Erityisesti keskustasta on toruttu vasemmistopuolueita ja vihreitä siitä, että ne kertoivat tiistaina itsestään selvän asian: vasemmistoliitto, SDP ja vihreät eivät mene samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa. Ei kuulemma saisi sulkea edeltä mitään vaihtoehtoja pois.
– Ehdottomuus, jolla SDP, vihreät ja vasemmistoliitto rajaavat jo ennen vaaleja toisia pois yhteistyöstä, on vaarallista, sanoi kansanedustaja Joonas Könttä, eikä ollut ainoa kepulainen tätä mieltä.
Jos ei nyt puhuta siitä, että perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra on puolestaan jo aiemmin sulkenut pois hallitusyhteistyön SDP:n kanssa, niin mikä olisi se ohjelma, joka voisi yhdistää punavihreät puolueet perussuomalaisten kanssa? Ei sellaista ole. Sen ratkaisevat sekä arvot että asiat, ja niiden ulkopuolella ei ole politiikassa mitään.
Vasemmistopuolueet ja vihreät eivät voi olla hallituksessa, joka lopettaa ilmastopolitiikan, kehitysyhteistyön, ajautuu mittaviin sosiaaliturvan ja peruspalveluiden leikkauksiin ja suhtautuu jokaiseen ulkomaalaistaustaiseen potentiaalisena rikollisena.
Tämän ääneen sanominen selkeyttää vaihtoehtoja, koska puolueiden välillä on joka tapauksessa ylitse käymätön ero.
Siispä Riikka Purran ja perussuomalaisten tie hallitukseen käy vain yhtä kautta, kokoomuksen siivellä. Jos puolue oikeasti edes haluaa hallitukseen. Kestäisivätkö se ja sen kannattajat kokoomuksen ajamaa talouden hevoskuuria vai hajoaisiko puolue jälleen, kun löysien heittojen sijaan raskas vastuu alkaisi painaa?
Kokoomuksen itsetunto hapertunut
Voi käydä niin, että kovassa gallup-nosteessa oleva puolue voittaa vaalit, mutta häviää hallitusneuvottelut. Kokoomus pääsee kilpailuttamaan demareita ja perussuomalaisia olipa se vaaleissa ykkönen tai kakkonen, tai jopa kolmonen.
Puheenjohtaja Petteri Orpo availi yhteistyötä perussuomalaisten kanssa viime viikonvaihteessa Ilta-Sanomien haastattelussa, ja sulki niitä SDP:n osalta puolueen talouspoliittisen linjan takia.
– Ei kokoomus voi lähteä hallitukseen, jossa jatkettaisiin nykymenoa, mikä tarkoittaa siis sitä, että Sdp:n on muutettava linjaansa, Orpo vaati.
Orpo esiintyy kovana ja määrätietoisena, mutta kokoomuksen itsetunnon hapertumisesta ja opposition henkisen valtikan siirtymisestä perussuomalaisille kertoo se, että hän oli joulukuussa heti valmis lähtemään mukaan perussuomalaisten välikysymykseen katujengeistä. Katujengien sijaan välikysymys koski kuitenkin pääasiassa maahanmuuttopolitiikkaa.
Viime kuukausina perussuomalaiset, ei kokoomus, on ollut se, joka määrittelee puheenaiheet ja se näkyy kummankin puolueen kannatuskehityksessä.
Ei porvarihallitusta ilman keskustaa
Nykyisillä kannatusluvuilla porvarillista enemmistöhallitusta ei synny. Kokoomus ja perussuomalaiset olisivat saamassa yhteensä hieman yli 90 paikkaa. Tukipuolueet kristilliset ja Harry Harkimo ovat niin pieniä, että ei riitä yli sataan paikkaan.
Porvarihallitukseen tarvittaisiin myös keskusta, jossa mielien pitäisi muuttua jyrkästi, jos se lähtee hallitukseen uuden kaikkien aikojen huonoimman vaalituloksen jälkeen. ”Isänmaan asia” voi olla perustelu, joka valtaan tottuneen puolueen päät kääntää.
Sen sijaan kokoomuksen, SDP:n, vihreiden ja RKP:n koalitio menisi komeasti rajan yli.
Niin menisi niukasti nykyinenkin hallituspohja, mutta keskustan traumat tästä kaudesta taitavat olla ylittämättömät.
Kaikki politiikan kommentaattorit sanovat hyvästä syystä hallitusneuvotteluista tulevan ennätysvaikeat. Niin tulee, koska vaihtoehtoja on vähän ja perussuomalaiset on äärilinjallaan pelannut niistä osan jo etukäteen pois. Siinä syy, miksi kolme puoluetta sanoo jo etukäteen, ettei hallitusyhteistyö onnistu.
Tai niin kuin ex-kansanedustaja Paavo Arhinmäki sen muotoili paremmin:
”Politiikassa pitää olla kykyä neuvottelemiseen, vastaan tulemiseen ja kompromisseihin. Politiikassa pitää olla myös ideologiaa ja periaatteita. Kaikesta ei voi neuvotella ja tehdä kompromisseja. Juuri tästä on kysymys, kun puolueet linjaavat, missä menee raja. Politiikan ydintä.”
uutiskirje 
