Touhu on hänen mukaansa mennyt niin teolliseksi, että nyt perusterveydenhoidossa ajatellaan vain sitä, mikä on tuottajalle hyväksi, ei potilasta.
– Mukana on liian monta toimijaa ja niistä yhdellä eli yksityissektorilla on tavoitteena voitto, sanoo Nokian terveyskeskuksessa työskentelevä Veijola.
Potilaat hunningolla
Veijola muistelee kansanterveystyön alkuaikoja, jolloin oltiin kunnianhimoisia siinä, että asiakas hoidettiin loppuun asti. Nyt tällainen ajattelu puuttuu. Hoitaminen voi Veijolan mukaan jäädä siihen, että potilas saa ensimmäisen vastaanottoaikansa, ja senkin jostain parin kolmen viikon päästä.
– Jatkohoito jää usein epämääräiseksi.
Ja varsinkin silloin, kun keikkalääkärit hoitavat, asiakkaat ovat Veijolan mukaan ihan hunningolla.
– Keikkalääkärillä, joita meilläkin on, ei ole sellaista otetta työhön kuin on vakituisella.
Teollisesta vastaanottotoiminnasta puuttuu Veijolan mukaan kokonaan inhimillinen kohtelu ja ihmisen kohtaaminen.
Ongelmia lisää esimerkiksi Pirkanmaan muuttovoittoisissa kunnissa se, että perusterveydenhoitoon ei saada yhtä paljon lisäresurssia kuin mitä väestön kasvu edellyttäisi.
”Mitä tämä potilas tekee täällä”
Terveyskeskuksissa vallitsee Veijolan mielestä hallitsemattomuus ja hektisyys.
– On vain se hetki, pidemmällä tähtäimellä ei potilaan tilannetta ajatella. Hoitajana olet sitä parempi, mitä tehokkaammin pystyt pitämään ihmiset pois terveyskeskuksesta.
Veijola kertoo, että joskus lääkäri saattaa kysyä, mitä tämä potilas tekee täällä. Kyse on silloin jostain moniongelmaisesta potilaasta.
– Tästä olen hyvin huolestunut. Toki hoitajien pitää arvioida, mihin potilas kuuluu, päivystyshoitoon, ensiapuun, kolmen päivän hoitoon vai minne. Mutta kaikkein paras olisi jos pystyisimme pitämään potilaat kokonaan pois.
Julkisen sektorin pitäisi kuitenkin hoitaa kaikki tasapuolisesti. Veijola uskoo, että näin ajattelevat kaikki hoitajat ja osa lääkäreistäkin. Vain yksityinen sektori pystyy valikoimaan potilaansa.
Hoitopolku hävinnyt
Terveyskeskustyö tökkii nyt pahasti. Järjestelmällistä hoitopolkua ei enää ole.
Potilaan pitäisi hoidossa edetä lähtöpisteestä järjestelmällisesti niin että hän saa kaiken hoitoon kuuluvan.
– Käytännössä potilas voi saada yhden ajan lääkärille ja sieltä lähetteen tutkimuksiin, mutta hoidon loppuun saattaminen voikin olla sattumanvaraista.
Ongelmien taustalta löytyy Nokialla muun muassa se, että erikoissairaanhoito ostetaan nyt yksityiseltä kun se aiemmin oli omaa. Nokian terveyskeskuksessa on ollut omat gynekologit, omat sisätautilääkärit, kirurgit, psykiatrit.
Nyt erikoissairaanhoito ostetaan sieltä mistä halvemmalla saadaan. Palvelut kilpailutetaan joka vuosi. Ja kun toimija vaihtuu, vaihtuu myös potilaan hoitaja.
Veijola muistelee yhtenä hölmöilyn huippuna sitä, kun lasten korvien putkituksen arvioinnin teki yhdessä vaiheessa yksi yksityinen ja putkituksen toinen yksityinen.
– Tästä onneksi päästiin eroon.
Lääkäri-hoitaja -pari
Veijolan ratkaisut perusterveydenhoidon ongelmiin lähtevät lisäresursseista.
– Ideaali olisi lääkärien ja hoitajien työskentely parina. Silloin hoitaja pitäisi huolen että hoitopolku jatkuu. Ja vaikka potilas kävisi erikoislääkärillä, hän palaisi sieltä aina takaisin.
Veijola muistuttaa, että mallissa ei ole mitään uutta. Se oli käytössä jo vuonna 1974, jolloin hän aloitti työuransa.
Potilaan pitää hänen mielestään aina voida palata tuttuun ja turvalliseen perusterveydenhoitoon. Se tarkoittaa julkista palvelua.
Erityistä hoitoa vaativien potilaiden hoitokustannukset pitäisi Veijolan mielestä kattaa valtion kukkarosta. Pitkäaikaiset hoidot, vaikkapa lapsisyöpäpotilaat voivat lohkaista pienen kunnan koko budjetin.
Haastattelu on osa Kansan Uutisten juttukokonaisuutta, jossa selvitetään perusterveydenhuollon tilaa tänä päivänä lukijoiden lähettämien vinkkien ja kysymysten perusteella.
lehti 