Päivähoito takkuaa taas
Helsinkiläinen Kirsi Pihlaja arvioi, että päivähoitopaikan hommaaminen hänen tyttärelleen tuskin oli sen hankalampaa kuin muillekaan helsinkiläislapsille.
– Mutta vaikeaahan se oli, hän sanoo.
Nyt kaikki on kuitenkin hyvin. Puolitoistavuotias Sylvi on ollut kuukauden päivät perhepäivähoidossa Itä-Pasilassa ja äiti uudessa mielenkiintoisessa työpaikassa. Perhe vielä muuttaa Merihaasta Vallilaan, jolloin matka päivähoitoon helpottuu merkittävästi.
– Nyt viemiseen menee pahimmillaan lähes tunti julkisilla kulkuneuvoilla, Hakaniemessä töissä oleva Pihlaja kertoo.
Kun Pihlajan äitiysloma tammikuussa loppui, hän siirtyi työnhakijaksi ja haki samalla hoitopaikkaa lapselle. Kunnan pitää osoittaa paikka neljässä kuukaudessa ja neljässä kuukaudessa se löytyi Sylvillekin. Mutta se oli tarhapaikka hankalien yhteyksien päässä Länsi-Pasilassa.
– Kaupunki täyttää velvoitteensa, kunhan se osoittaa paikan ihan mistä päin Helsinkiä vain, Pihlaja sanoo.
Perhe kieltäytyi paikasta ja jatkoi sopivamman hakemista, koska Pihlaja ei ollut vielä saanut töitä ja pystyi joustamaan.
– Tilanne olisi ollut toinen, jos olisi ollut pakko aloittaa työt saman tien. Sitten olisi kuljetettu ja samaan aikaan jonotettu sopivampaa paikkaa. Lapsi olisi joutunut vaihtamaan paikkaa ja hoitajat olisivat vaihtuneet.
Muutto lähemmäs
hoitopaikkaa
Itä-Pasilan paikka löytyikin syksyksi.
– Otimme sen, vaikka sekin oli kaukana, koska se kuitenkin oli perhepäivähoitopaikka, kuten olimme toivoneet. Lähempänä Kallion alueella ei kerta kaikkiaan ole perhepäivähoitajia. Matkakin oli kätevämpi kuin Länsi-Pasilaan.
Perhe muuttaa nyt Vallilaan.
– Päätökseen uudesta asuinpaikasta vaikutti sekin, ettemme halua vaihtaa Sylvin hoitopaikkaa. Hänellä on hyvä hoitaja.
Jos Pihlaja olisi työllistynyt aiemmin, kaupungin olisi pitänyt osoittaa perheelle hoitopaikka kahdessa viikossa jostain. Sylvi olisi saattanut joutua vaihtamaan päiväkotia aina sinne, missä on tilaa.
– Oli onni onnettomuudessa, että olin työttömänä, Pihlaja pohtii.
Perhepäivähoitajia
liian vähän
Mannerheimin Lastensuojeluliitossa nuorisotyön suunnittelijana nyt työskentelevä Pihlaja on Vasemmistoliiton kunnallisvaaliehdokas ja hymähtää keskustapuolueen vaatimukselle saada lisää perhepäivähoitajia Helsinkiin. Perhepäivähoitajia haluaisi moni muukin. Heistä on krooninen pula.
– Ihmiset eivät ala perhepäivähoitajiksi, koska työehdot ja palkka ovat surkeat. Nyt moni perhepäivähoitaja tekee tätä työtä jonkun elämänvaiheen, esimerkiksi voidakseen olla omien lasten lähellä.
Pihlajan mielestä on turha vaatia lisää perhepäivähoitoa, jos työehtoja ja palkkaa ei paranneta.
– Ei ihmisiä saa käyttää hyväksi, hän sanoo.
Huutava pula
hoitopaikoista
Vaikka Helsingin kaupunki ei puhu huutavasta hoitopaikkapulasta, Pihlaja puhuu.
– Esimerkiksi Kallion seudun päiväkodit ovat tupaten täynnä. Lisäksi on pula hoitajista ja henkilöstö vaihtuu tiuhaan, hän toteaa.
– Tällöin lapsen kehityksen tukeminen ja luottamukselliset aikuissuhteet kärsivät. Lapsella pitää olla hoitajina tutut tädit ja sedät.
Pihlaja arvelee, että olisi hoitanut Sylviä kotona muutaman kuukauden pidempään, jos hänellä olisi ollut vakituinen työpaikka.
– Moni ehkä hoitaisi, mutta useimmat eivät pysty valitsemaan, jäädätkö kotiin vai mennäkö töihin.
Päivähoitomaksuissa olisi Pihlajan mukaan yhä porrastamisen varaa, vaikka hallituksen mukaan elokuun alusta 48 prosentilla päivähoitoa käyttävistä perheistä maksu alenee.
– Yhä meidän keskituloinen perhe, naapurin perhe, josta toinen opiskelee ja toinen käy töissä, työssä käyvä yksinhuoltaja ja valtiovarainministeri Jyrki Kataisen perhe maksavat saman verran päivähoidosta. Jos ero on joku pari kymppiä, se ei merkitse juuri mitään.
Pihlaja pitää päivähoitomaksujen porrastusta aivan liian loivana.
– Rikkaat voisivat maksaa vaikka tuplasti sen, mitä me.
uutiskirje 