Harvoin on Yhdysvaltain presidentti aloittanut yhtä suurten odotusten paineissa kuin Barack Obama tänään. Monet odottavat Obamaa kuin Messiasta ikään muuttamaan kaiken paremmaksi yhdellä taikasauvan heilautuksella.
Obama on itse osallistunut odotusten luomiseen. Hänen avainsanansa vaalikampanjassa oli ”muutos”. Hän on asettanut riman korkealle tekemällä jatkuvasti rinnastuksia suurten muutoskausien presidentteihin, Abraham Lincolniin ja Franklin D. Rooseveltiin.
Nämä esikuvat olivat näkyvässä osassa myös sunnuntaina Lincolnin muistomerkillä Washingtonissa pidetyssä suurisuuntaisessa juhlakonsertissa. Eurooppalaisen silmin Lincoln-kultti ei niin tavattomasti poikkea edesmenneen Neuvostoliiton Lenin-kultista.
Vaalien jälkeen Obama on toisella kädellä kannatellut odotuksia korkealla, toisella taas latonut vaakakuppiin realismin punnuksia varoitellen, ettei kaikki tapahdu hetkessä.
Yhteistyökyvyn
korostaminen
Obama on luvannut hallita kansakunnan yhdistämisen hengessä. Ainakin ennen virkakauden alkamista se tuntuu onnistuneen: viikonloppuna julkaistuissa gallupeissa hän sai 79–80 prosentin hyväksymislukemat. Se on enemmän kuin yhdelläkään presidentillä tässä vaiheessa vuosikymmeniin.
Obama on vaalinut puoluepolitiikan rajojen ylittämistä mm. valitsemalla tiimiinsä edeltäjänsä puolustusministerin sekä muutamia muitakin republikaaneja tärkeisiin tehtäviin. Hän on pitänyt yhteyttä vaalivastustajaansa John McCainiin ja jopa kysynyt tältä neuvoja sekä ulkopolitiikkaan että virkanimityksiin.
Politiikan keskilinjan ylittämisen hintana on ollut se, että osa Obaman vasemmistolaisista (amerikkalaisittain liberaaleista) kannattajista on ehtinyt jo perin juurin pettyä. Syynä ovat ensinnäkin Obaman henkilövalinnat, joista monet ovat demokraattien oikealta laidalta. Toinen syy ovat Obaman tekemät linjaukset tulevasta politiikasta, jossa on alkanut muutoksen rinnalla korostua jatkuvuus.
Useimmat kuitenkin haluavat antaa Obamalle mahdollisuuden näyttää, että nimistä riippumatta hän on orkesterinsa johdossa.
Helppo olla
parempi kuin Bush
Obama joutuu aloittamaan kautensa haasteellisessa tilanteessa, jossa ei ole paljon aikaa haparointiin. George W. Bush onnistui kahdeksassa vuodessa saamaan rempalleen niin sisä-, ulko- ja talouspolitiikan kuin Yhdysvaltain kansainvälisen maineenkin.
Yhdysvaltain taloustilanne on niin vaikea, että Obaman on saatava näyttöjä aikaan jo paljon ennen tavanomaisen poliittisen kuherruskuukauden päättymistä.
Toisaalta kontrasti Bushin kauteen on Obamalle myös etu. Obaman ei tarvitse vielä saada tavattoman paljon aikaan, kun jo syntyy vaikutelma, että on hän nyt ainakin parempi kuin Bush.
Bushin hyväksymislukemat presidenttikautensa viimeisinä päivinä ovat 22 prosenttia.
Ainakin tyylin muutosta voi odottaa. Sisäpolitiikassa on jo näkynyt, että Obama korostaa yhteisymmärryksen etsimistä. Samaa viestitti ulkopolitiikan osalta tuleva ulkoministeri Hillary Clinton senaatin kuulemisessa viime viikolla.
Jos Bushin linja oli, että Yhdysvallat tekee niin kuin lystää, Obaman kaudella voi odottaa huomattavasti suurempaa neuvotteluhalua. Siitä huolimatta Yhdysvallat myös Obaman aikana tekee mitä lystää, jos tarpeeksi tärkeät edut ovat puntarissa.
Terveydenhuolto ja
ay-järjestäytyminen
Obama on vakuuttanut, että hän käy heti kiinni vaikeimpiin ongelmiin eikä lykkää niitä tuonnemmaksi. Hänen odotetaan heti ensimmäisenä varsinaisena työpäivänään keskiviikkona antavan joukon määräyksiä sekä poliittisia linjanvetoja.
Näihin kuulunee se, että Obama määrää Guantánamon vankileirin suljettavaksi. Kyseessä on kuitenkin periaatepäätös ja itse sulkemiseen saattaa kulua vielä aikaa.
Talouden elvyttämisen ohella toinen Obaman sisäpoliittinen kärkihanke on terveydenhoidon uudistaminen. Yhdysvaltain pitkälle yksityistetty terveydenhuolto on yhteiskunnalle tavattoman kallis, mutta tuottaa heikkoja tuloksia.
Terveydenhuollon uudistamista on yritetty ennenkin. Se oli Bill Clintonin ensimmäisen kauden prioriteetteja, mutta uudistus kuivui silloin kasaan. Nyt uudistuksella on entistäkin enemmän kannatusta, mutta silti se on viidakko, johon voi eksyä.
Toinen kova taistelu käydään työmarkkinoista. Obama on luvannut tukea lainsäädäntöä, joka helpottaisi järjestäytymistä ammattiliittoihin. Oikealla laidalla hanke kohtaa raivokasta vastustusta.
Etiikkakysymyksissä Obama aloittanee kantasolututkimuksen sallimisesta, mistä on melko helppo löytää laaja yksimielisyys, vaikka konservatiiviset uskonnolliset piirit sitä vastustavatkin.
Käännös ilmasto-
politiikassa
Globaaleissa asioissa ilmastonmuutos on Obaman pääkohde. Hänen odotetaan pyörtävän Bushin politiikan ja suuntaavan samoille linjoille Euroopan unionin kanssa päästöjen vähentämiseksi.
Jatkosta vuonna 2012 päättyvälle Kioton sopimukselle on määrä sopia ensi joulukuussa Kööpenhaminassa. Kun muistaa, miten tiukka neuvottelija Yhdysvallat oli Clintonin aikana (ja siis Al Goren varapresidenttiaikana), ei Obamakaan tule pelkkä nyökyttelijä olemaan.
Kioton sopimuksessa tehtiin myönnytyksiä Yhdysvalloille, mutta siitä huolimatta Clinton ei uskaltanut edes viedä sitä kongressin ratifioitavaksi, koska se olisi varmasti hylätty. Sama peikko on nytkin vaanimassa, vaikka tietoisuus ilmastouhasta onkin lisääntynyt Yhdysvalloissa.
Talouskriisi antaa oman lisänsä ilmastokeskusteluun. Toistaiseksi Obama on vakuuttanut pystyvänsä yhdistämään nämä kytkemällä talouden elvytykseen energiatehokkuuden lisäämistä.
Sata päivää ja
välitilinpäätös
Obama on luvannut vetää Yhdysvaltain joukot Irakista. Ennen virkakautensa alkamista hän on puhunut aikataulusta, jonka mukaan viimeiset joukot lähtisivät kesällä 2010.
Sen sijaan Afganistanissa olevia joukkoja Obama aikoo lisätä.
Jokainen Yhdysvaltain presidentti saa eteensä Lähi-idän kriisin. Obama saa sen Gazan sodan vuoksi tavallistakin kireämmässä tilanteessa.
Obama on luvannut tarttua Lähi-itään heti kautensa alussa. Monen lausunnon perusteella hänen linjansa ei paljon poikkea Bushin linjasta, mutta silti monet odottavat Obamalta edes vähän tasapuolisempaa suhtautumista Israelin ja palestiinalaisten välillä.
Kun Bush jakoi maailman kategorisesti hyviin ja pahoihin, Obamalta odotetaan suurempaa keskusteluvalmiutta. Tämä voi koskea jopa Kuubaa.
Etukäteen visaisiin asioihin kuuluu suhtautuminen Iraniin ja sen mahdollisiin ydinasehankkeisiin. Obamalla on mahdollisuus uuteen alkuun, mutta se riippuu myös Iranista.
Yhdysvaltain presidentin luontaisetuihin kuuluu, että milloin tahansa voi jossain maailmankolkalla sattua sellaista käänteentekevää, mikä vie presidentin asialistan uusiksi.
Jos mitään kovin yllättävää ei tapahdu, ensimmäistä välitilinpäätöstä Obaman onnistumisesta aletaan antaa sadan päivän kuluttua eli huhtikuun lopussa. Obama itsekin on puhunut ensimmäisten sadan päivän tavoitteista, vaikkakin viime aikoina yhä varovaisemmin.
uutiskirje 