YK:n yhteinen tarkastusyksikkö Joint Inspection Unit (JIU) tutkii kyselyllä, miten laajalle levinneitä rasismi ja syrjintä ovat maailmanjärjestön sisällä.
JIU on YK:n ainoa riippumaton valvontaelin, jolla on mandaatti tehdä arvioita, selvityksiä ja tutkimuksia YK:n sisäisistä asioista. Kyselyllä selvitellään rasismin ja rodullisen syrjinnän erilaisia muotoja yksilöllisellä, institutionaalisella ja rakenteellisella tasolla. Siinä pyritään ottamaan huomioon kulttuuriset ja kontekstuaaliset tekijät, jotka edistävät tai estävät organisaatioiden pyrkimyksiä.
Viime vuonna YK:n sihteeristö New Yorkissa yritti tehdä oman rasismikyselynsä, mutta se jouduttiin keskeyttämään. Kompastuskiveksi osoittautui kyselyn kohta, jossa pyydettiin henkilökuntaa kertomaan, onko heidän rotuidentiteettinsä musta, ruskea, valkoinen, sekoittunut/monirotuinen, keltainen tai joku muu.
Rotuidentiteettikysely oli jo sinänsä arveluttava, mutta eniten loukkaavana ja tyypillisesti länsimaisen rasismin mukaisena pidettiin eräiden itäaasialaisten kansojen määrittely rodultaan keltaisiksi. Verkkokyselystä luovuttiin jo ennen sen aloittamista.
YK:lla on yli 36 000 työntekijää. Vuonna 2021 suurin osa YK-järjestelmässä joko kokonaan vaille edustusta jääneistä tai aliedustetuista valtioista sijaitsi Aasian ja Tyynenmeren alueella, kenties syrjinnän uhreina.
”Paikalliset vihasivat meitä”
Entinen rauhanturvaaja Roderic Grigson kertoi vuonna 2020 omista kokemuksistaan rauhanturvaoperaatioissa.
– Kun saavuin Ismailiaan, YK:n leirissä oli sekä siviili- että sotilashenkilökuntaa. Kaltaiseni ulkomailta saapuneet kansainväliset siviilit saivat osakseen hyvin erilaista kohtelua kuin paikallinen egyptiläishenkilökunta.
– Paikallisia kutsuttiin halveksivasti gyppoiksi eikä heitä päästetty leirin kansainväliseen ravintolaan elleivät he olleet kokkeja, tarjoilijoita tai baarimikkoja. Jos halusin tuoda jonkun paikallisen mukanani syömään, minua ei päästetty sisään – ei vaikka se joku olisi koko päivän tehnyt töitä vierelläni.
– Tämä asenne vallitsi kaikissa YK:n rauhanturvaoperaatioissa, joissa vierailin Lähi-idän vuosinani. Egyptissä, Israelissa, Libanonissa tai Kyproksella, kaikkialla sama. YK:n kansainvälinen henkilökunta kohteli paikallisia kuin lakeijoita, ja paikalliset vihasivat meitä sen tähden. Minusta tuntui erittäin epämukavalta työskennellä tuollaisessa ympäristössä.
– Olen itse Sri Lankasta ja tunsin olevani vain toisen luokan kansainvälinen rekryytti tuolloin hallinneen eurooppalaisen klikin rinnalla.
uutiskirje 
