Ja tapahtui niinä päivinä 40 vuotta sitten, että tamperelainen Jazzkerho Break järjesti oman pienen jazzfestivaalinsa. Parin vuoden päästä kaupungin kulttuuritoimi otti ennen kaikkea taloudellisen vastuun tapahtumasta. Pyöreitä juhliva Tampere Jazz Happening (TJH) on yksi Euroopan arvostetuimmista jazzfestivaaleista.
Festivaalin taiteellinen johtaja Juhamatti Kauppinen sanoo, että vieläkin festivaali on Suomessa ainutlaatuinen. Se tuo modernin eurooppalaisen ja amerikkalaisen rytmimusiikin lisäksi aina myös kansainvälisiä etnomusiikin huippuja lavoilleen – suomalaista jazzia, improvisoivaa rytmimusiikkia unohtamatta.
– Maailman mitassahan olemme arvostettu, minkä kaikki alan ihmiset tietävät. Saimme merkittävän palkinnon rohkeasta ohjelmapolitiikasta vuonna 2017 European Jazz Networkilta, joka on alan suurin järjestö.
Rohkean ohjelmistopolitiikan myötä Tampere on kehittynyt ennakkoluulottomasti uuden eurooppalaisen rytmimusiikin estradiksi. Jo vuosia Tampereella on kuultu uusia alan musiikkituulia esimerkiksi Ranskasta ja Saksasta – brittilää ja Pohjoismaita unohtamatta.
– Yleisömenestyksessä on tietysti auttanut se, että meillä on tämä loistava paikka. Pakkahuone, Klubi ja Telakka, kaikki samassa pihassa. Eihän tämmöistä ole missään. Täällä ei tarvitse ympäri kaupunkia juosta vesisateessa.
Jazz on nuortunut ja monipuolistunut
Kauppinen uskoo, että TJH:n ja ylipäätänsä jazzin nousuun Suomessa on vaikuttanut myös kyvykäs koulutus, jota korkeimmillaan edustavat Sibelius-Akatemia ja Oulunkylään aikoinaan perustettu Pop & Jazz Konservatorio.
– Kun aloitin näissä hommissa kaksikymmentä vuotta sitten, niin verrattuna siihen Suomessa on nykyään nuoria loistavia muusikoita valtavasti enemmän. On tullut uusia levy-yhtiöitä, jotka julkaisevat pelkästään jazzia. Jazzliittokin tekee hyvää työtä esimerkiksi jazzkiertueillaan.
Kauppisen mielestä on huomion arvoista, että jazzyleisö on entistä nuorempaa ja toisaalta se, että Tampereen festivaalillakin näkyy, että jazz sekoittuu moniin muihin rytmimusiikin genreihin.
– On ollut mukava venyttää jazzin määritelmää vähän suuntaan kuin toiseen. Se sisältää nykyään niin monenlaista musiikkia, että on oikeasti vaikea alkaa sitä lokeroida. Vanhemmalle sukupolvelle swing on ainoata oikeaa jazzia. Mutta ajat muuttuvat ja hyvä niin. Ja onhan meillä toki ollut ohjelmistossa jo 80-luvulta asti myös etnoperäistä maailmanmusiikkia.
”Olen buukannut 600 bändiä”
Kauppinen sanoo, että 40 vuoteen mahtuu paljon huippuhetkiä. Hän on itse buukannut 20 vuoden aikana tapahtumaan 600 bändiä.
– Äkkiä muistellen mieliin on painunut norjalais-ruotsalainen The Thing, siis Mats Gustafsson, Ingebrigt Håker Flaten ja Paal Nilssen-Love. Varsinkin se vuosi, kun onnistuin saamaan samaa konserttiin kaikilta heiltä kolmelta omat kokoonpanot. Se oli aikamoista. En ole vastaavaan törmännyt missään muualla.
Muistiaan kaiveleva Kauppinen luettelee festivaalistaan vielä muutamia:
– Amerikkalainen Charles Lloyd on tässä viime vuosina jäänyt mieleen. Samoin monesti Tampereella vieraillut intialainen Zakir Hussain ja libanonilais-ranskalainen Ibrahim Maalouf, jotka ovat laajentaneet jazz-käsitettä juuri maailmanmusiikin suuntaan. Ja tietysti myös britti Dave Holland, joka on ollut täällä aika monta kertaa ja tulee tänne nytkin.
Tämänvuotisista ulkomaalaisista vieraista Kauppinen mainitsee erityisesti etnopoptähden Natacha Atlasin.
– Natacha Atlas on aika yllättävä maailmanmusiikkitähti. Natachalta on tullut muutama vuosi sitten jazzlevy, mikä innostaa minua kovin.
Suomalaisista 40 vuoden takaisista konkareista on nyt mukana Jorma Tapio ja Raoul Björkenheim omine yhtyeineen.
– Tänä vuonna odotan paljon Pepe Willbergin ja Jukka Eskolan kokoonpanolta. Se esittää Otto Donnerin musiikkia. Siinä on monipuolinen kattaus. Iskelmätähtenä tunnettu Willberg ja jazzorkesteri esittävät hienoja runoilijoiden tekstejä, jotka Donner on säveltänyt.
uutiskirje 