Li Andersson kytki puheessaan Nato-päätöksen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksenteon pitkään genreen. Tapana on hakea mahdollisimman laajaa parlamentaarista konsensusta. Tämä oli puolueelle merkittävä linjaus, sillä eduskuntapuolueista vasemmistoliitto on kaikkein Nato-kriittisin.
Linjaukseen sisältyi myös merkittävä näkemys hallitusvastuun kantamiseen. Reilun kolmikymmenvuotisen historiansa aikana puolueessa on ollut epäilyksiä hallitusvaikuttamista kohtaan, olipa hallituskokoonpano mikä tahansa.
Nyt Andersson teki selväksi, että puolue jatkaisi hallituksessa, vaikka valtiojohdon myönteinen Nato-päätös jakaisi puolueessa näkemyksiä. Vastaava iso periaatteellinen päätös eli Suomen liittyminen Euroopan talous- ja rahaliittoon Emuun ajoi puolueen hajoamisen partaalle. Tuolloin vain pieni joukko puolueessa kannatti Emuun liittymistä. Nyt sellaista uhkaa ei ole lainkaan. Puolue on kasvanut tekemään isoja päätöksiä.
Venäjän raaka hyökkäyssota Ukrainassa käänsi kertaheitolla kansalaismielipiteen Suomen Nato-jäsenyydelle myönteiseksi. Vasemmistoliiton kannattajien näkemykset ovat – Anderssonin sanoin – muuttuneet eniten. Tällä kertaa kansalaismielipide vaikuttaa vahvasti etenkin Nato-kriittisten puolueiden linjauksiin.
Vasemmistoliitto oli hallituksen yhteisrintamassa päättämässä myös puolustusmäärärahojen mittavasta korotuksesta. Tämäkin on iso henkinen askel. Puolue on perinteisesti suhtautunut koko historiansa ajan kriittisesti puolustusmenojen kasvattamiseen. Militarisoinnin vastustaminen on osa puolueen DNA:ta – ja nythän tätä tapahtuu voimallisesti.
Andersson ei halua suitsia keskustelua puolueessa. Päinvastoin kaikki mahdolliset argumentit on syytä käydä läpi ennen eduskunnan päätöstä niin vasemmistoliitossa kuin laajemmin kansalaiskeskustelussa. Ilma on sakeanaan erilaisia arvailuja, odotuksia ja väärää tietoa sekä Nato-jäsenyyden puolesta että vastaan. Eduskunnalla onkin iso vastuu, jotta keskustelu pysyisi asiallisena.
Historialliseksikin luonnehdittua ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa odotetaan eduskuntaan pääsiäisen alusviikolla. Olennaista on, että eduskunta nostaa ennakkoluulottomasti ja kiihkottomasti kaikki mahdolliset argumentit pöytään. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu voi jäädä huonoimmassa tapauksessa Nato-keskusteluksi.
On tärkeää puhua Suomen turvallisuudesta Nato-jäsenyyttä laajemmin ja monenkeskisenä. EU:n turvallisuuspoliittinen rooli on isossa murroksessa, kuten myös jäsenmaiden puolustuspolitiikka. Mittavin muutos tapahtuu Saksassa, kun valtiojohdon päätökset puolustuksen tehostamisesta ja sen myötä roolin kasvattamisesta Euroopassa konkretisoituvat.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoitti, miten merkittävä yhteisö – kaikista ongelmistaan huolimatta – EU on Suomen kannalta. Olisi aika yksinäistä yrittää toimia tässä ja nyt, naapurin käydessä täysimittaista tuhoamissotaa.
Myös Pohjoismaiden yhteistyön merkitys on korostunut. Uutena, joskin vaikuttavuudeltaan epämääräisenä, agendalle nousi myös Jef-maiden yhteistyö.
On erinomaista, että valtiojohto jätti tilaa eduskunnalle, vaikka sekä pääministeri Sanna Marinin (sd.) ja presidentti Sauli Niinistön kantoja on tivattu mediassa. Toisin kuin naapurissa emme elä autoritaarisessa maassa, jossa pääministerin tai presidentin pitäisi sanella, miten toimitaan.
uutiskirje 