vantaalta alkaneessa hankkeessa. Helsingissä toiminta on jo vakiintunut osaksi nuorisotyötä, ja todettu tärkeäksi.
Puhelias ja iloinen Anki kertoo tarinan, jossa he olivat saaneet ilmoituksen vaununkuljettajalta, joka oli huolissaan radan varrella aikaansa viettävästä nuoresta.
– Lopulta selvisi, että hän oli metrobongaaja. Tämä nuori ajeli päivät metroilla, kuvasi ja kirjasi erilaisia vaunuja. Kerran olimme myös yhdessä metroajelulla.
Sosiaalinen media on yksi ohjaajien tärkeimmistä työkaluista
Matka jatkuu kohti Vuosaarta, missä kokeneiden ohjaajien mukaan on ajoittain vilkasta. Erilaiset puistot ja Vuotalon edusta keräävät nuoria viettämään iltaa keskenään.
Tarkat silmäparit hamuavat nuoria kauppakeskus Columbuksen edustalla. Ajoittain vastahakoisestikin suhtautuvat nuoret jäävät vaihtamaan arjen kuulumiset, vaikka eivät aikuisen läsnäoloa tunnusta tarvitsevansa.
Koronaviruksesta nuoret ovat Anki ja Tytin mukaan hyvinkin tietoisia. Ymmärrys tilanteesta ja syy-seuraus-suhteesta ei kuitenkaan ole vielä täysin saavuttanut kaikkia.
– On selvää, että nyt nuoria on vähemmän liikkeellä kuin ennen. Tuntuu kuitenkin, että korona on meille kaikille sellainen tuntematon mörkö mistä ei vielä saada kiinni, kertoo Anki havainnoistaan koronapandemian aikana.
– Mitä pidemmälle tämä menee niin kotona alkaa tylsistyttämään. Tässä on nyt vanhemmilla iso vastuu laittaa selkeät rajat nuorille.
Oransseihin villasukkiin pukeutuneet ohjaajat aloittavat villin oloisen jalkojen tamppauksen Vuotalon edustalla. Tarkoituksena on ladata TikTok:n video yhteisistä tiimisukista.
– Tämä on yksi tapa saavuttaa nuoria, ja mennä sinne missä he ovat, Tytti kertoo.
– Kyllä tässä tarvitsee heittäytyä ja olla välillä vähän nolo, Anki lisää hymyillen.
Valppaat ohjaajat tarjoavat apua kaikille sitä tarvitseville
Korona on vaikuttanut laajasti nuorisotyöhön ympäri Suomen. Turvaväleistä ja käsihygieniasta pidetään korostetusti huolta. Näistä asioista pyritään myös nuoria muistuttamaan heitä kohdatessa.
Puistokierroksen jälkeen saapuu huolestunut kansalainen kertomaan riitelevästä tyttöporukasta metroaseman läheisyydessä. Matkaa ei ehditä kuitenkaan taittaa kuin muutama sata metri.
Nuorisotalon edessä makaa maassa keski-ikäinen mies, joka ei pääse omin avuin ylös. Ruhjeiset kasvot ja verestävä silmä herättävät huolen ohjaajissa.
– Oletteko nähneet onko hän kaatunut, kysyy Anki vieressä seuraavalta naiskolmikolta.
Kolmikko kertoo tulleensa juuri paikalle. Miestä puhutetaan ja kysytään voinnista. Hän kertoo jääneensä auton alle joitakin päiviä sitten.
– Meidän pitää nyt soittaa sulle ambulanssi, sanoo miestä puhuttava Anki.
Hän ei halua ottaa apua vastaan, vaan lähtee kävelemään kohti alikulkutunnelia, ja jää istumaan pyöräilytien viereiselle penkille. Tytti ja Anki lähtevät seuraamaan harhaisesti kävelevää miestä, ja jatkavat juttelua penkillä.
– Mikä sun nimi on, missä asut, jatkaa Anki Tytin soittaessa ambulanssia.
Vastaukset ovat lyhyitä ja sekavia.
Noin kahdenkymmenen minuutin keskustelun jälkeen mies kieltäytyy toistamiseen avusta, ja lähtee hoipertelemaan varmanoloisesti kohti puistoa. Ambulanssin tulo perutaan.
– Kaikkia ei voida auttaa, vaikka haluttaisiinkin, huokaisee Anki.
Riitelevä tyttöporukka löytyy aivan kauppakeskuksen nurkalta. Tunnelma on rauhallinen, joskin hieman jännittynyt.
– Hei, älkää nyt viittikö räkiä tätä maata täyteen, nyt on tää koronakin, sanoo Anki.
Ryhmän kanssa käydään illan aikana toistunut kaava läpi, kysytään kuulumiset ja tarkistetaan vointi. Ohjaajat utelevat onko illan aikana tapahtunut mitään erityistä. Riitaa ei enää ole ja yhden tytön mukaan kyse oli ainoastaan keskustelusta.
– Me lähdetään tästä nyt kohti keskustaa, yrittäkää pärjäillä, huikkaa parivaljakko nuorille.
– Lähtekää vaan, tokaisee ryhmä yhteen ääneen nauraen.
uutiskirje 