Hadi Hassoun kerjää Beirutin kaduilla. Hänellä ei ole toivoakaan löytää töitä, sillä Libanonin talouskriisi on tuhonnut maan vaurauden.
– Minulla on viisi lasta, ja nuorimmalla tyttärelläni on synnynnäinen sydänvika. Teen parhaani, että saisin joka päivä edes jotain rahaa lasteni perustarpeiden tyydyttämiseen, Hassoun selittää.
Beirutin kaduilla Libanonin vaikea tilanne näkyy. Hassoun istuu jalkakäytävällä kerjäämässä. Muutaman metrin päässä työtään tekee roskien kerääjä Khalid. Kuusikymppinen Khalid on kotoisin 150 kilometrin päässä Beirutista sijaitsevasta Wadi Khaledista.
– Nousevien polttoaineen hintojen vuoksi en enää pääse vierailemaan perheeni luona. Niinpä lähetän heille joka toinen viikko rahaa, jonka ansiosta he voivat syödä riisin ja linssien kaltaisia perusruokia, Khalid kertoo. Hän ansaitsee päivässä paria euroa vastaavan summan.
Huima hintojennousu
Maailman ruokajärjestö WFP arvioi, että kahdessa vuodessa Libanonin ruuan hinnat ovat kohonneet 628 prosenttia.
– Libanonin punnan vaihtokurssin romahtaminen on rohkaissut opportunistisia tukku- ja vähittäismyyjiä nostamaan kulutustavaroiden hintoja kohtuuttomasti, libanonilaisen Byblos Bankin pääekonomisti Nassib Ghobril selittää.
– Lisäksi kesän aikana tapahtunut bensiinin mustan pörssin ilmaantuminen on lisännyt painetta hintojen kohoamiseen ja inflaatioon.
– Perheelläni on vain hädin tuskin varaa leipään, Khalid sanoo.
Yli puolet köyhyysrajan alapuolella
Taloustieteilijä Kamal Hamal Hamdan sanoo, että ainakin 55 prosenttia libanonilaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Luku on arvio, sillä asiasta ei ole luotettavia virallisia tilastoja.
– Itse asiassa arviot viittaavat siihen, että jopa 75 prosenttia Libanonin väestöstä on pudonnut köyhyysrajan alle. Pohjois-Libanonin tai Baalback Hermelin kaltaisilla äärimmäisen köyhillä alueilla luku nousee 85 prosenttiin, libanonilainen kehitys- ja köyhyyskonsultti Adib Nehme huomauttaa.
Ghobril ja Hamdan puolestaan huomauttavat, että näissä arvioissa ei ole huomioitu libanonilaisten muita tulonlähteitä: avustuksia ja rahalähetyksiä ulkomailta. Viime vuonna libanonilaiset maasta muuttaneet lähettivät kotimaahansa 5,75 miljardia euroa.
Eriarvoisuus kasvaa
Ennen kriisiä vaurain 10 prosenttia väestöstä omisti kokonaisvarallisuudesta lähes 70 prosenttia ja noin 60 prosenttia palkansaajista tuotti 25 prosenttia bruttokansantuotteesta. Libanonia riivaava finanssikriisi on vielä lisännyt eriarvoisuutta. Köyhät ja keskiluokka ovat saaneet pahimmat iskut.
Jos köyhällä on ollut sellainen ylellisyys kuin pankkitili, tilillä olleet varat on jäädytetty. Rikkaat ja poliittisesti verkostoituneet ovat kyenneet siirtämään varansa huolimatta libanonilaisten pankkien käynnistämästä epävirallisesta pääomakontrollista.
– Täytyy muistaa, että vajaat tuhat libanonilaista tallettajaa omistaa 23 miljardia dollaria (n. 20 miljardia euroa), eikä siinä vielä oteta huomioon maaomaisuutta ja investointeja. Varallisuuden kasautuminen yhdessä Libanonin taloudellisen romahduksen kanssa on vienyt voimistuvaan polarisaatioon, Nehme sanoo.
Hamdan ja Nehme pelkäävät, että tästä seuraa maan sosiaalisen ja taloudellisen kudoksen hajoaminen.
– Tämä voi johtaa kasvavaan sosiaaliseen paineeseen ja ympäri maata leviävään väkivaltaan, Hamdan sanoo.
uutiskirje 
