Vuosi 2019 voidaan muistaa vuotena, jolloin Yhdistyneen kuningaskunnan pitkäaikainen hallitsija, kuningatar Elisabet II, päätti luopua aitojen turkisten käytöstä uusissa vaatteissaan.
Elisabetin ei voi parhaalla tahdollakaan katsoa edustavan modernin maailman uusimpia tuulia, vaan päätös ilmentää ennen kaikkea sitä, kuinka turkistarhauksen oikeutukselta on auttamattomasti mennyt pohja jopa kaikista vanhoillisimmissakin piireissä.
Turkistarhaus kielletään yhä useammassa maassa, ja muotitalot toisensa perään ovat luopuneet turkisten käytöstä. Turkikset ovat menneet pois muodista, eikä paluuta ole. Turkistarhauksesta onkin tullut Suomelle mainehaitta. Ulkomailla kauhistellaan salakuvia, jotka suomalaisilta tarhoilta leviävät ympäri maailman.
Myös enemmistö suomalaisista, 74 prosenttia, vastustaa nykyisenkaltaista turkistarhausta, selviää Animalian tekemästä gallupista. Tästä huolimatta turkistarhaus saa Suomessa vielä toistaiseksi jatkua.
Mielestäni on kuitenkin selvää, että turkistarhaus tulee Suomessakin loppumaan. Kysymys on enää siitä, että milloin se tapahtuu.
Ilmastotoimien kohdalla puhutaan reilusta siirtymästä. Saman täytyy päteä myös turkistarhauksen kohdalla.
Samaan aikaan kun eettiset vaatimukset ja eläinten oikeuksien huomioiminen muuttavat tuotantoamme kestävämmäksi, pitää tarhaajille luoda luopumistukijärjestelmä, jotta tarhaajien työhön ja toimeentuloon liittyvät kysymykset voidaan ottaa muutoksessa huomioon.
Muutenkin asiassa tulee edetä valtion ohjauksen kautta: turkistarhauksen lakkauttamiselle pitää laatia kansallinen suunnitelma ja aikataulu.
Suomen turkiskasvattajat kysyi alkuvuodesta Helsingin Sanomien etusivun mainoksessaan: “Voiko elämä häkissä olla hyvä?”. Vastaus on, että ei voi. Se ei ole eläimen elämää – ja me kaikki kyllä tiedämme sen.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kansanedustaja.
uutiskirje 