Toimittaja Jaana Kivi oli Suomessa ensimmäisiä, jotka kirjoittivat perusteellisesti ja kriittisesti Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välisestä investointi- ja kauppasopimuksesta (TTIP). Sen johdosta hän kohtasi painostusta eri tahoilta ja joutui lopulta jäämään puolen vuoden hermolomalle.
Kivi oli kirjoittanut yhteiskunnallisista aiheista ja saanut kovaa palautetta ennenkin. Osasi hän odottaa sitä silloinkin, kun kirjoitti ensimmäiset juttunsa TTIP:stä ollessaan Ylen toimittajana.
– Olisin ollut tosi yllättynyt, jos esimerkiksi ulkoministeriö ei olisi reagoinut mitenkään. Olisin kokenut tehneeni turhaa työtä. Tiesin, että vastaanotto on kova. Poikkeuksellista oli, että vastustusta tuli niin monesta suunnasta.
Moni toimittaja ei tähän rumbaan lähde.
”Isojen poikien leikkiä”
Kiven mukaan häntä yritettiin saada muuttamaan juttuaan ja lopettamaan kriittinen kirjoittaminen aiheesta. Kuitenkin ainoa painostavaksi kokemansa taho, jonka hän suostuu julkisesti nimeämään, on ulkoministeriö.
– Niin käy aina, kun keikuttaa vähän venettä. Koen valtaapitäviltä tulevan paineen kuitenkin eteenpäin puskevana voimana. Että tässä on pakko olla jotain tulenarkaa, kun kerran tullaan linjoja pitkin. Että hei tyttö, kutsumme sinut tilaisuuteen, jossa voit harkita sanojasi uudestaan.
Poliitikot kutsuvat normaalistikin toimittajia erilaisiin tiedotus- ja taustatilaisuuksiin. Ennen määräaikaisen työsuhteensa päättymistä Kivi ehti olla ulkoministeriön järjestämissä TTIP-tilaisuuksissa kaksi kertaa, molemmilla kerroilla henkilökohtaisesti kutsuttuna. Kiven mielestä tällä kertaa tarkoituksena oli kuitenkin painostaa, ei informoida.
– Oli aamiaistilaisuutta silloisen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin Alexander Stubbin johdolla ja kuulemistilaisuutta turvallisen lobbariarmeijan kesken. Molemmilla kerroilla, kun kohtasin Stubbin TTIP:n merkeissä, viesti rivien välissä oli selvästi, että EU:n kauppapolitiikka on isojen poikien leikkiä, turha tänne on tulla näppejään polttamaan.
Käsi paniikkinappulalla
– Ensimmäisessä tilaisuudessa ministeri Stubb muisti useita kertoja viitata Suomen mediassa leviäviin virheellisiin tietoihin, jotka olisi syytä korjata kertomalla sopimuksen positiivisista vaikutuksista.
Nämä kehotukset olivat kuin suoraan Corporate Europe Observatoryn julkisuuteen vuotamasta komission viestintästrategiasta.
– Tämä pr-kikka oli komission hätänappula, jota piti painaa, kun kohdemaiden julkinen keskustelu alkoi näyttää punaista. Aamiaistilaisuuden jälkeen ministerillä oli kiire hammaslääkäriin. Sain kuitenkin pari minuuttia aikaa haastattelulle. Stubb lohkaisi, että Kivi pelottaa minua enemmän kuin hammaslääkäri.
Kansan Uutiset yritti tuloksetta tavoitella pääministeri Alexander Stubbia kommentoimaan järjestämiensä tilaisuuksien luonnetta ja sitä, mitkä mediassa esitetyt tiedot olivat hänen mielestään virheellisiä.
Tarkkaa tietoa ei ole
– Suomen osalta ei ole tehty tarkkoja laskelmia ja tutkimustieto maan hyödyistä puuttuu kokonaan. Stubbin, ulkoministeriön ja lobbareiden väitteet perustuvat olettamuksiin ja suppeisiin kyselyihin. Varsinkaan CEPR ei ole mikään puolueeton taho tekemään tutkimusta, vaan ajaa tasan tarkkaan komission etua. Tutkimuslaitoksen taustalla vaikuttavat useat suuryritykset.
– Tuntuu, että komissiosta vain sanellaan alaspäin niin sanottuja totuuksia poliitikkojen suihin. Kyse on äärimmäisen ideologisesta asiasta, tässä ajetaan läpi erittäin uusliberaalia vallansiirtoa.
– On todennäköistä, ettei edes ulkoministeri tiedä kaikkea, mitä komission kulisseissa tapahtuu. On koneisto vielä hänenkin takanaan, mistä emme tiedä mitään – komissio, sen yhteistyöverkostot, lobbauskoneistot, yritysjohtajat.
– On myös naiivia ajatella, että esimerkiksi ulkoministeriöstä saatava tieto olisi jotenkin puolueetonta. Asia nyt sattuu olemaan erittäin ideologisesti värittynyt ja arvolatautunut.
Robottitoimittajailluusio
Kivi toteaa, että TTIP:n tapauksessa puolueettoman tiedon saaminen voidaan unohtaa heti kättelyssä. Neuvotteluasiakirjat ovat joitakin yksittäisiä vuotoja vaille salaisia, eikä kiistatonta tutkimustietoa ole. On luotettava asiantuntija-arvioihin, mutta ennen kaikkea omaan vainuun.
– Molemmin puolin koneistot pyörivät vinhaa vauhtia, sekä lobbareiden että vastustajien. Kuitenkin tällaisessa tilanteessa, jossa valtasuhteet ovat suuryritysten puolella, on selvää, että pyrkiessään sinisilmäiseen objektiivisuuteen asettuu väistämättä rosvojoukon puolelle.
Miten sitten kirjoittaa aiheesta objektiivisesti?
– Se on hyvä ammattieettinen kysymys. Objektiivisuus on hyvä ideaali, mutta jos uskoo sokeasti omaan objektiivisuutensa, toisintaa vain samoja valtasuhteita.
– Mitä maailma häviää siinä, jos minä kirjoitan aiheesta tästä näkökulmasta? Varmasti löytyy joku toinen toimittaja, joka voi kirjoittaa jostain toisesta. Lukija voi sitten lukea molemmat ja miettiä itse.
Kiven mukaan tuntuu joskus skitsofreeniselta, että toimittajalta vaaditaan yhtä aikaa sekä kriittisyyttä että puolueettomuutta.
– Millainen toimittaja on sellainen, joka ottaa asioista selvää, perehtyy niihin, mutta ei muodosta mitään omaa näkemystä? Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin robottitoimittaja, ihmiskone. Journalistisia valintoja tehdään tietoisesti tai tiedostamatta.
Punainen kortti viuhuu
– Vapaakauppasopimuksia kritisoidessaan tulee helposti leimatuksi vasemmistolaiseksi. Minuakin on luultu vasemmistoaktiiviksi ja kyselty, onko minulla tai lähteilläni vasemmistokytköksiä tai kannanko taskussani puoluekirjaa.
Kivi sanoo kokevansa tällaiset syytökset hämmentävinä.
– Moni toimittaja ei tähän rumbaan lähde. Kukaan ei halua leimoja, koska se ei kuulu journalismin ihanteisiin. Pelätään, että siinä menevät työmahdollisuudet.
Kiven mielestä valtamediassa pelätään erityisesti vasemmistolaiseksi leimautumista, harvempi pelkää leimautumista oikeistolaiseksi.
– Ehkä se on niin itsestäänselvyys ja rakenteissa, että ollaan kallellaan siihen suuntaan. Paljonhan uutiskielessä käytetään esimerkiksi talouspolitiikan uusliberaalia termistöä. Sitä ei osaa kukaan kyseenalaistaa ja silloinhan se on todella toimivaa. Valtamedian uutishierarkiat heijastavat poliittista rakennetta aika yksi yhteen.
”Laivaa mahdoton kääntää”
– Kaikkiaan kauppaneuvotteluista kirjoittaminen yleläisenä uutistoimittajana opetti paljon journalismista. Valtamediassa jää helposti kyseenalaistavan kirjoittelun kanssa yksin. Täytyy olla vähän hullu, että lähtee hakkaamaan päätään uutisten sisäistä hierarkiaa vastaan.
Kiven mukaan hämmennys TTIP:n ympärillä kertoo siitä, että sekä kansa että media ovat vieraantuneet EU:n päätöksenteosta. Monikaan ei ymmärrä, miten tiivis osa sitä lobbauskoneisto on.
Mitä Kivi ajattelee TTIP:stä tällä hetkellä?
– Henkilökohtaisesti minua pelottaa se, etteivät ihmiset tiedä ja hahmota asian suuruutta, sitä koko peliä, mikä siellä takana on. Jos laiva lähtee siihen suuntaan, sitä on mahdotonta enää kääntää.
uutiskirje 
