Neuvostonostalgia jarruttaa Venäjän kehitystä

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Näin arvioi Pietarin eurooppalaisen yliopiston professori, politiikan tutkija Vladimir Gelman. Hän muistuttaa, että vaikka arjesta löytyy kielteistä, monet seikat puhuvat mahdollisuuksista.

– Kansainvälisillä mittareilla Venäjä on kehittynyt maa. Sillä on varsin korkea kansantulo asukasta kohti, hyvä koulutustaso ja kehittynyt kaupungistuminen. Ei ole objektiivisia esteitä sille, etteikö demokratia voisi kehittyä samaan tapaan kuin tapahtui kommunistihallintojen jälkeen esimerkiksi Puolassa ja Tšekissä.

Mutta mikä tökkii vastaan? Miksi on monia merkkejä demokratian puutteista, autoritäärisestä tavasta hallita maata.

– Esteenä kehitykselle on ennen kaikkea vanhanaikainen poliittinen järjestelmä, joka palvelee lähinnä hallitsevan eliitin tarpeita, Gelman korostaa Kansan Uutisille.

Kansainvälinen vaikutus tärkeä

Venäjän poliittinen järjestelmä syntyi 1990-luvulla neuvostojärjestelmän raunioille. Se vahvisti luonnettaan 2000-luvun alussa. Vladimir Gelmanin mielestä kehittyi tilanne, jossa hallitsijat ovat eniten kiinnostuneita omasta asemastaan.

– Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että maan saaminen syvempään kansainväliseen yhteistyöhön parantaisi vuosien myötä mahdollisuuksia demokratisoitumiseen, Gelman sanoo.

Tulee muistaa sekin, että Venäjä on muuttunut monessa suhteessa parinkymmenen viime vuoden aikana.

– On syntynyt uutta yritystoimintaa, osaksi se toimii kansainvälisesti. Suurissa kaupungeissa on kasvava keskiluokka, jolla on kulutusmahdollisuuksia ja vapaa-aikaa, ja sillä on kiinnostusta muihinkin maihin kuin omaansa. Tällaiset tekijät voivat osaltaan olla vetureina muutoksissa, jotka johtaisivat poliittiseen ja taloudelliseen nykyaikaistumiseen.

Neuvostonostalgialla vahvat juuret

– Johtavat ryhmät ovat kiinnostuneita ennen kaikkea siitä, että juuri ne voivat sanella politiikan ja talouden työjärjestyksen. Tämä työjärjestys ei näytä olevan suunnattu tulevaisuuteen, vaan menneeseen. Konservatismia on monella taholla, tavoissa hallita valtiota ja kehittää taloutta, Vladimir Gelman sanoo.

Hänen mukaansa neuvostonostalgia sopii tämän kanssa yhteen.

– Siihen liittyvä neuvostoaikaisten symbolien ja ideoiden uudelleenlämmitys sekä voimaperäinen valtiollinen propaganda ja ”tarkka-ampujamaisesti” tapahtuva puuttuminen vallanpitäjien vastustajien tekemisiin.

Nostalgia ei ole vain vallanpitäjien ylläpitämää. Gelmanin mukaan monet venäläiset ovat toistaiseksi valmiit jopa hillitsemään muita haaveitaan pitääkseen yllä myyttejä menneestä ihanuudesta.

– Tällaiset jarrut toimivat tällä hetkellä tehokkaasti, mutta niiden ylläpito muuttuu vaikeammaksi erityisesti jos talousongelmat lisääntyvät.

Mitä lännessä tulisi tietää?

Ulkopuolelta on helppo neuvoa, että Venäjän tulisi kehittyä monipuolistamalla taloutta, demokratisoitumalla ja osallistumalla tehokkaasti kansainväliseen yhteistyöhön.

Jotkut Venäjälläkin korostavat tätä. Keskustelulle esimerkiksi talouden realiteeteista löytyisi foorumeita, jos siihen vain olisi nykyistä useammilla halua.

– Ei Venäjä ole loppujen lopuksi mikään ainutlaatuinen maa. Totta kai historiassa, kulttuurissa ja maantieteessä on erityispiirteet, mutta niin on jokaisella maalla, Vladimir Gelman sanoo.

Lännessä tulisikin päivittelyn sijaan pyrkiä näkemään Venäjän ongelmat suhteessa muiden maiden kokemuksiin ja käytäntöihin.

– Neuvostoliiton jälkeinen krapula, jota maa yhä potee, aiheuttaa eristäytymisen ilmiöitä. Myöntää täytyy sekin, että vuoden 1991 jälkeen ei uudistuksissa onnistuttu ja että on edelleen tarpeen analysoida perusteellisesti ja tarkasti epäonnistumisten syitä, Gelman korostaa.