Todella laadukkaiden kotimaisten esikoisdekkarien tulvalle ei näy loppua, mikä on tietysti iloinen asia. Poliisista vakuutustutkijaksi siirtynyt Jari Raatikainen tuo niihin taas täysin uuden kulman esikoisessaan Syndikaatti. Tätä yksityiskohtaisemmin talousrikollisuuden yhtä haaraa ei ole ennen kuvattu.
Romaanin rikosten kerrotaan perustuvan todellisiin tapahtumiin. Syndikaatissa niitä tehtailevat vakuutusyhtiö Elämänsuojan vahinkotarkastajat yhdessä Syndikaatti-nimisen liivijengin kanssa.
Korjausurakoiden kilpailutukset ovat näennäisiä, koska keskenään ”kilpailevat” samojen henkilöiden hallussa olevat yhtiöt, joita perustetaan sitä mukaan uusia, kun edelliset kaatuvat jätettyään velvoitteensa hoitamatta. Remontit hinnoitellaan yläkanttiin ja työt teetetään ulkomaalaisilla työntekijöillä, joille maksetaan mitä maksetaan. Pahimmillaan korjaukset ovat hengenvaarallisia. Kierot vakuutustarkastajat ja Syndikaatti vetävät ylimääräiset rahat omiin taskuihinsa.
Yli 400-sivuisen normaalia pienemmällä fontilla ladotun rikosromaanin pääjuoni oli tuossa. Hämmentäväksi Raatikaisen kirjan tekee sen jatkuva rönsyily eri suuntiin. Hänellä tuntuu olevan loputtomasti hiuksia nostattavia juttuja ammattirikollisuuden kulissien takaa ja ne kaikki on pitänyt ahtaa tähän yhteen romaaniin. Aineistoa on niin paljon, että jäsennetymmällä otteella Raatikaisella olisi ollut käsissään ainakin kolmen romaanin ainekset.
Rönsyily ja eksyminen pääjuonesta eivät kuitenkaan haittaa eivätkä himmennä Syndikaatin tehoa. Raatikainen on erinomainen kirjoittaja ja dialogi on jopa nautittavan luontevaa. Romaanin kaikki haarat ovat niin kiinnostavia, että lukija pysyy tiukasti hänen otteessaan. Sekä draama ja sen kaari että faktapohjainen aines pelaavat komeasti yhteen.
Syndikaatti lähtee heti ensimmäisestä lauseesta vetävästi liikkeelle. Janne Markkuaho -nimistä miestä kuljetetaan kädet sidottuina Petroskoihin. Tapettavaksi vai jotain muuta tarkoitusta varten? Markkuaho on mafiaromaaneista tuttu luuserihahmo, päättömästi rakastunut mies, joka on kavaltanut Syndikaatin rahoja aloittaakseen uuden elämän naisensa kanssa. Nyt on kuitenkin takaisinmaksun aika.
Muita keskeisiä henkilöitä on valtavasti. On Syndikaatin presidentti Viitala, vakuutuspetoksia käytännössä pyörittävä Vesterinen, jengin täysjäseneksi janoava monialarikollinen Andersson, petolliset vakuutustarkastajat, heidän toimiaan tutkivat vakuutusyhtiön tutkijat, poliisit sekä ammattikoululaiset Atte ja Jone, jotka velkaannutetaan huumekaupoilla rikollisille ja pakotetaan Syndikaatin juoksupojiksi. Iso henkilögalleria pysyy hyvin Raatikaisen hallussa ja hän onnistuu luomaan useimmista myös mieleen jääviä henkilöhahmotuksia.
Syndikaattia voi suositella hyvien kotimaisten rikosromaanien ystävien lisäksi kaikille, joita harmaa talous ja suoranainen talousrikollisuus kiinnostavat. Nyt on tarjolla seikkaperäinen opastus oppikirjoja vetävämmässä muodossa.
Vuosi ei ole vielä puolessakaan, kun Syndikaatti on jo viides lukemani kotimainen esikoisdekkari, joka ansaitsisi vuoden parhaan esikoisen kunniamaininnan. Toivoa sopii, ettei Jari Raatikainen käyttänyt kaikkea tietämäänsä omaan esikoiseensa. Näin pätevältä ja osaavalta kirjoittajalta haluaisi lukea lisääkin.
Jari Raatikainen: Syndikaatti. 415 sivua, Johnny Kniga.
lehti 