Vasemmistoliiton vaalivalvojaisten tunnelman voi kiteyttää monin tavoin. Erään puoluetoimiston työntekijän toteamus kuvaa sitä ehkä parhaiten.
– En elä kauhean vanhaksi, jos tämä meno on tällaista.
Vuosi sitten puolue oli lyöty kanveesiin eduskuntavaaleissa. Nyt vasemmistoliitto pomppasi pystyyn tavalla, joka tuli yllätyksenä kaikille, ei harvoille. Kymmenen prosenttiyksikön nousu viiden vuoden takaisista eurovaaleista ja samalla toiseksi suurimman puolueen asema on temppu, jollaista ei hetkeen olla nähty, eikä varmasti tulla hetkeen näkemään.
Vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja Paavo Arhinmäki nauratti vaalivalvojaisten yleisöä toteamalla, että edellisen kerran puolueella on mennyt vaaleissa yhtä hyvin vuonna 1979.
Li Andersson
Vasemmistoliitto sai kevään 2023 eduskuntavaaleissa hieman yli 220 000 ääntä. Li Andersson keräsi eurovaaleissa ääniä lopulta yli 247 000. Hän sai yksin 13,5 prosenttia kaikista annetuista äänistä. Havainnollistavaa on, että Andersson sai yksin enemmän ääniä kuin Suomen Keskusta.
Vaalipiireittäin tarkasteltuna Andersson rakensi Etelä-Suomesta Keski-Suomeen ulottuvan punaisen muurin. Hän oli suosituin ehdokas Helsingin, Hämeen, Kaakkois-Suomen, Keski-Suomen, Pirkanmaan, Satakunnan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen vaalipiireissä.
Kaikki ennätykset menivät rikki. Ennen vaalipäivää moni vasemmistolainen pohti, saako Andersson enemmän ääniä kuin Esko Seppänen vuonna 1996. Seppänen sai tuolloin eurovaaleissa hieman yli 150 000 ääntä.
Andersson sai suurin piirtein yhtä paljon ennakkoääniä.
Ylisanoja ei ole tarpeeksi kuvaamaan Anderssonin suoritusta. Vaikka kaikki tähdet olivat näissä vaaleissa kohdallaan, löi suoritus jokaisen ällikällä. Tämän myös huomasi paitsi Anderssonin, myös hänen kampanjatiiminsä kasvoilta. Riemu ja epäusko olivat illan teemat heillä ja kaikilla muillakin vaalivalvojaisissa.
Paljon kertoo sekin, että vasemmistoliitto käynnisti pari päivää ennen varsinaista vaalipäivää mainoskampanjan, jossa painotettiin toisen paikan olevan hilkulla. Lopulta edes kolmas paikka ei ollut täysin hilkulla.
Alueet elävät
Ennen vaaleja KU:ssa pohdittiin, miten vasemmistoliiton kannatus voi vanhoilla valta-alueilla kuten Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Europarlamenttiin paluun tekevä kainuulainen Merja Kyllönen osoitti, että kannatusta löytyy yhä. Kyllönen sai yli 27 000 ääntä, joista suurin osa tuli Oulun vaalipiiristä.
Anderssonin vetämänä vasemmistoliitto jäi ainoastaan yhdessä vaalipiirissä alle kymmenen prosentin kannatuksen. Vaasassa puolue sai hieman yli yhdeksän prosenttia äänistä.
Esimerkiksi Lapissa vasemmistoliiton kannatus oli yli 20 prosenttia, mikä on yli kymmenen prosenttiyksikköä enemmän kuin viisi vuotta sitten. Oulun vaalipiirissä vasemmistoliitto oli Oulun tapaan toiseksi suurin puolue, siellä vasemmistoliitto sai yli 19 prosenttia äänistä.
Kannatuspotentiaali
Li Andersson mainitsi kiitospuheessaan, että vasemmistoliiton johto on usein pohtinut ja hieman manannut sanaa nimeltä kannatuspotentiaali. Tutkimukset osoittavat, että monelle vasemmistoliiton äänestäminen voisi olla mahdollista. Tämä potentiaali ei vain koskaan aiemmin ole toteutunut – nyt toteutui.
Li Andersson oli näissä vaaleissa punavihreän blokin ykkösehdokas. Hän oli vasemmistoliiton kannattajien lisäksi erinomainen vaihtoehto myös demarien ja vihreiden kannattajille. Lopputulos on sitten vaalituloksessa.
Vasemmistoliitto sai eurovaaleissa yli 316 000 ääntä, eli melkein satatuhatta ääntä enemmän kuin eduskuntavaaleissa. Seuraava temppu on yrittää pitää kiinni näistä äänistä. Potentiaalia on, mutta tempun toistaminen onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty.
On myös todettava, että vasemmistoliiton kolmanneksi mepiksi valittu vantaalainen Jussi Saramo sai alle 5 000 ääntä. Saramosta jäi vain parin sadan äänen päähän niin ikään vantaalainen Gashaw Bibani. Bibani sai yli 4 600 ääntä.
Äänestysaktiivisuus
Ainoastaan Helsingin vaalipiirissä äänestysprosentti oli yli 50. Manner-Suomen alueilla seuraavaksi aktiivisimmin äänestettiin Uudellamaalla, jossa äänestysprosentti oli 45,4.
Kärjistetysti eurovaalit ovat koulutetun Etelä-Suomen väestön vaalit. Samalla ne ovat opetus siitä, että vasemmistoliiton äänestäjät ovat nykyään varmoja äänestäjiä vaaleista toiseen. Muutos on kuitenkin siinä, että he eivät ole niin puolueuskollisia kuin ennen.
Nyt vasemmistoliitolla oli lyödä pöytään punavihreän blokin ykköstykki, jota sai äänestää kaikkialla. Se toi kaikkien aikojen vaalivoiton.
Nimet mieleen
Gashaw Bibani tuli jo mainittua, mutta hänen nousujohtoinen uransa kannattaa pistää merkille. Bibani on edennyt askel askeleelta, ja viime eduskuntavaaleissa hän oli lähellä olla vasemmistoliiton Uudenmaan toiseksi suosituin ehdokas. Tällä menolla Bibani on hyvää vauhtia matkalla kansanedustajaksi seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Oululainen Jessi Jokelainen nousee eduskuntaan Merja Kyllösen tilalle. Näissä vaaleissa Jokelaisen taustajoukoissa oli myös vasemmistoliiton oululainen kansanedustaja Hanna Sarkkinen. Monet olivat nostaneet Jokelaisen tulevien kansanedustajien listalle, nyt nousu aikaistui.
Puheenjohtajavaalikuviot uusiksi
Jussi Saramon nousu europarlamenttiin tarkoittaa muutoksia vasemmistoliiton puheenjohtajakisan kuvioihin. Saramo oli korkealle veikkauksissa puolueen uudeksi puheenjohtajaksi, mutta hän on tehnyt selväksi, ettei puoluetta voi Brysselistä johtaa.
Eurovaalien jälkeen on odotettavissa, että spekulaatiot Anderssonin seuraajasta alkavat toden teolla. Kun Saramo on poissa laskuista, odotetaan ainakin Veronika Honkasalon, Minja Koskelan ja Hanna Sarkkisen ilmoituksia omista aikeistaan.
Jos ehdokkaita on enemmän kuin yksi, järjestää puolue neuvoa-antavan jäsenäänestyksen. Sen pohjalta puoluevaltuusto valitsee uuden puheenjohtajan syksyn kokouksessaan.
Punavihreä vaihtoehto
Eurovaaleissa punavihreistä puolueista SDP ja vasemmistoliitto nostivat kannatustaan. Ainoastaan vihreät menettivät. Tämä osoittaa, että oikeissa olosuhteissa punavihreillä puolueilla on mahdollisuus rikkoa 35 prosentin raja. Toki heti perään on hyvä painottaa, että nyt tuo mahdollisuus toteutui osin hyvin heikon äänestysprosentin vuoksi.
Mutta Suomessa asuu edelleen paljon ihmisiä, joille tasa-arvo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja päästötön siirtymä ovat hyvin positiivisia asioita, joiden puolesta ollaan valmiita äänestämään.
Andersson mainitsi kiitospuheessaan osuvasti myös asialinjan. Perussuomalaiset lähtivät näihin vaaleihin kiihotuslinjalla. Demarit yrittivät toistaa Sanna Marinin eduskuntavaalitemppua eli profiloimaan puolueen ainoaksi vastavoimaksi laita- ja äärioikeiston nousulle.
Anderssonille äärioikeiston nousu oli uhka, mutta hän painotti enemmän vasemmiston vaihtoehtoa. Se upposi.
Eurooppa muuttuu mustemmaksi
Samalla on huomattava, että Saksassa ja Ranskassa äärioikeisto eteni jättimäisin loikin. Saksassa äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolue on kulkenut skandaalista toiseen, mutta silti puolue oli eurovaaleissa toiseksi suosituin.
Kaiken lisäksi AfD:n tulosta söi vasemmistopuolueesta irtautunut Sahra Wagenknechtin uusi puolue, joka sai yli kuutisen prosenttia äänistä. Wagenknechtin liike on yhdistelmä Venäjä-myönteisyyttä, sosiaalista konservativismia ja vasemmistolaista talouspolitiikkaa. Saksan itäosissa sellaiselle on kysyntää.
Ranskassa äärioikeiston voitto sai presidentti Emmanuel Macronin julistamaan ennenaikaiset parlamenttivaalit.
Punavihreillä puolueilla on paljon työtä edessään.