Lasten kotihoidontuen vaikutukset ovat negatiivisia niin äideille kuin lapsille. Tämä käy selville tuoreesta tutkimuksesta, joka tehtiin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksessa (VATT).
Negatiivinen vaikutus syntyy siitä, että kotihoidon tuki ohjaa vanhempia – käytännössä äitejä – pidempiin kotihoitojaksoihin ja pois työelämästä.
– Jos lapsiperheitä halutaan erityisesti tukea, olisi joku muu tukimuoto, joka ei ohjaa niin voimakkaasti kotihoitoon, vaikutuksiltaan vähemmän negatiivinen, sanoo Tuomas Kosonen tutkimusprofessori ja Verotutkimuksen huippuyksikön VATT:n osahankkeen johtaja.
Lapsisakko on Suomessa yli 70 prosenttia ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.
Vähentää äitien tuloja pitkään
Tulosten mukaan euromääräisesti suurempi kotihoidontuki vähentää keskimäärin äitien työllisyyttä ja ansiotuloja jopa kymmenen vuotta lapsen syntymän jälkeen. Tutkimus osoittaakin, että äitien ansiotulojen menetyksenä näkyvä niin sanottu lapsisakko on Suomessa yli 70 prosenttia ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ja vähenee hitaasti noin 20 prosentin tasolle 8–10 vuotta lapsen syntymän jälkeen.
Lapsisakko mittaa, paljon äidin ansiotulot laskevat verrattuna isän tuloihin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.
– Tutkimustuloksemme viittaavat siihen, että tuo alkujaan yli 70 prosentin suuruinen lapsisakko putoaisi jopa 20-30 prosentin tasolle, jos lasten kotihoidon tuki poistettaisiin. Tutkimustulostemme perusteella lasten kotihoidon tuella on siis merkittävä lasten vanhempien välistä tasa-arvoa heikentävä vaikutus, Kosonen sanoo.
Äitien koulutustason vaikutus kotihoidontuen käyttöön ei ole merkittävä.
Vaikutus näkyy myös lapsissa
Tutkimuksessa selvitettiin myös kotihoidon tuen vaikutuksia lasten neuvolatesteihin, koulutusvalintoihin ja nuorena tehtyihin rikoksiin.
Tulokset osoittavat, että lapsen ollessa yksivuotias perheen saama kotihoidon tuki näkyy negatiivisina tuloksina lastenneuvolassa tehdyissä laajoissa terveystarkastuksissa.
Kotihoidon tuen rahamäärän vaikutuksia katsotaan siinä vaiheessa, kun lapsi on yksivuotias. Vaikutuksia seurataan erilaisin mittareihin ja yksi niistä on neurologinen neuvolatesti, joka tehdään lapsen ollessa viisi- tai nelivuotias. Näissä testeissä suuremman kotihoidon tuen käytön mukana yleistyy keskimäärin se, että aiempaa useampi lapsi tekee vähintään yhdessä testissä virheen.
Sen lisäksi lapset valitsevat toisen asteen koulutukseksi harvemmin lukion kuin muun toisen asteen oppilaitoksen tai jäävät pois toiselta asteelta saatuaan yksivuotiaana korotettua kotihoidon tukea. Myös kahdeksaantoista ikävuoteen mennessä tehdyt rikokset lisääntyvät alhaiselta neljän prosentin tasolta noin viisi prosenttia.
– Mikään tutkitusmittareista ei viittaa siihen, että lasten kotihoidon tuen vaikutukset lapsiin olisivat keskimäärin positiivisia, Kosonen sanoo.
Hän kuitenkin tähdentää sitä, että osalle lapsista kotihoito voi sopia.
– Lasten osalta tulokset ovat keskimääräisiä tuloksia, ja toki voi olla niin, että joku yksittäinen lapsi hyötyy kotihoidosta ja toinen taas ei. Mutta tulokset tukevat sitä, että ainakin keskimäärin vaikutukset lapsiin ovat negatiivisia, Kosonen arvioi.
– Toisaalta niille äideille, jotka kokevat syyllisyyttä jättäessään vuoden ikäisen lapsen hoitoon , tämä voisi olla helpottava tulos. Lapselle ei näytä käyvän huonosti, vaikka hänet vietäisiin varhain varhaiskasvatuksen piiriin.
Syyllinen olo
Vasemmistoliiton riihimäkeläinen kansanedustaja ja entinen sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen uskoo tutkimuksesta saatavan arvokasta tietoa muun muassa meneillään olevaan sosiaaliturvan päivittämiseen.
– Ylipäätään perhevapaan Suomen mallia pitää jatkossakin kehittää, hän sanoo.
Pekonen toteaa hoitaneensa kotona nuorimmaistaan, kunnes tämä täytti kolme vuotta.
– Toki tutkimukseen on syytä suhtautua vakavasti, mutta kyllä tästä vähän tulee syyllinen olo ja mietityttää, että mitä tuli tehtyä. Syntyy myös kysymys, että onko kotihoidontuen vaikutus noin suoraviivainen.
Tarvitaan selvitystyö
Tuomas Kosonen muistuttaa siitä, että aiempiin tutkimustuloksiin nähden uutta tässä tutkimuksessa on pidemmän aikavälin tulokset sekä äitien että lasten kohdalla.
– Koska kotihoidontuki selvästi heikentää äitien työllisyyttä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, sen pohjalta voisi sanoa olevan melko selvää, että nyt olisi hyvä miettiä uudelleen kotihoidontukipolitiikkaa, hän toteaa.
– Jos kuitenkin halutaan edelleen tukea erityisen voimakkaasti lapsiperheitä, olisi hyvä miettiä tukimuoto, joka ei ohjaa niin voimakkaasti kotihoitoon. Voisiko tukea saada riippumatta siitä, onko töissä. Siinä ongelma lienee se, että valtion budjetin rajat voivat tulla vastaan. Valtiolla ei välttämättä ole varaa maksaa keskituloisille lapsiperheille suuria tukia.
Hänestä kyseessä on monimutkainen asia ja sitä pitäisi tehdä laaja selvitystyö. Erilaiset palaset pitäisi sovittaa uudelleen yhteen uudella tavalla.
Miksi heikot tulokset?
Sitä, mikä elementti kotihoidontuessa vaikuttaa negatiivisesti lapsiin, ei Kososen mukaan voi tutkimuksen perusteella yksiselitteisesti arvioida.
– Potentiaalinen selitys voi olla havainto siitä, että äidin ollessa pitkään kotona lapsi on poissa varhaiskasvatuksen piiristä. Toinen selitys voi lähteä siitä, että äidin keskimäärin työmarkkkinasitoutuminen pitkällä aikavälillä on heikompaa, myös ansiotulot ovat alemmat, mikä sekin voi vaikuttaa negatiivisesti myös lapseen.
Rajuja vaikutuksia
Aino-Kaisa Pekonen on yllättynyt siitä, kuinka rajuja negatiivisia vaikutuksia kotihoidontuella tutkimuksen mukaan on.
Hän huomauttaa kuitenkin siitä, että tutkimus on tehty ennen kuin pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen läpi ajama perhevapaauudistus saatiin aikaan.
– Perhevapaauudistuksellahan on tarkoitus tasata perhevapaita sukupuolten välillä lisäämällä isille tai toisille vanhemmille kiintiöityä osuutta. Lisäksi kotihoidontuen ja vanhempainvapaiden käyttö on jatkossa joustavampaa, Pekonen huomauttaa..
– Tällä on pyritty vastaamaan vähintään jossain määrin tutkimuksessa esille tulleeseen tasa-arvon puuttumiseen.
Pekonen muistuttaa myös siitä, että päivähoitomaksuja on alennettu ja alennetaan edelleen ensi vuonna.
– Monelle lapsen hoitaminen kotona on kuitenkin arvovalinta, jonka vanhemmat toteuttaisivat riippumatta siitä, onko kodinhoitotukea olemassa tai paljonko päivähoito maksaa, Pekonen arvioi.
– Mutta jotain on yritetty tehdä tällä hallituskaudella tämän ongelman ratkaisemiseksi.
Pekonen pohtii myös sitä, mikä on varhaiskasvatuksen taso nyt, kun se kärsii valtavasta henkilöstöpulasta.
– Siitä johtuvat taas isot ryhmäkoot. Tulee pohtineeksi, onko ero kotihoidon ja varhaiskasvatuksen välillä näin merkittävä, hän sanoo.
Tutkimus on osa osa Suomen Akatemian Verotutkimuksen huippuyksikköä, jonka muodostavat Tampereen yliopisto, VATT ja Helsingin yliopisto.
uutiskirje 
