Vastapäätäni kahvilapöydässä istuu kirjailija Seppo Jokinen. Minusta kuitenkin tuntuu, että siinä istuu komisario Sakari Koskinen, kirjailijan kymmenien rikosromaanien leppoisaksi ajan myötä muuttunut päähenkilö.
Miten on, samaistetaanko Koskinen usein Jokiseksi?
Kirjailija vastaa, että se on hyvin tavallista.
Koskinen yrittää aina ymmärtää rikoksentekijää
– Lukijoiden mielestä Koskinen muistuttaa minua ihan hirveästi. Ja useasti minua luullaan entiseksi poliisiksi. Sen minä kyllä otan imartelevana kohteliaisuutena, kun ajattelen Koskisen uskottavuutta. Todellisuudessa en kuitenkaan ole koskaan ollut poliisi.
Entiseltä siviiliammatiltaan Jokinen on tietotekniikkaekspertti. Hän toimi aikoinaan kolmekymmentä vuotta Tampereen kaupungin tietotekniikkakeskuksen pääoperaattorina. Jokisen tuttavapiiriin kuuluu kyllä pari rikospoliisia, jotka ovat varsinkin alkuaikoina auttaneet poliisikäytäntöjen osaavassa kuvaamisessa.
Viimeisin Koskis-romaani on tänä vuonna julkaistu Siipirikkoiset. Huhtikuussa 2022 ilmestyy Pahasti tehty.
Jokinen on ollut tällä viikollakin seuraamassa komisario Koskisen rikosten selvittämisistä kertovan uuden tv-sarjan kuvauksia. Yksi kausi on jo purkissa. Nyt kuvataan jo toista kautta. Sarjan tilaaja Nelonen Media. Kymmenosaisen ykköskauden ensimmäinen jakso nähtiin jo Nelosella tällä viikolla 29. marraskuuta.
Tv-sarja perustuu Jokisen romaaneihin, joiden nimet näkyvät osien otsikoissa. Hän ei kuitenkaan ole itse käsikirjoittanut sarjaa. Koskisena nähdään muun muassa viimeisimmässä Tuntemattoman sotilaan elokuvaversiossa Rokkaa näytellyt Eero Aho.
Jokinen paljastaa pienen hauskan yksityiskohdan mukanaolostaan kuvauksissa. Hän on tehnyt niissä hitchcockilaiseen tyyliin pari pientä nopeasti ohimenevää cameo-roolia omalla hahmollaan.
Suhde päähenkilöön on mielenkiintoinen
Jokinen myöntää, että pakostakin kuvitteellinen Koskinen ajattelee usein samalla tavalla kuin hän itse.
– Pohdin hänen puolestaan rikoksiin liittyviä asioita ja maailmanmenoa yleisemminkin. Minun päästähän ne jutut tulevat. Mutta Koskinen elää kuitenkin omaa elämäänsä, emmekä ole aina samaa mieltä.
Jokinen kertoo, että hänen kirjoittaessaan Koskinen on mielenkiintoisella tavalla näkymättömänä hahmona hänen työhuoneessaan.
– Koskinen on ikään kuin kirjoittamistyössä koko ajan läsnä. Saatan jopa joskus eläytyä väittelemään hänen kanssaan siitä, miten hän voi toimia ja puhua.
– Se on siinä vieressä näkymättömänä. En minä nyt ääneen puhu, mutta käyn kyllä jonkinlaista dialogia Koskisen kanssa. Se on hauskaa, ettei me aina olla samaa mieltä. Se on välillä hyvin itsepäinen.
Jokinen kieltää samaistamasta itseään Koskiseen. Kun hänelle väittää, että Koskisessa on samaa leppoisaa vähän jäyhää suomalaista miestä kuin Jokisessa itsessään, ei hän sitä kuitenkaan kiellä.
Komisario ei ole täydellinen sankaripoliisi vaan inhimillinen ja erehtyväinenkin.
– Luulen, että se erehtyväisyys on lähentänyt Koskista lukijoihin, kun hän on lopulta ihan tavallinen ihminen. Koskinenhan väittelee useinkin työtovereittensa kanssa rikosten selvittelyssä. Joskus hän joutuu myöntämään kollegoilleen olleensa väärässä.
Kantaaottavuus on välillistä
Jokinen sanoo, ettei hän ota Koskisen kautta suoraan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Yhteiskunnalliset asiat ja epäkohdat tulevat välillisesti esiin selvitettävien rikosten kautta.
– Yhteiskunnallisuus tulee aina tarinan kautta. Minä vältän ihan viimeiseen asti päälle liimaamasta mitään tai osoittamasta sormella. Se yhteiskunnallisuus tulee yleensä rikoksen tekijän tai uhrin tai jonkun muun kautta. Jos ajatellaan, että mun päähenkilö on poliisi Tampereen kokoisessa kaupungissa, niin kyllähän siinä nämä yhteiskunnallisetkin epäkohdat tulevat esiin jollain tavalla.
– Koskinen yrittää aina ymmärtää rikoksentekijää, niitä taustoja, jotka ovat ajaneet henkilön epätoivoiseen tekoon, vaikkei Koskinen hyväksykään niitä rikoksia. Ymmärtäminen on poliisin työssä yksi tärkeä tekijä, kun rikosta ratkaistaan.
Vaikka Jokinen oli 30 vuotta Tampereen kaupungin palveluksessa ja näki ja kuuli kaikenlaista, hän sanoo välttävänsä suoraa kannanottoa kaupunginjohdon tai poliitikkojen tekemisiin.
Jokinen kertoo, että kaupungilta lähdettyään hän kirjoitti itsenäisenä kirjailijana yhdessä romaanissa ikävästi konsulteista. Hän oli nimittäin kiukustunut entisten työtovereittensa puolesta, kun Tampereen hyvin tuottava tietotekniikkakeskus myytiin pois.
– En mielestäni onnistunut siinä kovin hyvin.
Eräässä toisessa romaanissa hän kuvasi entisen työpaikkansa atk-keskusta ja sen toimintaa aika tarkasti. Se oli tarinassa siirretty tamperelaiselle Takolle.
Kuinka kauan Koskista?
Kun Jokinen on kirjoittanut jo yli 30 Koskis-romaania, on syytä kysyä, miten kauan se vielä jatkuu. Kirjailija on yllättyvinään kysymyksestä.
– En mä tiedä. Mä kirjoitan niin kauan kuin tykkään. Ei se tunnu työltä. Ainoastaan se kahden kuukauden hiominen lopuksi ennen painoon lähettämistä tuntuu työltä. Mutta silloin kun kirjoitan uutta kirjaa syyskuun alusta joulukuun puoliväliin, niin se on parasta aikaa.
Jokinen ei ole suunnitellut lähettävänsä Koskista eläkkeelle etelämerten lämpöön. Hän epäilee virne suupielessään, ettei Sorin poliisiaseman porukka taida päästä Koskisesta eroon.
– Eläköidyttyäänkin hän taitaa vielä myydä konsulttina poliisille ostopalveluita.
uutiskirje 