Yhdeksän vuotta sitten maanviljelijä Sultan Ahmed Bhatti luopui maanmuokkauksesta sekä useimpien lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytöstä maatilallaan Pakistanin Doober Bhattianissa. Hän kokeili vehnän kasvatusta kohotetuilla lavoilla.
Ensin Bhattin veljet pilkkasivat häntä, mutta kokeilu oli erittäin menestyksekäs.
– Me tuotimme enemmän vehnää kuin kynnetyllä maalla, hän sanoo.
Vehnän lisäksi Bhattin lavoilla kasvaa tänään riisiä, maissia, sokeriruokoa ja vihanneksia.
Nykyään tutkijat, ilmastoasiantuntijat ja maatalousopiskelijat vierailevat Bhattin 40,5 hehtaarin tilalla nähdäkseen, miten hän onnistuu korjaamaan suuria satoja minimaalisilla kustannuksilla.
– Taika piilee maaperässä. Kun kunnioitat multaa, se kohtelee sinua hyvin, Bhatti myhäilee ja kouraisee multaa työn kovettamaan kämmeneensä.
Kohti kestävää maataloutta
Sultan Ahmed Bhatti lukeutuu pieneen, mutta kasvavaan joukkoon pakistanilaisia ja intialaisia maanviljelijöitä, jotka harjoittavat uudistavaa maanviljelyä. He ovat osa globaalia liikettä, joka haluaa tehdä maataloudesta entistä kestävämpää. He haluavat parantaa maaperän terveyttä vähentämällä kemikaalien käyttöä, lisäämällä eloperäistä ainesta multaan ja monipuolistamalla kasvi- ja eläintuotannon kirjoa.
– Maanviljelykäytäntöjen muuttaminen on suorin tapa parantaa planeetan terveyttä ja samalla taata ruokaturva pitkällä aikavälillä, Francesco Carnevale Zampaolo sanoo.
Hän on ohjelmajohtaja brittiläisessä SRI-2030 -järjestössä, joka edistää ekologista maataloutta keinona vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja tehostaa hiilen sitomista.
Pakistanilainen biomaataloustutkija tohtori Farooq-e-Azam on puhunut näiden menetelmien puolesta jo 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Nykyisin hän on tutkimusjohtaja yhdysvaltalaislähtöisessä Bontera BioAg -yrityksessä. Hänen mielestään uudistava maanviljely on avainasemassa, kun torjutaan ruokaturvan heikkenemistä ja vähennetään tehomaatalouden aiheuttamaa maan huonontumista.
Ei ole joka tapaukseen sopivaa mallia uudistavaan maatalouteen siirtymisessä, Azam sanoo. Erilaiset maaperät, sääolosuhteet ja luonnon monimuotoisuus vaativat erilaisia lähestymistapoja. Yhteistä on päämäärä, maaperän terveyden palauttaminen.
– Maaperän ennallistamisen tapoja ovat esimerkiksi lisätä siihen satokasvien jäännöksiä, kompostoitunutta lantaa ja luonnollisia mineraaleja, Azam selittää.
Siemenpommi
Samaa kehitystä tapahtuu myös rajan toisella puolen, Intiassa. Sielläkin jotkut maanviljelijät ovat vaihtamassa luonnolliseen maanviljelyyn.
Runsas kaksi vuosikymmentä sitten Samir Bordoloi irtisanoutui valtion virasta ryhtyäkseen maanviljelijäksi. Nykyään Bordoloi viljelee Koillis-Intiassa vajaalla viidellä hehtaarilla muun muassa kurkumaa, jakkihedelmää, papaijaa ja chilejä. Bordoloi vuokrasi hylätyn, tyhjän peltomaan ja muutti sen kukoistavaksi ruokametsäksi.
Bordoloi ei käännä maata lainkaan eikä käytä tuholaismyrkkyjä tai kemiallisia lannoitteita. Hän soveltaa innovatiivisia viljelytekniikkoja, kuten niin sanottuja siemenpommeja.
Esimerkiksi chileistä tehdään siemenpommi antamalla kypsien chilipalkojen kuivua viikon ajan, jonka jälkeen niistä irrotetaan siemenet ja kääritään ne biohiilestä, lehmänlannasta ja bambusta valmistettuun seokseen ja muovataan siitä pallo. Pallo viedään pellolle ja sen annetaan itää luonnonmukaisesti, omaan tahtiinsa.
Maatalousmaa huonontuu molemmissa maissa
Tavanomainen viljely on Intiassa ja Pakistanissa verottanut maatalousmaan elinvoimaa. Intiassa noin 30 prosenttia peltomaasta on huonontunut ja yli puolet Intian maanviljelijöistä on siinä määrin velkaantunut, että he joko hakeutuvat muihin ammatteihin tai ääritapauksissa tekevät itsemurhan.
Pakistanissa lähes kolme neljäsosaa maatalousmaasta on huonontunut.
– Kuivuus, tulvat, metsäkato, ylilaiduntaminen, yhden kasvin viljely, liiallinen maanmuokkaus ja kemiallisten lannoitteiden sekä tuholaismyrkkyjen käyttö ovat ilmeisimmät maan huonontumisen syyt rajan molemmin puolin, YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAOn Pakistanin ohjelmajohtaja tohtori Aamer Irshad sanoo.
Intian Punjabin yliopiston sosiologian apulaisprofessori ja maanviljelijä tohtori Vinod K. Chaudhary toteaa, että molemmissa maissa yleisimmät viljelytavat ovat kestämättömiä.
Maaperän alkuperäisasetukset
Kun Chaudhary taannoin etsi tietoa kestävästä maanviljelystä, hän törmäsi YouTubessa ja Facebookissa Asif Sharifin videoihin. Sharif on edistyksellinen maanviljelijä rajan toisella puolen, Pakistanin Punjabissa.
– Opin, että kasvit kaipaavat kosteutta, eivät vettä. Sitä oli vaikea uskoa, sillä me viljelijät luotamme runsaaseen kasteluun, Chaudhary naurahtaa. Hän oppi myös, että maaperää tulee peittää, ei kyntää. Hän päätti kokeilla Sharifin esittelemiä tekniikkoja ja havaitsi niiden toimivan hyvin. Nyt hän kannustaa myös Intian Punjabin ja Haryanan osavaltioiden viljelijöitä kokeilemaan niitä.
– Tällaisella viljelytekniikalla maaperä palauttaa itsensä alkuperäisiin asetuksiinsa, Chaudhary sanoo.
Mahmood Nawaz Shah on jo kolmannen sukupolven edistyksellinen viljelijä, jolla on 243 hehtaaria peltomaata Pakistanin Sindhin maakunnassa. Hän on nyt 25 vuoden ajan yrityksen ja erehdyksen menetelmällä soveltanut uudistavaa maanviljelyä.
Shahin mangotarhan hedelmäkärpäset pysyvät aisoissa feromoniansoilla ja sokeriruokopellon tuholaiset loisilla, joita hän vapauttaa pellolle.
– Näin voin lykätä tuholaismyrkytyksiä niin myöhään kuin suinkin ja kasvattaa myrkytysten väliaikaa, Shah selittää.
Hän käyttää lannoitteena tilan eläinten lantaa ja kasvattaa herneitä, kukkakaalia ja mustaa kuminaa keskellä sokeriruokopeltoa. Hän myös lisää maahan mineraalipitoista lietettä.
Bordoloi saa muilta maanviljelijöiltä apua kuivan heinän raivaamiseen. Kuva: IPS/Sanskrita Bharadwaj
Ei vielä massaliike
Uudistava maanviljely ei suosionsa kasvusta huolimatta ole mikään massaliike sen enempää Intiassa kuin Pakistanissakaan. Pakistanissa siitä ei voi tullakaan valtavirtaa, koska maaperä on niin kehnoa. Lisäksi suurmaanomistajat suosivat yksipuolista riisin ja vehnän kasvatusta. Pienviljelijöitä puolestaan vaivaa sekä tietämättömyys että varojen puute. Muutos vie aikansa, eikä pienviljelijöillä ole varaa odotella. Siksi valtion tukea tarvittaisiin enemmän.
Pakistanilaisen Mohammad Zamanin isä vastusti aluksi pojan päätöstä alkaa viljellä mangoa aiempaa luonnollisemmin. Seitsemän vuotta viljeltyään Zaman ei kuitenkaan voisi olla tyytyväisempi.
En olisi voinut valita parempaa tietä. Myyn tuotteitani netissä ja olen havainnut, että luomuhedelmillä on kuluttajien keskuudessa kasvava kysyntä. Kasteluveden käyttökin on puolittunut, sillä multapeite pitää maan kosteana, hän toteaa.
lehti 