Vessojen siivoaminen ja jäteastioiden tyhjentäminen on elintärkeää, mutta ei järin haluttua työtä. Maailman terveysjärjestön (WHO), kansainvälisen työjärjestön (ILO), Maailmanpankin ja WaterAid-järjestön tutkimus paljastaa, että työ saattaa olla paitsi aliarvostettua ja vastenmielistä, myös hengenvaarallista.
Tutkimus keskittyy jätösten siivoajiin Bangladeshissa, Boliviassa, Burkina Fasossa, Haitissa, Intiassa, Keniassa, Senegalissa, Etelä-Afrikassa ja Ugandassa. Näissä maissa vessojen ja viemäreiden siivoajat, jäteastioiden, kuoppien ja sakokaivojen tyhjentäjät sekä jätevedenpuhdistuslaitosten työntekijät tyypillisesti uurastavat epävirallisessa taloudessa työterveys- ja turvallisuusnormien ulkopuolella, vailla perusoikeuksia ja suojaa.
Työtovereita menehtynyt
Työtä tehdään usein epävirallisessa taloudessa turvallisuusnormien ulkopuolella, vailla perusoikeuksia ja suojaa.
Esimerkkitapaus on 45-vuotias Wendgoundi Sawadogo, joka työskentelee Burkina Fason pääkaupungissa Ouagadougoussa. Hän laskeutuu käymälöihin ja avoimiin käymäläkuoppiin roikkuen paljain käsin sontaisista köysistä. Löyhkäävien monttujen pohjalta hän löytää ulosteiden seasta myös käytettyjä injektioneuloja ja rikkonaisia ruiskuja.
Sawadogo kertoi tutkijoille kollegoistaan, joilta on katkennut sormi, varvas tai jalka, kun he ovat nostaneet raskaita betonilaattoja, joilla jätekuopat ovat peitetty.
– Työ on todella vaarallista, ja jotkut työtovereistani ovat menehtyneet näissä juoksuhaudoissa, Sawadogo sanoi.
– Sinulla ei ole mitään todistusta siitä, että tämä on sinun ammattisi. Kuljet ämpärisi ja talikkosi kanssa, jättämättä jälkeä minnekään tai saamatta asiakirjaa, joka näyttäisi jälkeläisillesi, että olet tehnyt sellaista työtä. Kun kuolet, se on siinä, sinä vain kuolet. Kun ajattelen sitä, tulen surulliseksi. En toivo, että kukaan lapsistani tekisi tätä työtä, Sawadogo tilitti.
Vaietut sankarit
Miljoonat saniteettialan työläiset alhaisen tulotason maissa raatavat rutiininomaisesti viemärimontuissa vailla minkäänlaista suojavarustusta ja samalla altistuvat koleran ja punataudin kaltaisille tarttuville taudeille. Vuosittain heistä noin 432 000 kuolee ripulisairauksiin.
Heidän myös täytyy työskennellä säiliöissä ammoniakin, häkä- ja rikkikaasujen ympäröiminä. Nämä olosuhteet voivat pitemmän ajan kuluessa johtaa hengitys- ja näköongelmiin tai välittömästi tajuttomuuteen ja kuolemaan.
Tutkimus Health, safety and dignity of sanitation workers (sanitaatiotyöläisten terveys, turvallisuus ja arvokkuus) puhuukin vessojen ja viemäreiden siivoajista vaiettuina sankareina, jotka vaarantavat elämänsä puhdistaessaan toisten ihmisten sotkuja.
Järjestöjen mukaan heidän tulisi vähintäänkin saada suojavaatetus ja työntekijän perusoikeudet.
Koneellistaminen auttaisi
Vain harvoilla matalan tulotason mailla on työterveyteen ja turvallisuuteen liittyvää sääntelyä sanitaatiotyöläisille. Luotettavia tilastojakaan ei ole, mutta arvioidaan, että esimerkiksi Intiassa kuolee yksi viemäritukoksia avaava viemärityöntekijä joka viides päivä.
WHO:n johtaja tohtori Maria Neira vaatii, että sanitaatiotyöt enimmäkseen koneellistettaisiin, jotta työläisten ei tarvitsisi koskea ihmisjätöksiin paljain käsin. Lisäksi parannettavaa olisi työterveys- ja turvallisuuslainsäädännössä, koulutuksessa, suojavarusteissa, vakuutuksissa ja terveystarkastuksissa.
– Sanitaatiotyöntekijät ovat kaikkialla maailmassa kansanterveyden ylläpidon avainasemassa – mutta niin tehdessään he vaarantavat oman terveytensä. Tätä ei voi hyväksyä. Meidän täytyy kohentaa näiden ihmisten työoloja, tohtori Neira vaatii.
lehti 