Eurooppa heräsi varhain aamulla 24. helmikuuta uuteen todellisuuteen. Presidentti Vladimir Putin oli yöllä määrännyt Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan alkavaksi. Suurvaltajohtaja ei ollutkaan bluffannut esittämällä länsimaille vaatimuksia, jotka tiesi itsekin mahdottomiksi ja keskittämällä joukkoja Ukrainan rajoille. Sota palasi Eurooppaan.
Putinin perustelut sodalle olivat todellisuudesta irtautuneen vanhenevan miehen houretta, mutta teot asettuvat loogisesti tuhatvuotisen imperiumin jatkumoon. Näin Venäjä on aina toiminut, johtaa sitten ruhtinas, tsaari tai kommunistinen puolue.
Tai niin kuin 2000-luvun Venäjää on johtanut muodollisesti demokraattisilla vaaleilla valittu presidentti, josta kehittyi kansalaisyhteiskunnan ja opposition tukahduttanut itsevaltias.
Toisin kuin väitetään, Venäjää voi järjellä ymmärtää, sanoo 13 vuotta Moskovassa asunut toimittaja Pekka Lehtonen. Häneltä ilmestyy huhtikuussa kirja Myyttien ja utopioiden maa – Venäjän historiaa ja aatteita penkomassa (Warelia), jossa käydään läpi Venäjän historiaa 600-luvulta Putinin aikaan asti.
Lehtonen on tuttu mies Kansan Uutisten lukijoille. Hän toimi lehden Moskovan-kirjeenvaihtajana 1984–1986 ja 1988–1991. Freelance-toimittajana Lehtonen kirjoitti KU:hun vielä 1996–2004 eli Putinin ensimmäisen presidenttikauden loppuun. Jo paljon tätä ennen hän työskenteli Tallinnan radiossa kolme vuotta 1960-luvulla.
Kun tätä haastattelua Tampereella tehdään, Venäjän hyökkäyksen alkamisesta on kulunut vain muutamia tunteja ja kaikki on epäselvää. Mutta me emme olekaan puhumassa Putinin sotaretkestä vaan hänen vaikuttimistaan ja Venäjän jatkuvuuksista.
Venäjä syntyi Kiovassa
Lehtosen mukaan uusimman käänteen ymmärtämiseksi pitää aloittaa tapahtumista tuhat vuotta sitten. Venäjää valtiona ei silloin ollut olemassakaan, mutta sen alkukoti Kiovan Rus tai Kiovan Venäjä liittoutui Bysantin kanssa.
Kiovan Venäjä oli Itä-Euroopassa 880-luvulta 1100-luvun puoliväliin olemassa ollut valtakunta, jota voidaan historiallisesti pitää Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan edeltäjänä. Bysantti eli Itä-Rooman valtakunta kesti 400-luvulta vuoteen 1453 osmanien valtaukseen saakka.
Kiovan Venäjä syntyi kauppakeskukseksi pohjanmiesten, varjagien, ryöstöretkillä 800-luvulla. Skandinaaviset kauppiaat lähtivät nykyisen Venäjän alueen vesiteitä hyväksi käyttäen kohti etelää, Konstantinopolia, jossa Venäjän alueelta otettu ryöstösaalis vaihdettiin hopeaan.
Kiovassa skandinaavit ja slaavilainen väestö sulautuivat toisiinsa ja muodostui valtio.
Kiovan Venäjän prinssi Vladimir otti kasteen Krimillä 19. toukokuuta 989 ja liitti valtakunnan Bysantin ja ortodoksisen kirkon vaikutuspiiriin. Hän otti vaimokseen Bysantin keisarin sisaren. Tähän kokonaisuuteen pohjautuu Putinin hellimä myytti Krimin venäläisyydestä ja Krimistä Venäjän pyhänä maana.
Venäjän kaksipäinen kotkakin periytyy Bysantista, jossa valtiovallan ja kirkon suhde oli läheinen. Kirkko oli alisteinen keisarille, mutta keisari alisteinen kirkon opille, mistä seurasi maallisen ja hengellisen vallan hyvin tiivis suhde.
Lehtonen kertoo, että asetelma on säilynyt tuhat vuotta tsaareista kommunisteihin ja edelleen Putiniin.
– Neuvostoliitossa Lenin johti valtiota, mutta kun kirkko syrjäytettiin, puolue otti sen paikan. Puolueesta tuli se, joka määräsi henkisestä elämästä. Putin on palannut taas ortodoksiseen kirkkoon eli tsaarinvallan systeemiin.
Lähetystehtävää noudattamassa
Kun ottomaanit valtasivat Bysantin 1400-luvulla, vuonna 1147 perustettu Moskova jäi ainoaksi ortodoksisen uskonnon pääkaupungiksi. Ortodoksisen Venäjän pyhä tehtävä oli levittää uskoa kaikkeen maailmaan.
– Tämän takia Venäjällä on koko ajan ollut laajentumisidea tärkeimpänä päämääränä. Neuvostoaikana uskonnon tilalle tuli kommunistien maailmanvallankumous, jota Stalin edisti elämänsä loppuun asti, sanoo Lehtonen.
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto alisti komentoonsa koko Itä-Euroopan. Suuret läntiset teollisuusmaat jäivät kuitenkin valtaamatta paitsi puolittain Saksa.
Lehtosen mukaan Putinilla on sama päämäärä kuin Stalinilla, mutta hän tajuaa, ettei pysty valloittamaan koko Eurooppaa. Sen sijaan Venäjä vaati ennen helmikuussa aloittamaansa sotaa Eurooppaan uutta turvallisuusjärjestelmää, joka olisi antanut Putinille veto-oikeuden koko maanosan turvallisuuspolitiikkaan.
– Hänellä oli päämäärä, että Venäjän pitää päästä tasavertaiseen asemaan Euroopan suurvaltojen kanssa sillä tavalla, että Venäjällä on veto-oikeus turvallisuuskysymyksissä. Kun hän ei saanut sitä edistymään, Putin lähti valloittamaan Ukrainaa.
Euroopassa on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö eli Etyj, johon Venäjäkin kuuluu. Se ei kelpaa Putinille, koska Etyjissä kaikki ovat tasavertaisia.
Ukrainan esimerkki pelotti Putinia
Putin näkee Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan itäslaavilaisena keskuksena Euroopassa. Hänen katsannossaan sen pitäisi olla yksi valtio tai vähintään liittovaltio. Valko-Venäjä onkin alistunut Moskovan valtaan, mutta Ukrainan vuonna 2014 alkanutta länsisuuntausta Putin ei ole antanut maalle anteeksi.
Ikiaikaisesta asenteesta kertovat näiden kansojen toiset nimitykset: isovenäläiset, vähävenäläiset ja valkovenäläiset.
Lehtosen mukaan Venäjän johtajaa kaihertaa ennen kaikkea se, että Ukraina on ollut osa länttä. Sen rajat ovat vaihdelleet. Venäjän yhteyden lisäksi sillä on historiaa Puola-Liettuan sekä Saksan keisarikunnan kanssa.
Hyökkäystä edeltäneessä vihapuheessaan Putin oli erityisen ärtynyt siitä, että ukrainalaiset olivat alkaneet tuntea itsensä kansana, ja väitti, ettei mitään ukrainalaisia ole olemassakaan.
– Putinia pelottaa, että Ukrainasta tulee elintasoltaan ja demokratialtaan paljon parempi maa kuin Venäjä. Sitten venäläiset kysyvät Moskovan hallitsijalta, miksei meilläkin voisi olla näin. Ukrainasta tulee huono esimerkki venäläisille, joille halutaan pitää kiinni bysanttilaisuuden, ortodoksisuuden ja kansallismielisyyden ideasta, Pekka Lehtonen sanoo.
– Laajentumishalu ja määräämishalu tulevat Bysantin ajalta, ja tämä on jatkunut koko ajan. Idea on ollut sama, ja käy Venäjän miten tahansa tässä sodassa, ei se siitä luovu. Tätä ei ole käsitetty länsimaissa ainakaan kovin laajasti. Kaikilla Venäjän ottamilla askeleilla on ollut tämä pyrkimys. Putinhan on puhunut nimenomaan vaikutusvallan leviämisestä. Ei hän tietenkään yritä vallata Länsi-Euroopan maita eikä muitakaan.
Krimin valtaus meni liian helposti
Putinin toiminta on jo vuosien ajan ilman avointa sotaakin vahingoittanut Venäjää ja sen intressejä. Pakotteet ovat olleet voimassa vuoden 2014 Krimin valtauksesta asti, eikä Putinista ole ollut maan talouden uudistajaksi.
Raaka-aineet öljy ja kaasu ovat olleet sen talouden kivijalat. Poliittisesti Putin on kasvattanut epäluuloa Venäjää kohtaan, mikä sodan alettua käänsi Suomessa ja Ruotsissa yleisen mielipiteen Nato-jäsenyyden kannalle.
Putinin politiikasta kärsii tavallinen kansa, mutta talouspakotteiden vuoksi myös eliitti. Silti se salli Putinin rymistelyn. Lehtosen mukaan selitys sille on yksinkertainen.
– Venäjän eliitiltä ei kysytä eikä sille anneta mitään mahdollisuuksia.
– Venäjällä hallitsee Putin turvallisuuspalvelu FSB:n kanssa. Toinen voimaryhmä on armeija. Minulla on se käsitys, että ne ovat ainoa, joka voi Putinin erottaa. Tämä voi olla väärä käsitys, mutta ei siellä mielenosoituksilla saada tällaista aikaan.
Sodan ensimmäisenä päivänä Putin vertautui Lehtosen silmissä Staliniin ja Hitleriin: pyritään päämäärään keinoja kaihtamatta.
Mitä ilmeisimmin Putin laski väärin. Hän luuli, että pelottelemalla länsimaat suostuvat ainakin jonkinlaisiin myönnytyksiin. Täysin yhtenäisen pakotekannan ja Ukrainan saaman rahallisen ja aseellisen tuen täytyi tulla täytenä yllätyksenä.
– Krimin valtaus meni liian helposti. Länsi ei uskonut, että sille seuraa jatkoa, Lehtonen selittää Putinin uhkapeliä.
Hän ei usko, että mitkään myönnytykset olisivat riittäneet Putinille. Niiden jälkeen olisi esitetty uusia vaatimuksia.
Venäjän ja Neuvostoliiton johtajista Lehtonen rinnastaa Putinin Staliniin:
– Samanlainen röyhkeys ja välinpitämättömyys uhrien määrästä.
Myytti suuresta isänmaallisesta sodasta
Huhtikuussa ilmestyvässä kirjassaan Lehtosella on kolme teemaa. Yksi käsittelee Venäjän historiaa, jota tässä haastattelussa on sivuttu. Toinen utopiaa eli sosialismia ja kolmas myyttiä suuresta isänmaallisesta sodasta, jota Stalin Lehtosen mukaan halusi käyttää maailmanvallankumouksen edistämiseen.
– Hän olisi antanut Saksan, Ranskan ja Englannin sotia keskenään ja toisensa väsyksiin, ja sitten puna-armeija olisi tullut paikallisten kommunistien avuksi.
– Stalinin suunnitelmat todistavat minun mielestäni täysin selvästi, että neuvottelut Suomen kanssa rajamuutoksista olivat pelkkää bluffia. Alun perin oli tarkoitus vallata ja pitää Suomi.
uutiskirje 
