Rahanpesulaki velvoittaa enemmän myyjää kuin omistajaa
Kullan ja timanttien ostaminen on ikivanha pimeän rahan pesutapa. Viime kesänä voimaan tulleen lain myötä rahanpesusta tuli hieman vaikeampaa: vastuuta on vyörytetty myyjille.
Lain mukaan kultakaupan myyjän täytyy kysellä henkilöpapereita, jos riihikuivalla käteisellä tehty ostos ylittää 15 000 euroa tai jos asiakas ostaa säännöllisesti arvotavaraa. Raja tulee EU:n direktiivistä.
Henkilöllisyyttä ja rahan alkuperää on kysyttävä myös ulkomaisilta asiakkailta. Laiminlyönnistä voi seurata myyjälle rangaistus, vaikka hän olisi vain tuntityötä tekevä jouluapulainen.
– Kun asiakas on tunnistettu, ja on syytä epäillä, että rahat eivät ole laillista alkuperää, myyjälle tulee velvollisuus selvittää myös rahojen alkuperä, Keskusrikospoliisin rikostarkastaja Laura Kuitunen sanoo.
Silloin täytyy kysyä suoraan, mistä rahat ovat peräisin.
– Jos asiakas antaa perinteisen ”ei kuulu sulle” -vastauksen, siinä vaiheessa on syytä harkita ilmoitusta Rahanpesun selvittelykeskukseen epäilyttävästä liiketoiminnasta.
Jos ilmoitusta ei tee, voi itse joutua syytteeseen rahanpesusta.
– Meillä on tapauksia, joissa rahanpesijän rikollinen toiminta on jatkunut myyjän piittaamattomuuden vuoksi parikin vuotta. Tällaisissa tapauksissa meidän on ollut pakko käynnistää tällaista henkilöä kohtaan rikostutkinta vähintäänkin tuottamuksellisesta rahanpesusta, Kuitunen toteaa.
Omistajaa
suurempi vastuu
Myyjällä on valvonnassa jopa suurempi juridinen vastuu kuin liikkeen omistajalla tai esimiehellä.
– Myyjällä on ensisijainen vastuu, koska hän on kontaktissa asiakkaan kanssa. Omistajan tai esimiehen vastuu tulee siinä, että heidän täytyy kouluttaa henkilöstönsä noudattamaan näitä lakeja.
Ilmoitus ei ole rikosilmoitus, eikä edes ilmianto.
– Tässä on kyse ilmoituksesta, että henkilö on tehnyt jotain poikkeuksellista. Kyse ei ole rikosilmoituksesta. Me saimme viime vuonna hieman yli 22 000 ilmoitusta. Suurin osa näistä henkiöistä ei ole tehnyt mitään rikollista, vaan jotain omiin oloihinsa nähden epätavallista, Kuitunen kertoo.
Suurin osa ilmoituksista tulee pankeilta ja muilta rahoituslaitoksilta.
Pankeissa jo pienikin käteistalletus voi aiheuttaa ilmoituksen. Siellä ei ole alarajaa, Kuitunen sanoo.
Ilmoituksen pohjalta poliisi selvittää, onko syytä aloittaa jatkotutkimus. Ilmoituksen antajaa ei paljasteta, jos rahanpesusta epäiltyä aletaan kuulustella.
Jos pomo
on roisto?
Myyjän vastuu ei välttämättä vähene edes silloin, jos esimies käskee olla kyselemättä rahojen alkuperää.
Kuitunen antaa selvän toimintaohjeen:
– Silloin myyjän pitää ilmoittaa kirjallisesti esimiehelleen, että haluaa tehdä lainmukaisen ilmoituksen. Tästä kannattaa kertoa esimiehelle esimerkiksi sähköpostitse ja tallentaa viesti. Silloin myyjää vastaan ei enää voida nostaa syytettä tuottamuksellisesta rahanpesurikoksesta.
uutiskirje 
