Olen pitkään pohtinut kysymystä, mitä paikallisen sopimisen entistä suurempaa vapauttamista vaativat todellisuudessa haluavat? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä he tarkoittavat ”vapauttamisella” ja ”mahdollistamisella”?
Kaikki ne tahot, jotka paikallisen sopimisen vapauttamista halajavat, voisivat kertoa ujostelematta mikä nykymallissa hiertää niin kovasti? Olen Teollisuusliiton liittovaltuuston jäsen ja toimin malmikaivoksella pääluottamusmiehenä. Malmikaivosten työehtosopimusta (Malmin TES on Teknologiateollisuuden TES:in kaltainen suurilta osin) olen ollut neuvottelemassakin takavuosina, joten tunnen erittäin hyvin sopimusjärjestelmän ja sen, mistä sen puitteissa voidaan sopia. Teollisuusliito sopii 34 työehtosopimusta ja kattaa suuren osan vientiteollisuuden työpaikoista. Kysynkin: ”mitä te todellisuudessa haluatte?” Kertokaa konkreettisesti niistä asioista, mitä pitää voida sopia toisin?
Itse kannatan paikallista sopimista, mutta niin, että pohjalla on aina alan yleissitova työehtosopimus ja sopimukset tehdään neuvottelujärjestelmän kautta, luottamusmiehen kanssa. Villi sopiminen johtaa sekamelskaan ja helposti saneluun. Kun halutaan sopia miten ja mistä sattuu, ollaan tilanteessa missä tietämätön tekee sopimuksia taitamattoman kanssa. Tai sitten patruuna tekee kiristyksellä ja uhkailulla sopimuksia, missä pakotetaan huonompiin työehtoihin mitä TES takaa, todeten: ”jos ette jousta ja sovi tästäkin toisin tai alle TES:in, joudumme ehkä YT menettelyyn…”.
Paikallinen sopiminen voi toimia vain aitona sopimisena – sellaisena, missä noudatetaan jo olemassa olevia sääntöjä ja menettelytapoja. Tuntuu kuin oltaisiin palaamassa aikaan ennen sotia. Tuolloin työnantajalla oli oikeudet suurin piirtein paikalliseen pakottamiseen. Tuntuu siltä, että työehtosopimukset ja luottamusmiehet halutaan ohittaa.
Täytyy muistaa, että työnantajalla on otto-oikeus työehtojen tulkinnassa, myöskin paikallisessa sopimuksessa. Eli paikallisesti sovitussakin sopimuksessa on työnantajalla direktio-oikeus, eli työlain suoma oikeus mm. valvoa ja johtaa työtä. Kuinka paljon vielä työnantajan direktio-oikeutta pitää kasvattaa, että ollaan tyytyväisiä? Tähänkin toivon vastauksia niiltä jotka asiasta eniten huutavat.
Paikallisen sopimisen ”vapauttamien” vaatijoiden seuraavissa avauksissa olisi mukava olla kuvauksia siitä elämästä työmailla mitä tämä ”vapaa” paikallinen sopiminen mahdollistaa. Niitä odottaessa totean nykyjärjestelmän olevan hyvä ja sopimuksia on mahdollista tehdä nytkin, mikäli työnantajalla halua ja taitoa löytyy.
Minut tunnetaan työntekijöiden oikeuksien puolustajana ja olen tämän pohjalta saanut työntekijöiltä postia erilaisista paikallisen sopimisen kauniista kukkasista. Esimerkiksi sellaisista, että täysin elinkelpoisessa yrityksessä on pyydetty mm. sopimusta lomarahojen leikkaamisesta, vaikka yritys taloudellisesti vakaalla pohjalla onkin. Että sitä rataa taitaisi sopimisen juna jyskyttää, mikäli näitä vapaita käsiä annetaan suuremmin asiaa pohtimatta.
Vasemmistoliiton 3.varapuheenjohtaja, pääluottamusmies, Pyhäjärvi
lehti 