Vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson jyrähtää Facebookissa hoitajien pakkotyölaiksi kutsumasta potilasturvallisuuslaista.
”Vasemmistoliitto ei ole ollut hyväksymässä minkäänlaisia pakkolakeja, emmekä tule niitä hyväksymään. Olemme ilmoittaneet johdonmukaisesti, että emme voi hyväksyä tällaista lainsäädäntöä, koska arvioimme sen jopa vaikeuttavan potilasturvallisuuden takaamista entisestään”, Andersson kirjoittaa.
Hallitus ei ole käsitellyt esitystä. Peruspalveluministeri Aki Lindén ei vienyt esitystään eteenpäin sen jälkeen, kun hoitajien keskiviikkona uhannut toinen lakko peruttiin.
”Yhtä selkeästi haluan sanoa, että me olemme hallituspuolueena valmiita toteuttamaan julkisen sektorin palkka-ohjelman”, Andersson jatkaa.
”Julkisen sektorin naisvaltaisille matalapalkkaisille aloille tarvitaan monivuotinen ohjelma, jonka avulla alat nostetaan palkkakuopasta. On vaikeaa nähdä, että sopua työehtoneuvotteluissa voidaan saavuttaa ilman jonkinlaista palkkaohjelmaa. Pitää muistaa, että työehtosopimusneuvottelut koskevat myös muita ryhmiä kuin hoitajia, esimerkiksi varhaiskasvatuksen ammattilaisia.”
”Aidot neuvottelut viipymättä käyntiin”
Potilasturvallisuudesta Andersson toteaa, että siitä on esitetty aiheellista huolta. Potilasturvallisuus on turvattava kaikissa olosuhteissa, mutta “väliratkaisuksi” esitetty pakkolaki on hänen mukaansa mahdollisimman väärä työkalu potilaiden turvallisuuden takaamiseksi.
”Kuten olemme työmarkkinakiistan edetessä nähneet, uhkailu pakkotyöllä ainoastaan kärjistää tilannetta. Hoitajia ei saada töihin pakolla, vaan takaamalla terveys- ja hyvinvointialan ammattilaisille hyvät edellytykset tehdä vaativaa työtään ja kohtuullinen korvaus kovasta työstä. Sama asia pätee tilanteessa, jos tulee joukkoirtisanomisia. Tällaista tilannetta ei voi ratkaista pakottamalla ihmisiä lailla töihin, vaan kunnollisella palkkaratkaisulla”, Andersson kirjoittaa.
Vasemmistoliiton puheenjohtajan mukaan on välttämätöntä, että työmarkkinaosapuolet saavat aidot neuvottelut työehtosopimuksesta käyntiin viipymättä. Hän kirjoittaa Tehyltä ja SuPerilta kuulluista viesteistä, joiden mukaan niitä ei ole vielä edes kuultu laajasti uuden sovittelulautakunnan taholta. Niitä Andersson pitää erittäin huolestuttavina.
”Näin kriittisellä alalla ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, että aikaa hukataan tilanteessa, jossa neuvotteluja ei edes käydä. Täysipainoiset neuvottelut hoitajien työehtosopimuksen saavuttamiseksi on saatava käyntiin viipymättä.”
”Kiire kova, ihmisiä liian vähän”
Anderssonin mukaan sopuun tullaan tarvitsemaan rahoitusta valtion suunnalta.
”Olemme vasemmistoliitossa jo aiemmin kertoneet, että kannatamme kunta-alan palkkaohjelmaa. Nyt myös muiden hallituspuolueiden suunnalla on ilmaistava halukkuutta palkkaohjelman aikaansaamiseksi. Kysymys on vakava ja aikaa ei ole hukattavaksi. Lopulta venyneistä neuvotteluista kärsivät suomalaiset hoivaa tarvitsevat ihmiset.”
Andersson toteaa, että keskustelussa on myös korkea aika todeta ääneen, että potilasturvallisuuden vaarantuminen ei ole yksin lakkotilanteita koskeva ongelma. Sairaaloiden ja terveyskeskusten osastoilla on tehty töitä vajailla henkilöresursseilla jo pitkään myös normaalioloissa.
”Tämä on vakava ongelma, johon on onnistuttava löytämään yhdessä ratkaisut.”
Hoiva-alan koulutuspaikkojen lisääminen ei yksin riitä. Alan vetovoimaa on onnistuttava vahvistamaan.
”Saan jatkuvasti arvokkaita viestejä hoitajilta, jotka kertovat rakastavansa kyllä hoivatyötä, mutta työn täysipainoinen tekeminen on nyky-Suomessa tehty vaikeaksi. Kiire on liian kova ja ihmisiä on liian vähän. Asiaan on saatava muutos.”
Anderssonin mukaan nyt on korkea aika varmistaa, että hoitajilla on Suomessa täysi mahdollisuus tehdä työtään ammattimaisesti ja täysipainoisesti.
”Tämä ei ole mahdollista, ellemme onnistu nostamaan julkisen sektorin elintärkeitä aloja palkkakuopasta.”
uutiskirje 
