Jussi Virkkunen
Muuri meni juuri niin kappaleiksi itäisessä Saksan Saksi-Anhaltin osavaltiossa kuin odotettiin. Äärioikeistolainen Alternative für Deutschland -puolue sai lähes 45 prosenttia annetuista äänistä ja otti jättimäisen murskavoiton.
AfD:n kannatus nousi neljän vuoden takaisista vaaleista yli 23 prosenttiyksikköä. Toiseksi tuli valtaa pitänyt kristillisdemokraatit (CDU) reilun 18 prosentin äänisaaliilla. Vasemmistopuolue Linke jäi alle 10 prosentin, mikä oli ennakko-odotuksiin hienoinen pettymys.
AfD johti mielipidemittauksia pitkään yli 40 prosentin kannatuksella. Vaali-iltana moni saattoi järkyttyä, mutta yllätys tulos ei lopulta ollut. Saksaksi sanottuna saksianhaltilaiset ovat saaneet nykymenosta turvan täyteen (Schnauze voll).
Saksi-Anhaltissa edessä ovat enemmän kuin monimutkaiset hallitusneuvottelut. AfD ei saanut yksinkertaista enemmistöä, mutta ilman puoluetta minkäänlainen enemmistöhallitus ei onnistu. Mutta muut puolueet eivät haluaa päästää AfD:n kärkiehdokasta Ulrich Siegmundia valtaan, ne haluavat pitää kiinni niin kutsutusta palomuurista. Sillä on eristetty AfD, ja hankkeen onnistuminen voidaan nyt nähdä Saksi-Anhaltissa.
Vähemmistöhallituksella Saksi-Anhaltissa on tosin tähänkin asti menty.
CDU:n hallitustilannetta monimutkaistaa Linke. Kumpikin osapuoli on sanonut, ettei halua tehdä yhteistyötä toisen kanssa. Samaan aikaan Linken tilannetta mutkistaa se, että jos se vastustaa esimerkiksi CDU:n, sosiaalidemokraattien ja vihreiden yhteishallitusta, on se samassa leirissä AfD:n kanssa. Monimutkaista? Erittäin monimutkaista.
Lisäkierteen kaikkeen tuo Linkestä irronnut BSW-puolue, joka selvisi juuri ja juuri parlamenttiin. BSW:n perustaja Sahra Wagenknecht on sanonut, että puolue voisi tukea AfD:n hallitusta. BSW on tosin niin sekavassa tilanteessa, että sen kannat muuttuvat puhujasta riippuen.
Varmaa on vain, että mikään ei ole enää niin kuin ennen. AfD:n jättimäinen voitto vie koko maan uuteen aikaan.
Selityksiä riittää
Äärioikeiston nousua on yritetty selittää monin eri tavoin. Yksi olennainen tekijä siinä on alueen historia, olihan Saksi-Anhalt 1949–1990 osa DDR:ää. Kun itä yhdistettiin länteen, ei jälki ollut aina kaunista.
Työttömyys nousi hetkessä erittäin korkeisiin lukemiin. Ja kun lähteminen oli mahdollista ilman pelkoa tulla ammutuksi, pakkasivat miljoonat ihmiset matkalaukkunsa ja suuntasivat idästä länteen.
Itäisessä Saksassa 1990-luku oli jossain määrin villiä aikaa. Poliittinen järjestelmä demokratisoitiin samalla kun idän teollisuusrakenne romahti. Lännestä tuli kyllä rahaa, jolla korjattiin idän taloja ja rakennettiin uusia, mutta samalla työttömyys räjähti. Saksi-Anhaltissa työttömyysprosentti oli pahimmillaan 20 prosentin luokkaa.
Mutta kuinka paljon 2020-luvun tyytymättömyyttä voi selittää 1990-luvun virheillä? Ei kokonaan, mutta ei asiaa voi sivuuttakaan. Suomessakin on nähty, millaiset jäljet 1990-luvun lama jätti. Ylisukupolvinen syrjäytyminen on tuttua molemmilla seuduilla. Jonnekin kauna ja viha suunnataan.
DDR on myös osa nykyaikana suosittua nostalgiaa, joka on yleinen ilmiö länsimaailmassa. Ennen oli monien mielestä paremmin. Siksi myös Itä-Saksassa riittää ihmisiä, joille DDR:ssä oli myös paljon hyvää. Ja kuten perussuomalaisten entinen puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo on osuvasti todennut: ”Onko tarina totta vai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan.”
On myös totta, että nykyään viisikymppiset ihmiset olivat kymmenvuotiaita muurin murtuessa.
AfD on joka tapauksessa erittäin taitava käyttämään DDR-nostalgiaa hyväksi. Saksi-Anhaltin vaalivoittaja Siegmund kurvaili itäsaksalaisella Simson-mopolla ympäri osavaltiota. Seurana hänellä oli satoja kannattajiaan. Siegmund on itse syntynyt idässä, toisin kuin Thüringenin Björn Höcke, joka puhuu syrjitystä idästä. Häneltä jää mainitsematta, että tulee itse lännestä.
DDR-nostalgian lisäksi AfD on taitava myös flirttailemaan natsimenneisyydellä. Puolue käyttää välillä hyvin samanlaisia iskulauseita kuin natsi-Saksassa.
Erot esiin
Jos katsoo taloudellisia tilastoja, on idän ja lännen välillä selvä ero. Samalla piiloon jää se, että idässä on paljon seutuja, joilla menee taloudellisesti ihan hyvin. Ja samalla lännessä löytyy paikkoja, jotka ovat todella vaikeassa tilanteessa.
Saksalainen sosiologi Armin Nassehi kritisoikin idän ja lännen erojen korostamista. Spiegel-lehden haastattelussa Nassehi tiivisti, että koko Saksa itäsaksalaistuu. Nassehin havainto on ironinen. Kun Saksat yhdistyivät, piti Itä-Saksan ”länsisaksalaistua”. Nyt sen sijaan samat ilmiöt, kuten äärioikeiston kannatus, nousevat niin lännessä kuin idässä.
Taustalla on luonnollisesti koko Saksaa ravisteleva taloudellinen murros. Euroopan talousveturina tunnettu maa on kriisissä, maan mahtava autoteollisuus on todella isoissa ongelmissa.
Järjestelmä ei tarjoa enää vakautta. Silloin riidankylväjien sanomalla riittää kuulijoita. Siinä, jos jossain, AfD on erinomainen. Ulkomaalainen on syyllinen, EU on syyllinen, vanhat valtapuolueet ovat syyllisiä, woke on syyllinen. Syntipukkien lista on pitkä, toisin kuin ratkaisujen. Mutta onko sillä väliä? Näin nämä asiat koetaan.
Toimittajan kertomus
DDR:ssä syntynyt toimittaja Jana Hensel kauhistui muutama vuosi AfD:n nousua ja tarttui toimeen. Syntyi kirja, jossa Hensel pohtii, miten hänen synnyinseutunsa ovat nykyään äärioikeiston vahvimpia alueita.
Kirjassaan Hensel muistuttaa, että itäinen Saksa oli 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa enemmän vasemmistolainen. Demarien Gerhard Schröder istui 1998–2005 Saksan liittokanslerina. Voitto perustui siihen, että Schröder onnistui idässä nostamaan demarien suosiota.
Schröder ajoi toisella kaudellaan 2000-luvun alkupuolella läpi voimakkaita leikkauksia ja kiristyksiä sosiaaliturvaan. Erityisesti niin kutsuttu Hartz IV -paketti sai raivoisan vastaanoton vasemmalta. Paketti iski huomattavasti voimakkaammin idässä kuin lännessä.
Schröderin tekemien muutosten kaiku on kaksijakoinen. Yhtäältä Saksan työllisyys alkoi niiden jälkeen parantua, toisaalta moni työpaikka oli huonopalkkainen. Toki voi miettiä, kuinka paljon voi maksaa ihmiselle, joka toimii pullonpalautusautomaattina. Tällaisia töitä oli tarjolla vielä 2010-luvun taitteessa esimerkiksi Magdeburgissa. Tyhjät pullot annettiin työntekijälle, joka laski ne ja kirjoitti panteista kuitin.
Schröderin kauden jälkeen Saksa astui itäsaksalaisen konservatiivipoliitikko Angela Merkelin kauteen. Merkel ei idästä puhunut, eikä lopulta korjannut mitään Saksan suurista ongelmista. Infrastruktuuri jatkoi rapistumistaan, vientiteollisuus veti vanhoilla höyryillä.
2015 ratkaisee
Vuonna 2015 Saksaan ja Eurooppaan tuli yli miljoona turvapaikanhakijaa. Heistä noin miljoona jäi Saksaan, ja se aiheutti voimakkaan vastareaktion etenkin idässä. Eri puolilla nähtiin kymmenien tuhansien ihmisten maahanmuuttovastaisia mielenosoituksia.
Merkel vakuutti, että Saksa kyllä selviää turvapaikanhakijoista. Niin se yhteiskuntana monella tapaa tekikin, mutta monelle kansalaiselle muutos oli liikaa.
Jana Hensel havainnollistaa kirjassaan, kuinka useammassa pienessä itäsaksalaisessa kaupungissa ulkomaalaisten osuus nousi melkeinpä nollasta esimerkiksi kymmeneen prosenttiin. Yksi ihminen kuvaa muutosta Henselille, kuinka heidän kaupunkinsa näyttää nyt samalta kuin Berliinin Neukölln, joka tunnetaan maahanmuuttajavaltaisena alueena. Väitteen voi nähdä täysin liioiteltuna, mutta näin asiat voi kokea.
Paikoista ei tullut tilastojen mukaan turvattomampia, mutta jokin naksahti. Siksi AfD:n kommentti, kuinka Saksa ei ole enää Saksa, kelpaa monelle – myös lännessä. Äärioikeistolainen liikehdintä ei ole millään tapaa idän erikoisuus.
Saksi-Anhalt on väestöltään Saksan iäkkäintä. Väkimäärä laskee koko ajan, koska syntyvyys on romahtanut, pienemmillä paikkakunnilla monta kymmentä prosenttia alle kymmenessä vuodessa. Samalla iäkäs väestö tarvitsee esimerkiksi hoivatyöntekijöitä ja paljon.
Vaalivoittaja AfD:n ratkaisu vaikeaan yhtälöön on syntyvyyden kasvattaminen. Sille on helppo nauraa. Ensinnäkin ratkaisu voisi toteutua vasta 2040–2050-luvulla. Toiseksi syntyvyyden voimakas kasvu on äärimmäisen epätodennäköistä. Etenkin kun Saksi-Anhaltin tilanne muistuttaa monien suomalaisten seutujen tilannetta – pienemmillä paikkakunnilla asuu huomattavasti enemmän nuoria miehiä kuin nuoria naisia.
Ihmettely jatkuu
Saksi-Anhaltin vaalit olivat malliesimerkki journalistien tavasta yksinkertaistaa asioita. Niin on tehty tässäkin kirjoituksessa. Parin miljoonan ihmisen osavaltio muuttui uusnatsien kodiksi, jota toimittajat kävivät ihmettelemässä. Miksi te olette näin hulluja, voisi tiivistää ihmettelyn.
Vaalien jälkeen ihmettely siirtyy eteenpäin. Pian edessä on Mecklenburg-Etupommerin vaalit, siellä on niin ikään odotettavissa AfD:n voitto.
Hyvin vähän journalistien tarinoissa on kuulunut se toinen ääni. Yli puolet äänistä meni edelleen äärioikeistoa vastustaville puolueille. Mutta kuten KU:ssa on ennenkin todettu, vakaus ei ole kiinnostavaa.
AfD:n voiton merkitystä tai Saksan ongelmia ei pidä aliarvioida. Valtiovarainministeri Riikka Purra on täysin oikeassa, kun hän kuvasi Saksan poliittista myllerrystä toisen maailmansodan jälkeisen ajan pahimmaksi.
Tämä myllerrys ei pääty silmiä ummistamalla tai miettimällä, että joskus tämän on pakko päättyä. Saksassa näkyy, mitä tapahtuu, kun vanhojen valtapuolueiden vakauspuhe menettää uskottavuutensa. Ihmiset kääntyvät vasemmalle tai oikealle. Vasemmiston ongelma on tällä hetkellä se, että heidän vaihtoehtonsa kiinnostaa vähemmän kuin äärioikeiston.
Kuten vasemmistolainen, idästä ponnistava Hinterlandgand-bändi räppää: Vielä olette edellä, mutta me olemme toisena.
Saksaksi se kuulostaa kyllä paremmalta.
uutiskirje 
