Vasemmistoliittoa pidetään sitkeästi jonkinlaisena Putinin Venäjän tukijana Suomessa, vaikka puolueella ei ole sinne mitään yhteistyösuhteita – toisin kuin keskustalla ja kokoomuksella on ollut. Puheenjohtaja Li Andersson julkaisi aamulla pienen historiakatsauksen siitä, ketkä Suomessa ovat olleet asiassa johdonmukaisia ja ketkä eivät.
”Vasemmistoliitto on tuominnut Venäjän autoritaarisen kehityksen ja loukkaukset ihmisoikeuksia kohtaan johdonmukaisesti”, Andersson kirjoittaa.
Vuoden 2019 eurovaaleissa Ilta-Sanomat teki yhteenvedon ehdokkaiden vaalikonevastauksista selvittääkseen puolueiden mahdollista Venäjä-myönteisyyttä. Venäjää myötäilevimmäksi osoittautui perussuomalaiset.
Vasemmistoliitto on tuominnut Venäjän autoritaarisen kehityksen ja loukkaukset ihmisoikeuksia kohtaan johdonmukaisesti.
Eikä tarvitse mennä edes vuoteen 2019. Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva selvitti suomalaisten Venäjä-käsityksiä viime syksynä. Kyselyn mukaan 85 prosenttia suomalaisista koki Venäjän keskusjohtoiseksi diktatuuriksi, mutta 48 prosenttia perussuomalaisten kannattajista oli seitsemän vuotta Krimin valtauksen jälkeen sitä mieltä, ettei ole mitään syytä suhtautua kielteisesti Venäjään.
Suurin kielteinen käänne oli tapahtunut vasemmistoliiton kannattajissa.
Putinin puolueen puoluekokouksissa
Takaisin Li Anderssonin historiakatsaukseen.
Iltalehti selvitti äsken suomalaismeppien äänestyskäyttäytymistä Venäjää koskevissa äänestyksissä. SDP:n Eero Heinäluoma ja keskustan Mauri Pekkarinen ovat molemmat äänestäneet neljä kertaa tyhjää Venäjän toiminnan tuomitsevissa päätöslauselmissa, kun muut suomalaismepit ovat äänestäneet lauselmien puolesta.
”Niin vasemmistoliitto kuin sen näkyvät toimijat kuten nykyinen meppimme Silvia Modig, ovat ottaneet näkyvästi kantaa Putinin vähemmistöjä sortavaa politiikkaa vastaan ja olemme systemaattisesti tuominneet Krimin laittoman miehityksen ja Venäjän toimet Itä-Ukrainassa”, Andersson vertaa.
Suomalaisten puolueiden Venäjä-suhteissa muista erottuvat keskusta ja kokoomus. Ne ovat vierailleet Putinin puolueen Yhtenäisen Venäjän puoluekokouksissa.
Helsingin Sanomat kertoi joulukuussa 2014, että keskustan ja Putinin puolueen välillä oli vuonna 2009 puhetta myös yhteistyösopimuksesta, mutta sellaista ei kuitenkaan laadittu.
Ilta-Sanomat kertoi päivää myöhemmin kaavaillun sopimuksen sisällöstä. Tarkoitus oli tiivistää paitsi keskustan ja Suomen, myös koko EU:n suhteita Venäjään.
Lisäksi keskustan entinen puheenjohtaja Esko Aho istui venäläisen Sberbankin hallituksessa Venäjän hyökkäykseen asti.
Anderssonin mukaan vuonna 2016 keskusta ilmoitti olevansa valmis purkamaan Krimin valtauksen takia asetetut pakotteet.
Stubb syytti russofobiasta
Kokoomuksen puheenjohtaja, pääministeri Alexander Stubb puolestaan kutsui vasemmistoliittoa ja vihreitä russofobeiksi, kun puolueet vastustivat Fennovoiman ydinvoimahakemusta vuonna 2014.
– Se, mikä minua ehkä eniten häiritsee tässä keskustelussa, on se tietty asenteellisuus, jopa russofobia, joka ilmenee muutamissa puheenvuoroissa, ja se tulee nimenomaan sitä kautta, että yritetään lietsoa Venäjä-pelkoa energiapoliittiseen ratkaisuun, Stubb sanoi Fennovoiman lupahakemuksen lähetekeskustelussa.
Li Anderssonin mukaan vasemmistoliitto ei näissä selvityksissä nouse esille siksi, että puolue on suhtautunut Putinin Venäjään johdonmukaisesti.
”Hallinto on jo monien vuosien ajan ollut autoritaarinen, kapitalistinen valtio, jossa vähemmistöjä, mediaa ja oppositiopoliitikkoja sorretaan ja moni kansalainen elää köyhyydessä samaan aikaan, kun eliitin lähipiiri elää yltäkylläisyydessä.”
Arhinmäki sai haukut
Andersson jatkaa Paavo Arhinmäen osoittaneen ministerinä ollessaan vahvaa selkärankaa ottaessaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtelun puheeksi Pietarissa nuorisoministerien kokouksessa sekä venäläisen ministerikollegansa kanssa yleisurheilun MM-kisoissa Moskovassa vuonna 2013.
Tämän lisäksi hän heilutti näkyvästi sateenkaarilippua kisakatsomossa.
”Hänen ihmisoikeuksien puolustamistaan kritisoitiin tuolloin lähes kaikkien puolueiden toimesta, ja häntä syytettiin muun muassa venäjäsuhteiden heikentämisestä. Kritiikkiä tuli myös silloin, kun Arhinmäki perui osallistumisensa Sotshin paralympialaisiin heti Krimin miehityksen jälkeen.”
Andersson ottaa kantaa myös Nato-keskusteluun. Vasemmistoliitto on perinteisesti suhtautunut sen jäsenyyteen kielteisesti. Tämä on perustunut analyysiin siitä, mikä on suomalaisten turvallisuuden kannalta paras vaihtoehto.
”Kriisin keskellä kansallinen etu on pyrkiä mahdollisimman suureen yhtenäisyyteen. Suomessa osa puolueista on ennen kriisiä suhtautunut sotilaalliseen liittoutumiseen kielteisesti, pienempi osa myönteisesti. Tätä taustaa vasten yhdenkään liittoutumiskannan spinnaaminen esimerkiksi venäjämyönteisyydeksi osoittaa lähinnä huonoa ymmärrystä historiasta sekä heikkoa arvostelukykyä”, Andersson kirjoittaa.
Hän vetää historiakatsauksena yhteen niin, että jos Venäjän nykyhallinnon myötäilijöitä haluaa joltakin poliittiselta suunnalta löytää, kannattaa katsetta suunnata korkeintaan eduskunnan istuntosalin oikeaan laitaan.
”Joskin toivon, että myös siellä Venäjän järkyttävä hyökkäys Ukrainaan on palauttanut järkeä päähän.”
uutiskirje 
