Brittilehti The Guardian julkaisi nettisivuillaan myöhään sunnuntaina artikkelin, jossa kerrotaan amerikkalaisen tutkijan Sasha Polakow-Suranskyn haltuunsa saamista dokumenteista, jotka koskevat vuonna 1975 käytyjä neuvotteluja Etelä-Afrikan ja Israelin välillä.
Osapuolten edustajat kävivät maaliskuun 31. päivänä neuvottelut, joissa Israel virallisesti tarjoutui myymään Jericho-ohjuksia Etelä-Afrikalle. Etelä-Afrikan armeijan esikuntapäällikkö, kenraaliluutnantti R.F. Armstrong teki keskusteluista samana päivänä muistion, joka nyt on Polakow-Suranskyn todistusaineistona.
Armstrongin muistion mukaan Etelä-Afrikalle olisi Jericho-ohjuksista hyötyä vain, jos ne varustetaan ydinkärjillä. Etelä-Afrikka oli kehittämässä omia ydinaseitaan, mutta niiden valmistuminen oli vielä vuosien päässä.
Taistelukärkiä ohjuksiin
tarjolla ”kolmea kokoa”
Osapuolet antoivat Jericho-projektille koodinimen Chalet. Kesäkuun 4. päivänä 1975 maiden puolustusministerit P.W. Botha ja Shimon Peres tapasivat Zürichissa.
Polakow-Suransky on saanut Etelä-Afrikan nykyiseltä hallitukselta myös tästä tapaamisesta tehdyt salaiset muistiinpanot valmistellessaan kirjaansa, joka kertoo Israelin ja Etelä-Afrikan salaisesta aseyhteistyöstä.
Muistiinpanojen mukaan ”ministeri Botha ilmaisi kiinnostuksensa hankkia rajoitetun määrän Chalet-yksikköjä, mikäli niihin on saatavissa asianmukaiset taistelukärjet”.
Ministeri Peres vastasi, että ”asianmukaisia taistelukärkiä on saatavana kolmea kokoa”. Kolmen koon uskotaan tarkoittavan tavanomaista, kemiallista ja ydinkärkeä.
Polakow-Suranskyn mukaan Israelin ei olisi tarvinnut käyttää kiertoilmaisua muista kuin ydinkärjistä. Etelä-Afrikka puolestaan kykeni valmistamaan tavanomaisia ja kemiallisia kärkiä itsekin, joten sitä kiinnostivat vain ydinkärjillä varustetut ohjukset.
Kirjallinen todiste
Israelin ydinaseesta
Etelä-Afrikka ei lopulta tehnyt kauppoja, osittain Israelin pyytämän korkean hinnan vuoksi. Se ei myöskään ollut varma, hyväksyisikö Israelin pääministeri puolustusministerin neuvottelemat kaupat.
Paitsi todisteena Etelä-Afrikan apartheid-hallituksen ja Israelin yhteistyöstä, asiakirjat ovat merkittäviä siltä kannalta, että ne näyttäisivät olevan ensimmäinen kirjallinen todiste Israelin ydinaseesta.
Käytännössä Israelilla on tiedetty olleen jo kauan ydinaseita, joiden määräksi on yleisimmin arvioitu 200 ydinkärkeä. Israelin virallinen politiikka on kuitenkin ollut pitää pelotetta yllä siten, ettei se kiistä eikä myönnä itsellään olevan ydinaseita.
Israelin ydinohjelmassa työskennellyt Mordechai Vanunu paljasti Dimonan tutkimuskeskuksessa tehtävän ydinasetutkimuksen Sunday Times -lehdelle vuonna 1986.
Guardian-lehden mukaan Israelin hallitus yritti estää dokumenttien luovuttamisen Polakow-Suranskylle. Etelä-Afrikan nykyinen hallitus sen sijaan ei nähnyt tarvetta peitellä apartheid-ajan edeltäjänsä tekemisiä.
Kiusallista kesken
NPT-neuvottelujen
Shimon-Peres, joka nykyisin on Israelin presidentti, sai vuonna 1994 Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Jitzhak Rabinin ja Jasser Arafatin kanssa Israelin ulkoministerinä käymistään rauhanneuvotteluista.
Peresin lehdistöedustaja kiisti maanantaina jyrkästi Guardianin artikkelin tiedot. Hänen mukaansa mitään ydinaseita koskevia neuvotteluja ei Israelin ja Etelä-Afrikan välillä käyty.
Polakow-Suranskyn paljastukset ovat kiusallisia Israelille erityisesti nyt, kun New Yorkissa käydään parhaillaan kansainvälisiä neuvotteluja ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan NPT-sopimuksen tehostamiseksi.
Israel on tähän saakka korostanut, että ”jos sillä olisi ydinaseita”, se olisi vastuullinen ydinasevaltio eikä esimerkiksi myisi niitä minne sattuu.
P.W. (Pieter Willem) Bothasta tuli Etelä-Afrikan pääministeri 1978. Tästä virasta hän siirtyi Etelä-Afrikan viimeistä edelliseksi apartheid-ajan presidentiksi vuonna 1984. Hän oli virassa vuoteen 1989.
uutiskirje 
