Aina enemmän ei ole enemmän, mutta nyt on. Satu Rämön Hildur-sarja on ollut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta lumoavaa luettavaa, mutta kuudes osa Dísa on vielä enemmän. Aiempia osia suurempi sivumäärä on mahdollistanut tavallista rikkaammat ja mutkikkaammat juonikuviot, niiden perinpohjaisen yhteiskunnallisen taustoittamisen sekä hyvät henkilökuvat.
Alussa Dísa tuntuu enemmän kauhuromaanilta kuin dekkarilta. Parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä Isafjördurista sijaitsee pieni Flateyrin kylä, jonka kirjakaupan yhteydessä olevaan Airbnb-majoitukseen asettuu suomalainen liikemies Veli K. Lehto. Sitä pitävä Barbara Jónsdóttir, jota kaikki kutsuvat nimellä Satavuotias-Barbara, ei sittenkään haluaisi Lehdon nukkuvan varaamassaan huoneessa. On täysikuun aika, ja silloin talossa kummittelee.
Veli ei usko naisen höpinöitä. Kun Satavuotias-Barbara menee seuraavan kerran hänen huoneeseensa, siellä on verta kuin teurastamossa. Miestä itseään ei ole missään.
Islantilainen talvinen perinnejuhla keskeytyy, kun poliisipäälliköksi noussut Jakob huomaa notkuvilla tarjoiluvadeilla jotain outoa. Nyyttikesteille on tuotu vadillinen ihmisen suolistoa ja sisäelimiä.
Kadonneen Veli K. Lehdon tapausta selvitellessään poliisit Hildur, Jakob ja Einar tapaavat Flateyrissä kolme srilankalaista naista, jotka kutovat ahtaassa loukossa turistien himoitsemia aitoja islantilaisia villapaitoja. He kehuvat silti olojaan, onhan asunto ilmainen ja palkkaakin maksetaan. Jokin heissä jää silti vaivaamaan Hilduria.
Yhdeltä osin Dísa on taitava rikosromaani globalisaatiosta ja työperäisestä hyväksikäytöstä, mikä on meilläkin tuttua etenkin rakennusalalla.
Sitten on teoksen nimihenkilön Dísan juonihaara. Huumeiden salakuljetuksesta kiinni jäänyt yksikätinen nainen toimii nyt poliisin tiedonantajana. Poliisin tähtäimessä on Árni Emilssonin ja María Magnúsdóttirin johtama rikollisliiga, jota on sivuttu sarjan aiemmissa osissa ja joiden takia Hildurin sisar Björk istuu vankilassa, josta on pian vapautumassa.
Lisäksi Dísa käy vapaaehtoisena keskustelemassa turvakodin asukkaiden kanssa. Kun poliisi ja yhteiskunta eivät pysty suojelemaan puolisoidensa väkivallan kohteena olevia naisia, Dísa ottaa ohjat omiin käsiinsä.
Kolmannella tasolla Rämö mutkistaa sarjan päähenkilöiden elämäntilannetta. Suomesta Islantiin tullut Jakob on nyt avoliitossa lentoemäntä Gudrúnin kanssa. He odottavat kaksosia, mutta sitten Jakob mokaa. Työtoveri Einar puolestaan tarjoaisi Hildurille turvallista parisuhdetta, mutta Hildur on siihen liian sitoutumiskammoinen.
Dísan eri osaset kulkevat hyvässä tasapainossa, ja nimenomaan kulkevat. Teoksen sivumäärä antaa tilaa edetä kiirehtimättä kaikilla osa-alueilla, mutta ei Rämö myöskään viivyttele turhaan. Näin hyvin rakennettua, hyvin mietittyä, täysipainoista ja pintaa syvemmälle menevää rikosromaania on miellyttävää lukea. Uusia islantilaisuuden erityispiirteitäkin on taas mukana.
Satu Rämö on ottanut kertojana harppauksen eteenpäin. Dísa nousee jo muutenkin hyvän sarjan parhaaksi osaksi.
Satu Rämö: Dísa. 440 sivua, WSOY 2026.
uutiskirje 
