Vasemmistolla ja Yhdysvaltain demokraattipuolueella on yhteisiä ongelmia. Molemmat ovat selvästi suositumpia isoissa kaupungeissa kuin niiden ulkopuolella.
Sama pätee koulutustasoon. Molemmilla enemmistö kannattajista ja äänestäjistä on korkeammin koulutettuja – äärioikeisto on onnistunut ottamaan ylivoiman vähemmän koulutettujen parissa.
Myös sukupuolten välinen ero on samanlainen demokraateilla ja vasemmistolla. Miehet ovat oikeistolaisempia, kun taas naiset äänestävät Yhdysvalloissa demokraatteja ja esimerkiksi Suomessa enemmän vasemmistoa.
Ongelma tästä tulee siinä vaiheessa, kun pitäisi menestyä maanlaajuisissa vaaleissa. Isoissa kaupungeissa on riittävästi oikeistolle äänensä antavia, jolloin lopputulos on herkästi samanlainen kuin Yhdysvalloissa huomattavan erilaisista vaalijärjestelmistä huolimatta. Oikeisto juhlii, vasemmisto miettii, mitä oikein tapahtui.
Hyvä kysymys on, mitä tälle kehitykselle pitäisi tai voi tehdä?
Yksi vastaus voisi piillä siinä, että antaa äärioikeiston puhua höpöjään rauhassa. On aika lopettaa vastavoimana oleminen tai ainakin sen julistaminen.
Kamala Harris yritti kampanjassaan todistella vastaehdokkaansa pahuutta ja sitä, että hän toimii täysin toisin. Viesti saattoi upota jo valmiiksi Harrisia tukeneisiin, ei kehenkään muuhun.
Donald Trump lupasi parempaa arkea ihmisille, jotka olivat pettyneet korkeaan inflaatioon. Joe Biden saattoi tehdä mullistavaa talouspolitiikkaa, joka toi Yhdysvaltoihin paljon työtä. Ongelma on se, että ihmisten arjessa näkyi ainoastaan nopeasti kohonneet hinnat.
Harris puolusti Bidenin perintöä, Suomessa vasemmisto puolustaa perustoistaan natisevaa hyvinvointivaltiota. Perussuomalaiset haluavat räjäyttää perustat, Yhdysvalloissa Trump esiintyy järjestelmän muuttajana. Ei ihme, että pettyneet kääntyvät vallankumouksellisemman puoleen.
Mikä meitä vaivaa -podcastia pitävät Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru pyysivät Instagram-tilillään vaalien jälkeen kysymyksiä. Yksi kysymys kuului: Miksi vasemmisto ei osaa voittaa äärioikeistoa?
– Jos pitäisi vastata oikein kyynisesti, vastaus varmaan olisi: Vasemmisto on obsessoitunut fasistien osoittelemisesta ja nimeämisestä ja kuvittelee muiden jakavan tämän obsession. Silloin jää huomaamatta, että ihmisiä ei kiinnosta politiikka pennin vertaa, ainoastaan oman elämän ehdot.
– Jos fasisti lupaa parantaa oman elämän ehtoja, hän saattaa yllättävän usein päihittää ylimielisen liberaalin, joka lupaa keskitien talouspolitiikkaa, mutta ei varsinaisesti muutosta. Fasismilla on lumovoimaa, jota vasemmisto usein ei ymmärrä ja siksi kuvittelee olevansa automaattisesti parempi vaihtoehto.
– Myös Suomessa on tärkeämpää luvata parempaa elämää kuin persut, ei todistaa tuhannetta kertaa, että he ovat rasisteja, kaksikko vastasi.
lehti 