Suomessa ja maailmalla on nyt totuteltu muutama päivä aivan uuteen aikaan. Rajoja suljetaan, tuotantoa pysäytetään, tavallinen arki on muuttunut.
Olemme siirtyneet epävarmuuden aikaan. Ehkä tämä auttaa nyt kyynikoitakin ymmärtämään paremmin huolestuneita ilmastonuoria, jotka kokevat jatkuvaa epävarmuutta tulevaisuudestaan.
Aika on niin poikkeuksellinen, että jotain tämän kaltaista on kokenut vain sotavuodet elänyt nykyinen seniorisukupolvi. Silloin syntyi käsite kansallinen yhtenäisyys, ja niin syntyi nytkin. Spontaanisti on ryhdytty järjestämään naapuriapua niille, jotka eivät koronaviruksen takia voi poistua kotoaan edes kauppaan tai muuten hoitamaan asioitaan.
Poliittisella tasolla maanantai-iltana haudattiin ainakin vähäksi aikaa hallituksen ja opposition välinen raja.
Koronaviruksen aiheuttama kriisi haastaa tarkastelemaan kriittisesti taloutta, jossa kriisi on jatkuva. Maailma ei ehtinyt siirtynyt vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen ”normaaliin”, vaan talouksia on pidetty pystyssä pumppaamalla pankkeihin ja sijoitusinstrumentteihin rahaa miljardeittain joka kuukausi. Samalla kasvatettiin pörssikuplaa, joka puhkesi viime viikolla.
Nyt keskuspankkirahoitusta tarvitaan lisää, ja paljon. On kaikkien etu, että terveitä yrityksiä ei päästetä kaatumaan toivottavasti tilapäisen kriisin takia. Valtioita huudetaan apuun. Nyt ei ole niitä, joiden mielestä valtioiden ei pidä puuttua yritysten asioihin.
Kun talous yskii riittävästi, kaikki pyhät periaatteet ja säännöt lakkaavat olemasta.
Terveysvaikutuksiltaan ilmastokriisi on paljon koronaa pahempi, mutta silloin kaikki saa jatkua ennallaan. Belgialainen professori François Gemenne totesi äsken, että koronavirus voi jopa säästää ihmishenkiä enemmän kuin viedä niitä, koska tuotannon pysähtymisen takia ilma on monilla alueilla normaalia puhtaampaa.
YK:n arvion mukaan ilmansaasteisiin kuolee seitsemän miljoonaa ihmistä vuodessa. Koronavirukseen kuolleita oli alkuviikolla noin 7 000. Ehkä kaikkein sairain onkin nykyinen talousjärjestelmä.
uutiskirje 