Suomen vaelluskaloja pitää suojella lailla. Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii vesilain tarkistamista vaelluskalakantojen elvyttämiseksi ja turvaamiseksi.
Liitto jätti perjantaina oikeusministeri Jari Lindströmille (ps.) vesilain tarkistamisaloitteen vaelluskalojen turvaamiseksi. Liitto esittää samalla työryhmän perustamista vesilain tarkistamiseksi.
Liitto muistuttaa, että tarkistamiseen ohjaa myös hallitusohjelman kirjaus uhanalaisten kalalajien suojelun tehostamisesta.
Muutos hankalaa
Liitto korostaa, että lohi, taimen ja muut vaelluskalat tarvitsevat koski- ja virtapaikkoja lisääntymiseen, ja osa myös poikasvaiheen kasvuun. Vaelluskalojen elinkierto edellyttää kulkumahdollisuutta jokien kutu- ja poikasalueiden sekä järvien ja meren ruokailualueiden välille.
– Jos vesilaitoksella on vesilain mukainen lupa, sen tarkistaminen on nykyisin hankalaa. Erityisen vaikea on tilanne, jossa luvan haltija ei kannata muutoksia, tai lupaan ei ole liitetty aikanaan lainkaan niin sanottua kalatalousvelvoitetta. Jos valtiolla ei ole rahaa osallistua kalateiden kustannuksiin, ei yrityksiltäkään löydy usein siihen halua, liitto arvioi tiedotteessaan perjantaina.
Hyötyjän tulisi kustantaa
Suomessa tunnetaan lisäksi tapauksia, joissa lupaan on sisältynyt kalatalousvelvoitteita, mutta niitä ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön.
– Luonnonsuojelun vastuita arvioitaessa on keskeistä huomioida aiheuttamisperiaate. Se joka saa hankkeesta hyödyn, hoitaa myös aiheuttamansa vahingon. Tätä suojelun ydintä voimayhtiöt eivät ole noudattaneet. Vuosikymmeniä on tahkottu rahaa vesivoimalla vahingoista suuriakaan välittämättä, johtava asiantuntija Ilpo Kuronen toteaa.
Suomen suurimmat vaelluskalajoet on valjastettu vesivoiman tuotantoon, lukuun ottamatta Teno-, Näätämö-, Tornion- ja Simojokea. Suurten rakennettujen jokien kalakannoille ja kalastukselle aiheutuneiden haittojen vesilain mukainen kompensaatio on painottunut kalaistutuksiin.
Kaloille nousureittejä
Luonnonsuojeluliiton mukaan vaelluskalojen kantojen elpyminen edellyttää vesistön läpikulkukelpoisuuden parantamista ja kalojen nousumahdollisuutta vesistön päähaarasta aina kutupuroon saakka. Liitto toteaa, että kalateiden ja niiden tarvitseman veden saaminen vanhojen pato- ja säätelylupien haltijoiden rahoittamaksi velvoitteeksi on vesilain nojalla jälkikäteen mahdotonta, jos näihin lupiin ei ole määrätty kalatalousvelvoitetta.
Suomessa on runsaasti vanhoja pato- ja säännöstelylupia, joissa ei ole kalatalousvelvoitteita. Tällaisiin jokiin rakennettavat kalatiet vaativat aina ulkopuolisen rahoituksen, mikäli luvan haltijan kanssa ei päästä niistä sopimukseen. Tämä hidastaa valtioneuvoston hyväksymän kalatiestrategian etenemistä ja vaelluskalakantojen elvyttämistä.
lehti 