Talouspapisto tarjoaa julkisen sektorin rankkaa supistamista lähes ainoana keinona talouden tervehdyttämiseen. Näkemys saa runsaasti tilaa mediassa, sanoo Julkisten ja hyvinvointialojen ammattiliitto JHL:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta.
– Pakkoleikkauspuheiden pauhu peittää nyt sen tosiasian, että julkisen talouden hoito on myös politiikkaa. Se ei ole väistämättömyyksien tiedettä, jonka tulkitseminen kuuluisi yksin ekonomisteille ja heidän joukostaan rekrytoiduille virkamiehille.
– Vaihtoehtoja on aina. Valintojen tekeminen on poliitikkojen asia.
Eloranta sanoo, että eurokriisi, talouden alavireisyys, julkisten palvelujen leikkaukset, rakenneuudistukset ja lukemattomat muut talouden asiat ovat uutisten päivittäistä peruskauraa.
– Näkökulma on usein se, että me Suomessa olemme eläneet rankasti yli varojemme, paisuttaneet julkista sektoriamme, laventaneet julkisia palvelujamme ja jakaneet avokätisesti sosiaalitukea. Siksi meidän on nyt vuosiksi eteenpäin pakko kiristää vyötä ja lopettaa ylivelkaantuminen ja eläminen lastenlastemme rahoilla.
”Leikkaus ei ole lääke”
Lääkkeeksi tarjotaan leikkauksia. Julkista sektoria pitää karsia, julkisen työn tekijöitä vähentää ja työn tarjontaa eli työnhakijoiden määrää kasvattaa etuisuuksia karsimalla.
– Nämä lääkkeet eivät tehoa tautiin, jonka syyt ovat muualla. Ne ovat kysynnän heikkoudessa, pitkittyneessä ja lisääntyvässä työttömyydessä ja eriarvoisuuden kasvussa. Ja liian pitkään vallinneessa uskossa yhden vaihtoehdon talouspolitiikkaan.
Taloustieteilijöistä on Elorannan mukaan tullut aikamme papistoa, joka kertoo, millaiseen syntiin tavallinen kansalainen on langennut hyväksyessään hyvinvointivaltion ja hyvän elämän ehdot jokaiselle. Näitä ehtoja ovat esimerkiksi kattavat ja kaikille kuuluvat julkiset palvelut, progressiivinen verotus, 38 tunnin viikkotyöaika ja 500 päivän työttömyysturva.
”Palvelut ovat investoimista kasvuun”
Eloranta huomauttaa, että julkinen talous investointeineen ja julkiset palvelut poikivat muutakin kuin toimeliaisuutta ja kysyntää. Hyvinvointipalvelut ja tulonsiirrot takaavat kansalaisille hyvän elämän rakennuspuut.
– Ne luovat vakaata ja turvallista yhteiskuntaa, kannustavat riskinottoon ja muutoksensietoon.
Koulutus, tutkimus, terveydenhuolto, sosiaalipalvelut, kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut sekä hyvä hallinto luovat voimavaroja niin yksilöille kuin koko yhteiskunnallekin.
– Siksi panostukset julkisiin palveluihin ovat investointeja tulevaan kasvuun ja hyvinvointiin. Ne eivät ole pelkkiä välittömiä kulutusmenoja, joista voidaan tinkiä keveillä perusteilla.
Eloranta puhui keskiviikkona Helsingissä tilaisuudessa, jossa julkistettiin kirja Hyvinvointivaltio 2010-luvulla – mitä kello on lyönyt?
lehti 