Heinäkuun lopulla 33-vuotias Rahim Ali nousi Etelä-Afrikassa linja-autoon, joka vei hänet takaisin kotimaahansa Malawiin. Ali oli lähtenyt Etelä-Afrikkaan seitsemän vuotta aiemmin paremman toimeentulon toivossa. Nyt hän oli menettänyt sekä työnsä että asuntonsa.
– Tilanne Etelä-Afrikassa oli hirvittävä, eikä monilla ollut mitään keinoa päästä pois väkivallan keskeltä. Olen helpottunut ja kiitollinen siitä, että Malawin hallitus järjesti minut turvallisesti kotiin, Ali sanoo puhelimitse kotikylästään elokuun alussa.
Alin kohtalo liittyy Etelä-Afrikassa keväällä voimistuneeseen maahanmuuttajavastaiseen liikehdintään. Huhti–kesäkuussa 2026 March and March -liikkeen mobilisoimat eteläafrikkalaiset ajoivat muista Afrikan maista tulleita ihmisiä kodeistaan ja työpaikoiltaan. Liikkeen mukaan kampanjan tarkoituksena oli karkottaa maasta ilman asianmukaisia asiakirjoja oleskelevat siirtolaiset.
Ali menetti työnsä toukokuussa, kun joukko eteläafrikkalaisia tunkeutui aurinkopaneeleja myyvään liikkeeseen, jossa hän työskenteli. Ryhmä vaati intialaistaustaista omistajaa erottamaan muista Afrikan maista tulleet työntekijänsä.
Työttömänä Ali ei enää pystynyt maksamaan vuokraansa ja sai häädön. Lopulta hän päätyi muiden malawilaisten kanssa maan konsulaattiin odottamaan kuljetusta kotiin.
Malawin hallitus järjesti neljä kuukautta kestäneen operaation, jolloin noin 900 linja-autoa kuljetti malawilaisia kotiin. Kun operaatio päättyi elokuussa, Etelä-Afrikasta oli tuotu takaisin 56 723 malawilaista. Osa heistä oli ollut poissa kotimaastaan vuosikymmeniä.
Etelä-Afrikka vetää siirtolaisia puoleensa
Ali on kotoisin Dowan piirikunnasta Keski-Malawista. Työmahdollisuudet Malawissa ovat vähäiset. Työmarkkinoille tulee vuosittain jopa 270 000 nuorta, mutta maan talous luo vain noin 40 000 virallista työpaikkaa vuodessa.
Ali työskenteli ensin kausitöissä maissi- ja tupakkapelloilla. Vuonna 2013 hän perusti säästöillään parturiliikkeen. Siellä hän myös latasi asiakkaiden puhelimia sekä myi latureita ja akkuja.
Vaatimattomilla tuloillaan Ali vuokrasi pienen talon ja elätti itsensä. Tilanne vaikeutui vuonna 2017, kun hänen isänsä kuoli. Alin äiti oli kuollut jo aiemmin. Perheen vanhimpana lapsena Ali joutui ottamaan vastuulleen kahden sisarensa ja veljensä elatuksen.
– Parturiliikkeen tuloilla elämästä tuli meille todella vaikeaa, hän sanoo.
Kun Etelä-Afrikkaan muuttanut vanha koulutoveri ehdotti Alille lähtemistä, tämä tarttui tilaisuuteen. Kesäkuussa 2019 hän matkusti Johannesburgiin ja aloitti ystävänsä kanssa työt mansikkatilalla.
Seuraavien viiden vuoden aikana Ali työskenteli eri viljelijöiden palveluksessa. Työolot olivat hänen mukaansa ankarat.
– Esihenkilöt pieksivät meitä ja huusivat meille kielellä, jota emme ymmärtäneet. Lepoa oli vähän, sairauspäivistä ei maksettu palkkaa eikä työpaikan säilymisestä ollut takeita.
Ali kesti kohtelua, koska palkka oli parempi kuin vastaavassa työssä Malawissa. Myös elinkustannukset olivat Etelä-Afrikassa alhaisemmat, joten hän pystyi säästämään rahaa sisarustensa tukemiseen.
Vuonna 2024 Ali sai töitä aurinkopaneeleja myyvästä liikkeestä. Siellä hän työskenteli tämän vuoden toukokuuhun asti, jolloin maahanmuuttajavastainen liikehdintä vei häneltä työpaikan.
Muukalaisvihamielinen väkivalta ei ole uutta
Viime kuukausien tapahtumat ovat jatkoa Etelä-Afrikan pitkälle muukalaisvihamielisen väkivallan historialle.
Vuonna 2008 kaksi viikkoa kestäneissä väkivaltaisuuksissa kuoli yli 60 ulkomaalaista ja ainakin 100 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa. Vuonna 2019 kuorma-autonkuljettajien ammattiliitosta irtautunut ryhmä puolestaan poltti satoja kuorma-autoja painostaakseen yrityksiä luopumaan ulkomaalaisista kuljettajista.
Muukalaisvihamielisiä tekoja seuraava Xenowatch kirjasi maassa vuosina 2022–2025 yhteensä 406 hyökkäystä, joissa 75 ihmistä kuoli. Vuonna 2025 tapauksia oli 151. Tämän vuoden tammi–toukokuussa järjestö vahvisti 22 tapausta, joista 14 oli väkivaltaisia.
Etelä-Afrikan presidentti Cyril Ramaphosa sanoi viimeisimmän väkivalta-aallon puhjettua, että protestien lietsojat käyttivät hyväkseen eteläafrikkalaisten taloudellista turhautumista. Hänen mukaansa väkivalta ei vastaa hallituksen politiikkaa ulkomaalaisia kohtaan.
Samalla Ramaphosa sanoi paperittoman maahanmuuton kuormittavan maan asuntotilannetta ja terveydenhuoltoa. Hallitus aikoo hänen mukaansa puuttua siihen.
Xenowatchin perustajiin kuuluva Loren Landaun mukaan hallitus on kiristänyt rajavalvontaa, lisännyt karkotuksia ja tehostanut työpaikkojen valvontaa. Huomio on kuitenkin kohdistunut maahanmuuttajiin sen sijaan, että viranomaiset puuttuisivat muukalaisvihaan ja väkivaltaiseen liikehdintään.
– Hallitus ei ole saattanut vastuuseen niitä, jotka ovat järjestäneet ja johtaneet muukalaisvastaista liikehdintää vuodesta 2008 lähtien, Landau sanoo.
Hänen mukaansa maahanmuuttajia käytetään jatkossakin taloudellisen ja poliittisen vallan tavoittelun välineenä, ellei ulkomaalaisiin kohdistuvan väkivallan järjestäjiä ja tekijöitä saateta vastuuseen.
Afrobarometer-tutkija ja Malawin yliopiston politiikan tutkija Boniface Dulani arvioi, että hallituksen suhtautumiseen väkivallan järjestäjiin vaikuttavat myös sisäpoliittiset laskelmat. Etelä-Afrikassa järjestetään paikallisvaalit marraskuussa 2026.
– Hallitus saattaa pelätä, että oppositio käyttää väkivallan järjestäjiin kohdistuvia tiukkoja toimia poliittisesti hyväkseen, Dulani sanoo.
Sisäpolitiikka kiristää suhteita naapurimaihin
Tapahtumat osuvat aikaan, jolloin Afrikassa pyritään lisäämään ihmisten liikkuvuutta maiden välillä. Dulani arvion mukaan joukkokarkotukset osoittavat, että vapaampi liikkuvuus on olemassa vain paperilla.
Jännitteitä alueen maiden välillä lisää Etelä-Afrikan vaatimus kotiuttamiskustannusten korvaamisesta. Maan sisäministeriö vaatii Malawia, Etiopiaa ja Nigeriaa maksamaan lähes 300 miljoonaa randia eli noin 16 miljoonaa euroa. Ministeriön mukaan tuo summa kului ainakin 82 000 ulkomaan kansalaisen kotiuttamiseen.
Landau pitää vaatimusta ristiriitaisena sen kanssa, että presidentti Ramaphosa on pyrkinyt korjaamaan protestien jälkeen suhteita alueen maihin.
– Laskun lähettäminen on loukkaus. Siinä todella potkitaan jo maassa makaavaa. Syynä on sisäpolitiikka: hallitus haluaa näyttää asettavansa eteläafrikkalaiset etusijalle.
Landaun mukaan Etelä-Afrikka ei edes odota maiden maksavan laskua.
Kotiuttamisesta koitui huomattavia kustannuksia myös Malawille. Hallituksen mukaan operaatio maksoi lähes 4,3 miljoonaa euroa. Kotiuttamisen ollessa vilkkaimmillaan maan parlamentissa ehdotettiin, että malawilaisia estettäisiin lähtemästä Etelä-Afrikkaan etsimään epävirallista työtä ilman asianmukaisia asiakirjoja.
Rahim Ali tietää, miten haavoittuvaksi paperittomuus voi siirtolaisen tehdä. Kun hän saapui Etelä-Afrikkaan vuonna 2019, hänellä oli passi ja Beitbridgen raja-asemalla myönnetty 30 päivän viisumi.
– Kun viisumi umpeutuu, elämä vaikeutuu. Työnantajat tietävät, ettet uskalla ilmoittaa väärinkäytöksistä viranomaisille. He käyttävät sinua hyväkseen, koska oleskelet ja työskentelet maassa ilman lupaa.
Ali ei aio palata Etelä-Afrikkaan. Siellä viettämiensä vuosien aikana hän osti kotiseudultaan Malawista tontin, jolle hänen oli tarkoitus rakentaa talo. Nyt tontti on myynnissä. Ali toivoo saavansa siitä alkupääoman pienen yrityksen perustamiseen ja voivansa aloittaa elämänsä uudelleen kotimaassaan.
uutiskirje 
