Viime viikolla julkisuuteen tuli tieto uudesta, Etelä-Afrikassa ensin paikannetusta koronaviruksen variantista. Useampi maa rajoitti saman tien matkustamista eteläisestä Afrikasta ja maanantai-aamuna Japani ilmoitti sulkevansa rajat kaikilta ulkomaalaisilta.
Minulla ei ole sellaista epidemiologista, lääketieteellistä tai edes yhteiskuntatieteellistä osaamista, että voisin epävarman ja puutteellisen tiedon varassa ja tilanteen ollessa päällä arvioida mitkä toimenpiteet ovat riittäviä ja mitkä liiallisia. Jälkikäteen on sitten hyvä arvioida toimenpiteiden onnistumista, Ruotsin koronakomission tapaan.
Jo tässä vaiheessa voi kuitenkin todeta, että rikkaiden maiden olemattomat toimet köyhempien maiden rokotteiden saatavuuden varmistamiseksi ovat olleet paitsi epäsolidaarisia ja sydämettömiä, myös kapeasti rikkaiden maiden asukkaiden omasta näkökulmasta arvioiden epäviisaita.
Ei tarvitse olla kovin harjaantunut nojatuoliepidemiologi ymmärtääkseen, että mitä suuremmassa joukossa ihmisiä koronavirus ehtii lisääntyä vapaasti, sen enemmän sillä on mahdollisuus muuntua. Osa muunnoksista tekee siitä ihmiskunnalle nykyistä ehkä huomattavasti ikävämmän vitsauksen.
Vielä ei kukaan tiedä, miten vakavia haasteita omikron-variantti meille kaikille tuottaa. On kuitenkin irvokasta muistella, miten monissa eri maissa hehkutettiin omaa menestystä väestön rokottamisessa.
Ehkä pandemian taltuttamiseksi olisi ollut tehokkaampaa kohdentaa rokotteet köyhimpiin maihin, jossa olosuhteet viruksen menestykselle voivat olla perusterveydenhuollon vähäisyyden vuoksi otollisemmat, väestöä on enemmän ja viruksen muuntumismahdollisuudet moninaisemmat?
Yleinen mielipide tuskin olisi tätä sallinut. Lienee toiveajattelua, että tästä fiaskosta otettaisiin opiksi.
Kirjoittaja on taloustieteilijä ja Tukholman yliopiston professori.
uutiskirje 
