Kun haastattelua on kulunut jonkin aikaa, SDP:n kansanedustaja Matias Mäkynen pääsee yllättämään. Mäkynen pamauttaa, että koko eduskuntatyö ei tällä hetkellä ole kauhean tärkeää. Eikä kyse ole siitä, että hän jäi juuri vanhempainvapaalle.
– Valiokuntatyö on kansanedustajien eduskuntatyön tärkein osa, mutta ikävä kyllä eduskuntatyö ei tällä hetkellä ole kauhean tärkeää.
– Eduskunnalla ei ole sitä roolia, joka sille valtiosäännön ja vallan kolmijako-opin mukaan kuuluu korkeimpana lainsäätäjänä, Mäkynen sanoo KU:n Kaikki Uusiksi -podcastissa.
Taustalla on Mäkysen mukaan se, että hallituksen esitykset kulkevat ilman muutoksia eduskuntakoneiston läpi. Hallituspuolueiden kansanedustajat istuvat eduskunnan valiokunnissa valvomassa, ettei esityksiin tehdä muutoksia. Opposition edustajien tehtäväksi jää seurata prosessia sivusta.
– Hallitusohjelma ja hallituksen esitykset sanelevat sen, mitä eduskunta päättää. Kun muutoksia ei olla valmiita tekemään, valiokuntaan tuleville asiantuntijoillekin syntyy käsitys, ettei heidän työllään ole merkitystä, eikä sillä siinä tilanteessa kauheasti olekaan.
Opposition vaikutusmahdollisuudet ovat Mäkysen mukaan hyvin pienet.
– Poliittisia muutoksia valiokunnissa ei tällä vaalikaudella ole tehty. Parhaimmillaan voi saada lakien perusteluihin jotain hyvin pehmeitä muotoiluja: jos oikein kiltisti käyttäytyy, hallituspuolueet voivat hyväntahtoisuuttaan hyväksyä sinne jotain, ei mitään dubioita, mutta eri näkökulmien nostamista.
Edunvalvojien unelma
Mäkynen nousi eduskuntaan viime vaalikaudella, jolloin valtaa piti SDP. Silloin tilanne oli hänen mukaansa parempi. Hän nostaa esiin yhtenä esimerkkinä koronakriisin aikaiset tukipäätökset.
– Teimme kaikissa niissä rajoissa, jotka eduskunnalle ovat mahdollisia, muutoksia hallituksen esityksiin, emmekä aina edes kyselleet kauheasti lupia. Tämä ei koskenut pelkästään kriisipolitiikkaa. Esimerkiksi vaalikauden lopulla säädettiin pikavippien korkosääntelystä, ja siinäkin valiokunta päätyi lopulta tiukempaan linjaan kuin hallituksen esityksessä oli, vaikka hallituksessa oli kompromissina sovittu toisin.
– Kyllä minä näen, että silloinkin oli parantamisen varaa, ja minusta eduskunnan ja kansanedustajien roolia suhteessa hallitukseen pitäisi vahvistaa paljon. Mutta tällä kaudella se on mennyt ihan omaan tiukkuuteensa.
Tällä hetkellä tilanne on täydellinen edunvalvojille, Mäkynen sanoo.
– He saavat tuoda paperit pöytään, ministerit ottavat ne valmistelun pohjaksi, ja sitten ne menevät sukkana sisään. Lausuntokierroksia järjestetään muodon vuoksi, lausuntoaikaa annetaan muutama päivä, ja asiat tuodaan eduskuntaan, josta ne menevät sellaisenaan läpi.
Ongelman taustalla on Mäkysen mukaan hyvin yksityiskohtaiset hallitusohjelmat, joiden taustalla on hajanainen poliittinen kenttä. Petteri Orpon oikeistohallituksessa on neljä puoluetta, Sanna Marininin johtamassa hallituksessa oli viime vaalikaudella viisi puoluetta.
– Hallitukset ovat aika hataria, puolueita on paljon ja enemmistöt ohuita, jolloin luottamus on heikkoa ja asioista joudutaan kirjaamaan pilkun tarkkuudella.
Raju ravistelu
Mäkynen lähtisi ravistelemaan järjestelmää omien sanojensa mukaan ”aika rajusti”. Ensimmäinen osa olisi valiokuntatyön järjesteleminen uudelleen.
– Valiokunnille voisi antaa roolin katsoa myös eteenpäin, jotta ne eivät olisi pelkästään sen varassa, mitä hallitus esittää. Tulevaisuusvaliokunnan tavoin kaikki valiokunnat voisivat katsoa, mihin asioihin hallituksen pitäisi tarttua, ja antaa hallitukselle toimeksiantoja: tästä pitäisi nyt lähteä laatimaan lainsäädäntöä.
– Kun hallitus sitten laatii näitä esityksiä, kansanedustajien pitäisi mielestäni olla mukana myös siinä neuvottelutyössä. Tällä hetkellä se on täysin mahdotonta.
Pienestä muutoksesta ei olisi kyse.
– Koko paketti pitäisi suunnitella uudestaan, jos haluamme jotenkin vahvistaa parlamentarismia. Nämä ovat käytännönläheisiä asioita, joita olen valiokuntatyön ohessa miettinyt: valiokunta vain ottaa vastaan, mitä sieltä sattuu tulemaan, eikä tänä päivänä oikeastaan edes tee asialle mitään.
– Helpointa olisi, että meille tulisi hallitus ja pääministeri, jotka olisivat kiinnostuneita eduskunnan asemasta, parlamentarismista, demokratiasta ja oikeusvaltiosta Suomessa ja haluaisivat vahvistaa niitä.
Jos helppoa ratkaisua ei tule, Mäkysellä on toinenkin tapa ratkaista ongelma.
– Voidaan tietysti jäädä odottamaan sitä hyvää pääministeriä, joka luopuu vallasta parlamentin hyväksi, mutta todennäköisempänä näen, että eduskunnan täytyy itse vaatia itselleen valta.
Valta takaisin
Mäkynen palaa vielä nykyiseen tilanteeseen. Yhä yksityiskohtaisemmat hallitusohjelmat ja pienemmät enemmistöt ovat johtaneet etenkin hallituspuolueissa erittäin tiukkaan ryhmäkuriin.
– Minusta nykyinen malli johtaa siihen, ettei kansanedustajille jää muuta kuin somessa mölyäminen. Ainoa tapa saada huomiota tai saada jotain aikaan on, että joku alkaa paheksua sinua ja pääministeri julistaa nollatoleranssia sinua vastaan.
– Kansanedustajien vaikutusmahdollisuudet hallituspuolueissa ovat tällä vaalikaudella todella pienet, mikä jättää tilaa perussuomalaisten kaltaisille tyypeille riehua, koska eivät he parempaankaan pysty.
Selvää on, että nykyinen tilanne on mennyt Mäkysen mielestä aivan liian pitkälle.
– Jos hallitus joutuisi ottamaan eduskunnan kannan huomioon ja varmistamaan itselleen enemmistön aina eduskunnasta, se tekisi hallituksen työstä paljon vaikeampaa ja hidastaisi esitysten valmistelua. Mutta se varmistaisi, että parlamentaarinen järjestelmämme pysyy jotenkin ajanmukaisena. Minusta nyt on menty liian pitkälle: kuri on kasvanut ja eduskunnan valta heikentynyt liikaa.
Mäkynen vie keskustelun nykyiseen monikriisiin. Kun isoja ongelmia on enemmän kuin tarpeeksi, on moni turhautunut poliittisen järjestelmän kyvyttömyyteen ratkoa niitä.
– Puhutaan pelkästään valtionvelasta, taloudestakaan ei puhuta kovin laajasti, ja kaikki muu jää liian pienelle huomiolle, varsinkin ilmastokysymys. Monet näistä ongelmista palautuvat parlamentarismiin, eikä sitä korjata, elleivät kansanedustajat itse ota vastuuta ja valtaa itselleen.
uutiskirje 
