Kolmion koko on ensin ratkaistava: millä aikataululla julkista taloutta vakautetaan ja – erityisesti – kuinka paljon. Oikeistolla on perinteisesti tuhannen tulimainen kiire pienentää julkista velkaa.
Se on kuin paikalleen juuttunut levy. Joskus näkemyksellä on jotain perusteita, useimmiten ei. Kaikki olemme kuulleet tämä ”onko oikein jättää lapasillemme maksettavaksi velkaa” -puheen, joka vetoaa varmaankin tunteisiin, mutta on talouspoliittisesti vailla asiapohjaa.
Suuri osa koronan myötä kasvaneesta velasta on keskuspankkien hallussa ja sillä on merkitystä. Olematon korkotaso muuttaa myös tilannetta, vaikka todennäköistä on, ettei se ikuisesti jatku.
Suomi on suhteellisesti parantanut asemaansa velan määrän suhteen koronan aikana. Kiitos loistavan koronapolitiikan, on meillä otettu paljon vähemmän velkaa kuin verrokkimaissa. Jos julkinen velka alkaa esimerkiksi haitata taloudellista kasvua, on käsijarru vedetty kilpailijamaissa paljon tiukemmalle kuin Suomessa.
Suomen kansainvälistä suhteellista kilpailukykyä on parannettu hyvällä koronapolitiikalla enemmän kuin yhdelläkään kilpailukykypaketilla.
Hyvä koronapolitiikka on suhteellisesti hillinnyt velkaantumista tehokkaammin kuin yksikään poliittisen oikeiston keksimä leikkauslista. Kiitos suomalaiset ja kiitos hallitus. Tässä järjestyksessä.
Velkatason alentamisessa tulee siis olla maltillinen. Velkaantumisen suhteen ei kuitenkaan pidä huoleton. Tämä vasemmiston perisynti on hyvä välttää.
Ikääntyminen tuo tuntuvaa menopainetta. Sitä laskua tuskin maksetaan yksin työllisyysasteen nostolla. Tiukahkoja aikoja on tulossa, mutta ei hötkyillä.
Kaikki vannovat työllisyyspolitiikan nimiin, jotta rumaa sanaa ei tarvitsisi sanoa. Oikeiston välttelemä ruma sana on menosäästöjen vaatiminen. Vasemmiston ruma sana on verojen korottaminen.
Oletuksena on, että kansalaiset kääntävät peukalonsa alaspäin niin säästölistojen suhteen kuin verojen korotuksienkin suhteen.
Näiden väistöliikkeiden vuoksi tulemme tulevissa vaalikeskusteluissa kuulemaan paljon epäpuhetta, faktoja kierretään kuin kissa kuumaa puuroa.
Työllisyysastetta esitetään nostettavaksi mitä erilaisimmilla tempuilla, jotka voidaan määritellä karkeasti kahteen ryhmään: oikeiston suosimiin keppeihin ja vasemmiston suosimiin porkkanoihin.
Vasemmiston tulisi ymmärtää, että vaatiminen on välittämistä.
Tehokkain työllisyysasteen nostaminen rakentuu yhdistelmään keppejä ja porkkanoita painopisteen olleessa kuitenkin jälkimmäisissä. Vasemmiston tulisi ymmärtää, että vaatiminen on välittämistä.
Vasemmistolainen talouspoliittinen linja on tiivistettävissä tälle vuosikymmenelle muutamaan lauseeseen. Maltillinen julkisen talouden tasapainottaminen, työllisyysasteen nosto ensisijaisesti koulutukseen ja palveluihin panostamalla, sosiaalisesti oikeudenmukaisilla veronkorotuksilla ja lievillä menosäästöillä.
Lista on tärkeysjärjestyksessä. En osaa sanoa paljonko tällä kertyy ääniä, mutta – yhtä kaikki – se oikeaa talouspolitiikkaa.
lehti 