Intian mediaan on viime viikkoina tulvinut kuvia maanviljelijöistä seisomassa pilaantuvien vihannes-, hedelmä- ja viljakasojen vierellä. Hinnat ovat romahtaneet eikä kuljetuskaan ole onnistunut, joten jotkut ovat myös tuhonneet polttamalla myymättömiä tuotteitaan.
Murheellisten kuvien syynä on maaliskuun 24. päivänä Intiaan julistettu koronasulku. Näillä näkymin se on voimassa toukokuun 18. päivään asti.
– Viemme tuotteemme torille, mutta siellä ei juurikaan ole ostajia. Minun täytyi myydä 400 kiloa chiliä kymmenellä rupialla (noin 12 eurosenttiä) kilo, kun normaali kilohinta olisi ollut 40 rupiaa. Minun oli pakko tehdä nämä kaupat, sillä chilisäkkien takaisin rahtaaminen olisi vienyt minut vararikkoon, pienviljelijä Lekhi Ram Uttar Pradeshin osavaltiosta kertoo.
Pandemia vahvistaa epätasa-arvoa Etelä-Aasiassa.
Ramin pienviljelijänaapuri puolestaan sytytti peltonsa tuleen, sillä ei ehtinyt korjaamaan satoa ajoissa. Odottamattomat sateet ja raekuurot tuhosivat pelloilta sen vähän, mitä tuli ei niellyt.
– Säästyneet vihannekset syötettiin lampaille ja vuohille, Ram sanoo.
Byrokraattinen apatia
Intian tärkein satokausi on maalis-huhtikuussa, kun muun muassa vehnä-, kikherne-, ohra-, peruna-, sinappi- ja hirssisato korjataan ja myydään. Ei kuitenkaan vallitsevissa pandemiaoloissa.
– Me odotimme rikasta kevätsatoa hyvien sateiden vuoksi. Mutta jumalalla selvästikin oli muita suunnitelmia, punjabilainen pienviljelijöiden organisaation johtaja Balbir Singh Rajewal huokaa.
– Sulun aikana kaupunkilaiset ovat ostaneet tuotteitamme minimaalisesti. Jopa nettikaupat ovat lakanneet soittamasta. Normaalioloissa emme edes pystyneet täysin vastaamaan nettikysyntään.
Madhya Pradeshin osavaltion maanviljelijöiden etujärjestön johtaja Jagdish Singh sanoo, että viljelijöitä on eniten satuttanut byrokraattinen apatia.
Liikennerajoitukset, työvoiman puute ja vielä viime viikkojen kehnot säätkin ovat haitanneet viljasadon korjuuta. Hallinto ei ole perustanut paikallisia toreja, joilla viljelijät olisivat saaneet myytyä sen vähän viljan, jonka saivat korjattua talteen.
Maaseudulta on raportoitu maanviljelijöiden itsemurhista. Karnatakassa viljelijä otti henkensä, kun ei saanut satoaan myytyä, toinen Uttar Pradeshissa sen tähden, ettei saanut työväkeä satoa korjaamaan.
Intian 1,3 miljardin väestöstä lähes 700 miljoonaa on suoraan tai epäsuorasti riippuvaisia maataloudesta. Maatalouden osuus Intian työvoimasta puolestaan on 43,9 prosenttia (2018).
Kansainvälinen työjärjestö ILO on varoittanut, että Intian epävirallisessa taloudessa toimivaa 400 miljoonaa työläistä uhkaa koronan takia vajoaminen entistä syvemmälle köyhyyteen.
Maailmanpankin raportissa puolestaan todetaan, että pandemia vahvistaa epätasa-arvoa Etelä-Aasiassa. Raportissa kehotetaan hallituksia suojelemaan varsinkin köyhimpiä ja haavoittuvimpia kansalaisiaan väliaikaisilla työohjelmilla.
lehti 