Vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson on valmis hyväksymään Suomen Nato-jäsenyyden. Hän kertoi kannastaan torstaina blogissaan .
”Vaikka näen mahdollisessa päätöksessä myös riskejä, olen valmis hyväksymään Suomen Nato-jäsenyyden, koska se on Suomen kansan ja Suomen eduskunnan selvän enemmistön tahtotila. Olen valmis hyväksymään sen, että itse parhaana pitämäni vaihtoehto, eli eurooppalainen yhteistyö ei nykytilanteessa tarjoa samanlaista realistista ratkaisua.”
Andersson on viides vasemmistoliiton kansanedustaja, joka hyväksyy Suomen Nato-jäsenyyden.
Itse hän olisi pitänyt parempana eurooppalaisen yhteistyön syventämistä, ja esittää siinä myös itsekritiikkiä.
”Tässä kohtaa minä suomin itseäni ja koen, että me vaihtoehtoja toivovat olemme tehneet virheen. Meidän olisi pitänyt pystyä esittämään omia ratkaisuja ja vaihtoehtoja tämän skenaarion varalle jo kauan ennen nyt käynnissä olevaa sotaa. Vasemmalla on tähän asti sanottu ei pohjoismaiselle puolustusliitolle, johtuen Norjan ja Tanskan Nato-jäsenyydestä. Nato-maat ja Naton ulkopuoliset maat eivät oikein voi rakentaa puolustusliittoja yhdessä. Puolustusliitto Ruotsin kanssa ei myöskään ole kehittynyt aidoksi vaihtoehdoksi, vaikka olemmekin kannattaneet puolustusyhteistyön syventämistä. Ja me emme ole ymmärtäneet ajoissa eurooppalaisen vaihtoehdon rakentamisen tärkeyttä. Olemme suhtautuneet kriittisesti syvenevään puolustusyhteistyöhön EU:ssa.”
Muita realistisia vaihtoehtoja Natolle ei näyttäisi Anderssonin mukaan olevan tarjolla, ”koska sellaisia ei kehitetty ajoissa”.
Molemmille kannoille tilaa
Vasemmistoliiton rooliksi Nato-keskustelussa Andersson toteaa olleen tuoda varsin yksiääniseen keskusteluun rakentavia ja kriittisiä huomioita.
Hänestä vasemmistolainen ja vasemmistoliittolainen voi perustellusti olla sekä Naton kannattaja että sen vastustaja. Molempien kantojen rakentavalle esille tuomiselle puolueen sisällä on luotava tilaa.
Andersson kirjoittaa, ettei esitä kesäkuun puoluekokoukselle, että vasemmistoliitto ottaisi myönteisen kannan Natoon, ”vaan pidän tärkeämpänä keskittää voimavaramme siihen, millaisia näkemyksiä meidän on pidettävä esillä, jos Suomesta tulee Naton jäsenmaa”.
”Arvioimme Venäjän väärin”
Venäjästä Andersson kirjoittaa, että sota Ukrainassa ei ollut mikään Vladimir Putinin päähänpisto. Putinin johtama Venäjä on valmis edistämään omia poliittisia päämääriään ja intressejään kansainvälisestä oikeudesta välittämättä myös laajamittaisen sodan avulla.
Anderssonista on tosiasia, että Venäjä arvioitiin väärin.
”Oletimme, että tällainen laaja maasota naapurimaa Ukrainaa vastaan ei alkaisi. Tämä on keskeinen seikka, joka on romuttanut monen suomalaisen luottamusta. Se on romuttanut monien luottamusta Venäjään; luottamusta mahdollisuuteen palauttaa ennalleen ne naapuruussuhteet, mitkä maidemme välillä on ollut, sekä luottamusta omien nykyisten turvallisuusratkaisujemme riittävyyteen, sen varalle, että pahin joskus voisi tapahtua.”
Nato-jäsenyys voi Anderssonin mukaan olla Suomelle tapa lisätä pidäkettä hyökätä tänne tässä jännitteisessä maailmassa.
”Samaan aikaan ei kenellekään saa jäädä epäselväksi, että Suomen Nato-jäsenyys myös lisäisi jännitteitä entisestään, vaikka me emme kohdistakaan jäsenyyttämme ketään vastaan. Riskittömiä ratkaisuja ei ole olemassa. Monimutkaisessa maailmassa voi olla niin, että sekä ne, jotka kannattavat Nato-jäsenyyttä turvallisuutta lisäävänä ratkaisuna (pidäke) että ne, jotka vastustavat sitä turvallisuutta vähentävänä (jännitteet), ovat oikeassa.”
Ydinaseriisuntaa ja ihmisoikeusperustaista politiikkaa
Natonkin jäsenä Suomen pitää Anderssonin mukaan tehdä ”selväsanaista ihmisoikeusperustaista ulkopolitiikkaa, korostaa naisten aseman parantamista, demokraattisia perusoikeuksia, ilmastokriisin ratkaisuja, ilmaisunvapautta ja muita perusarvoja kaikkialla maailmassa, mukaan lukien Yhdysvalloissa, Turkissa, Unkarissa ja muissa Nato-maissa”.
”Tämän varmistamiseksi tullaan tarvitsemaan niin vasemmiston, kansalaisyhteiskunnan kuin rauhanliikkeen aktiivista vaikuttamistyötä.”
Suomen on myös Naton jäsenä ajettava kansainvälistä ydinaseriisuntaa ja oltava vahva kansainvälinen vaikuttaja.
”Suomi päättää jatkossakin itsenäisesti”
Li Andersson muistuttaa Yhdysvaltojen olevan suurvalta, jolla on omat geopoliittiset intressit ja joka on aloittanut kansainvälisen oikeuden vastaisia sotia toisissa maissa. Siksi on entistä tärkeämpää huolehtia Suomen omasta ulkopoliittisesta liikkumatilasta ja omista selkeistä linjauksista.
”Mikään pakko sitoa Suomen ulkopoliittisia kantoja Naton tai Yhdysvaltojen toiminnan alaisuuteen ei ole, vaikka jotkut varmastikin mielellään näin tekisivät.”
Andersson ei epäile hetkeäkään, ettei Suomea voitaisi painostaa kysymyksissä, jotka liittyvät esimerkiksi osallistumiseen kansainvälisiin sotilasoperaatioihin tai ydinasekieltosopimuksen ratifiointiin.
”Siksi on äärimmäisen keskeistä alleviivata, että Suomi jatkossakin päättää itsenäisesti ja omista lähtökohdistaan käsin omasta ulkopolitiikastaan. Me emme ole menossa Natoon nöyristelemään tai koska haluamme olla osa ´länttä` vaan siksi, että näemme sen vahvistavan kynnystä uhata itsemäärämisoikeuttamme tai hyökätä maahamme.”
uutiskirje 
