Sunnuntaina päättyneen Durbanin ilmastokokouksen tärkeimpänä saavutuksena on pidetty sitä, että sovittiin uuden, kaikkia sitovan ilmastosopimuksen tekemisestä vuonna 2015. Samalla asetettiin myös aikaraja, jolloin sopimuksen on astuttava voimaan: vuosi 2020.
Lisäksi sovittiin, että ainoaa nykyistä sitovaa ilmastosopimusta, Kioton pöytäkirjaa, jatketaan viidellä vuodella. Sopimus olisi muuten päättynyt ensi vuoden lopussa.
Optimistien mukaan Durbanin kokous oli huomattava menestys. Durbanissa palattiin sille linjalle, että ilmastonmuutosta torjutaan kansainvälisillä sopimuksilla. Periaate kärsi tappion kaksi vuotta Kööpenhaminan ilmastokokouksessa, johon oli lähdetty suurin odotuksin..
Aikataulu on toivottoman hidas.
Kööpenhaminassa tulokseksi jäivät valtioiden tekemät vapaaehtoiset lupaukset päästöjen vähentämisestä. Muun muassa Yhdysvallat ja Kiina ovat ajaneet linjaa, että tämä on malli vastaisuudessakin.
Euroopan unioni on ajanut uutta sitovaa sopimusta. Sen mukaan sopimuksesta on vaikeampi lipsua kuin lupauksista, eivätkä esimerkiksi eri maiden hallitusvaihdokset uhkaa politiikan jatkuvuutta yhtä paljon.
Durbanissa EU:n kanta sai tukea suurelta joukolta kehitysmaita sekä Brasilialta ja Etelä-Afrikalta.
Kuilu umpeen, joskus
Myönteisenä on pidetty myös sitä, että valtiot tunnustivat nykyiset toimet riittämättömiksi. Päätösasiakirjassa puhutaan ”päästökuilusta”. Se on aukko, joka jää eri maiden tekemien sitoumusten ja niiden päästövähennysten väliin, joita tarvittaisiin, jotta ilmaston lämpeneminen pysyisi korkeintaan kahdessa asteessa.
Kahden asteen nousua verrattuna esiteolliseen aikaan pidetään rajana, jonka jälkeen ilmaston lämpenemisestä voi tulla hallitsematon ja peruuttamaton.
Monien arvioiden mukaan nykyisellä uralla ollaan menossa vähintään 3,5–4 asteen keskilämpötilan nousuun.
Sitten huonoihin uutisiin.
Itse asiassa Durbanissa sovittiin vain, että vuoteen 2015 mennessä sovitaan siitä, mistä oikeastaan piti sopia jo 2009 Kööpenhaminassa. Tämän jälkeen kuluisi vielä viisi vuotta, ennen kuin sopimus astuisi voimaan.
Haloo! Ilmastonmuutos ei ole vasta tulossa. Se on jo täyttä totta ja vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään erityisesti köyhimmissä kehitysmaissa.
Aikataulu on siis toivottoman hidas.
Joku juridinen väline
Toiseksi, ei ole ollenkaan niin selvää, että Durbanissa sovittiin sitovan sopimuksen tekemisestä.
Tyypilliseen konferenssitapaan päätös on kiedottu monitulkintaiseen muotoon: vuoteen 2015 mennessä ”kehitetään uusi pöytäkirja, muu juridinen instrumentti tai muu lainvoimainen yhteinen lopputulos” (käännös oma ja epävirallinen).
Vaikka tämä tulkittaisiin sitovaksi sopimukseksi, ei mikään takaa, että sellainen todella syntyy vuonna 2015. Ei ole olemassa mitään voimaa, joka pakottaisi valtiot pitämään kiinni sopimuslupauksesta. ”Maailman suurin rauhanjärjestö” Natokaan tuskin lähettää pommikoneitaan niskoittelijoita paimentamaan.
On ehkä oireellista, että Kioton sopimusta jatkettiin vuoteen 2017. Siitä voi helposti tulla uusi takaraja, josta voidaan sitten taas lipsua.
Yhdysvallat ei ratifioinut Kioton sopimusta. Sopimus ei aseta päästövelvoitteita kehitysmaille eikä niihin luetuille Kiinalle, Intialle tai Brasilialle. Kanada on uhkauksensa mukaisesti tällä viikolla sanoutunut irti Kioton jatkokaudesta. Japani ja Venäjä ovat sanoneet tekevänsä saman.
Jäljelle jää EU ja muutama pienempi teollisuusmaa. Niiden osuus maailman päästöistä on 15–16 prosenttia.
Historian tekijöitä
Etelä-Afrikan ulkoministerin Maite Nkoana-Mashabanen epäkiitolliseksi velvollisuudeksi jäi sanoa Durbanissa pakolliset loppusanat: ”Olemme tehneet historiaa”.
Syyskuussa 1938 Britannian pääministeri Neville Chamberlain palasi Lontooseen Münchenin kokouksesta, jossa hän oli myynyt Tshekkoslovakian Hitlerille. Lentokentällä Chamberlain sanoi uskovansa, että oli syntynyt ”rauha meidän ajaksemme”.
Toivottavasti Nkoana-Mashabanen sanoille ei tule yhtä ironinen jälkikaiku.
Jos vuosia jatkunut viivyttely jossain vaiheessa pakottaa todelliseen äkkijarrutukseen, eivät pienet taktiset voitot Durbanissa paljon paina. Eikä ole paljon iloa siitä, että Durbanissa saavutettiin jopa enemmän kuin etukäteen odotettiin ja pidettiin edes neuvotteluprosessi hengissä.
Neuvotteluissa voi pettää muita ja itseäänkin, mutta luontoa ei voi huijata.
lehti 