75-vuotias Marina myy krysanteemeja, daalioita ja miekkaliljoja Voloshyna-kadulla Užhorodin keskustassa, 800 kilometriä Kiovasta lounaaseen. Hän kasvattaa kukkia kotinsa pienessä puutarhassa.
– Ihmiset vievät niitä syntymäpäiville, häihin ja hautausmaalle. Hyvänä päivänä voin ansaita jopa 500 hryvniaa (noin yhdeksän euroa), Marina kertoo.
Länsiukrainalaisen pikkukaupungin lämpötila on kesäpäivänä lähes 40 astetta. Marina ei koskaan kuvitellut joutuvansa hankkimaan elantoaan säiden armoilla, kaikkein vähiten tässä iässä.
Marinan eläke on noin 60 euroa kuukaudessa. Hänen tyttärensä auttaa minkä voi, etenkin talvella, kun taloa pitää lämmittää eikä Marinalla ole kukkia myytävänä.
Marina on yksi niistä sadoista tuhansista ikäihmisistä eri puolilla Ukrainaa, jotka joutuvat viettämään päivänsä kaduilla ansaitakseen elantonsa. Useimpien eläkeläisten kuukausieläke on vain noin 50–86 euroa.
Sota syventää eläkeläisten ahdinkoa
Ukrainan eläkkeet olivat elinkustannuksiin nähden riittämättömiä jo ennen Venäjän hyökkäyssotaa. Sota on heikentänyt eläkeläisten toimeentuloa entisestään.
Siviileihin kohdistuvat hyökkäykset jatkuvat, ja talous on kovilla. Korkeat energiakustannukset, hankaloitunut ja riskialtis tavaraliikenne sekä polttoaineen hinta ovat nostaneet monien tuotteiden hinnat lähelle Euroopan unionin tasoa. Ukrainassa kilo riisiä, litra maitoa tai litra bensiiniä maksaa lähes kaksi euroa.
3,6 miljoonan maan sisäisen pakolaisen muutto on nostanut asumisen hintaa erityisesti Länsi-Ukrainassa. Huoneen vuokra Užhorodissa on keskimäärin noin 190–325 euroa kuukaudessa.
Ukrainan varat valuvat sotilasmenoihin. Se käyttää puolustautumiseen Venäjän hyökkäystä vastaan tänä vuonna yli 134 miljardia euroa, mikä on 60 prosenttia valtion menoista.
Monet ikääntyneet selviävät vain sukulaisten tai hyväntekeväisyysjärjestöjen avulla.
Marina ei odota tilanteen helpottuvan. Kun häneltä kysyy, voiko sota päättyä ja elämä vielä parantua, vastaus on yksiselitteinen.
– Asiat vain pahenevat.
Avustusjärjestöjenkin rahat vähenevät
Užhorod sijaitsee vain 20 kilometrin päässä Unkarin rajasta ja viiden kilometrin päässä Slovakian rajasta. Kaupungista on tullut yksi Ukrainan humanitaarisen avun solmukohdista. Sadat tuhannet maan sisäiset pakolaiset ovat kulkeneet sen kautta, samoin rajan yli Ukrainaan tuotava apu. Siksi kaupungissa toimii runsaasti avustusjärjestöjä.
Caritaksen paikalliset vapaaehtoiset kertovat auttavansa ikääntyneitä ruokapaketeilla, vaipoilla ja lääkkeillä ”aina kun rahaa on”. Varoja on kuitenkin käytettävissä aina vaan vähemmän.
Punaisen Ristin edustajat kertovat auttavansa lisäksi järjestämällä ikääntyneille työpajoja, retkiä ja virkistystoimintaa.
Užhorodin torilla käy nopeasti selväksi, ettei kaikilla ole varaa vapaa-aikaan.
Ensi silmäyksellä tori ei juuri poikkea muiden eurooppalaisten kaupunkien toreista. Kojut pursuavat hedelmiä, vihanneksia, munia, lihaa ja muita peruselintarvikkeita. Asiakkaitakin näyttää riittävän.
– Paikalliset käyvät yhä tervehtimässä, mutta ostavat vähemmän, koska heillä ei ole rahaa. Kiovasta ja muista suurista kaupungeista siirtyneet ihmiset menevät mieluummin markettiin, vaikka meidän tuotteemme ovat paljon luonnollisempia ja halvempia, 76-vuotias Oksana sanoo.
Alle 86 euron eläke ei ole ainoa syy siihen, että Oksana jatkaa työskentelyä kojullaan.
Kolme hänen lapsistaan piileskelee kotikylässään välttääkseen pakkomobilisaation. He auttavat kasvimaalla parhaansa mukaan, mutta talossa on liian monta elätettävää.
Ukrainan puolustusministeriön mukaan noin kaksi miljoonaa ukrainalaista piileskelee värvääjiltä. Monet viettävät kuukausia poistumatta kodeistaan tai kylistään, koska pelkäävät joutuvansa rintamalle.
Oksana kiihtyy asiasta puhuessaan.
– Eikö poliisin ja armeijan pitäisi suojella meitä? Poikani eivät edes osaa pitää asetta kädessään. Miksi heidät halutaan viedä teuraalle?
Kuusikymmentä vuotta töitä, 69 euron eläke
Užhorod oli ennen matkailukohde. Nyt matkamuistomyymälöiden, matkatoimistojen ja autovuokraamojen ikkunat ovat tyhjiä tai peitetty laudoilla.
Uutta todellisuutta on vaikea unohtaa edes lehmusten varjostamalla joenrantapromenadilla. Pöydälle on nostettu drooni houkuttelemaan ohikulkijoita lahjoittamaan rahaa sotaan.
74-vuotias Elizabeth on myynyt tuotteitaan kadulla jo kauan ennen sodan syttymistä.
Tämän kesän äärimmäinen kuumuus on hänelle sadetta raskaampaa. Silti hän tulee myymään tuotteitaan joka päivä Velyki Lazyn kylästä, 15 kilometriä Užhorodista kaakkoon.
Hänen miehensä auttaa nostamaan omena-, säilyke- ja munakassit linja-autoon. Užhorodin asemalta Elizabeth jatkaa tavaroineen jalan.
Hän työskenteli ensin 30 vuotta kirjanpitäjänä ja sen jälkeen vielä pitkään maataloudessa. Lähes kuudenkymmenen työvuoden jälkeen hänen kuukausieläkkeensä on noin 69 euroa.
Elizabeth ei näe sen paremmin sodan loppua kuin päivää, jolloin hän voisi lopettaa työnteon. Hän yrittää olla ajattelematta asiaa liikaa.
– Pysyn täällä niin kauan kuin voimani riittävät.
uutiskirje 
