Maailmankaupan vapauttaminen näkyy tulevaisuudessa yhä voimakkaammin suomalaisessa maa- ja elintarviketaloudessa. Politiikan vaikutus maatalouteen sen sijaan vähenee selvästi kahdenkymmenen seuraavan vuoden aikana.
Tämä käy ilmi maa- ja elintarviketalouden laitoksen (MTT) koordinoimasta tutkimuksesta, jossa arvioidaan maa- ja elintarviketalouden kehityskulkuja vuoteen 2030 saakka.
EU:n maatalouspolitiikka aiempaa markkinavetoisempaa
Suomen maa- ja elintarviketalouden kehitykseen vaikuttaa lähivuosina edelleen eniten Euroopan unionin maatalouspolitiikka, jota on 1990-luvulta lähtien muokattu aiempaa markkinalähtöisemmäksi. EU:n maatalouspolitiikan selkeänä trendinä on siirtyä suorasta tulotuesta tukemaan niin sanottuja maatalouden julkishyödykkeitä, kuten eläinten hyvinvointia, ruokaturvallisuutta ja ympäristön hyvää tilaa.
Yksi unionin maatalouspolitiikan tavoitteista on politiikan yksinkertaistaminen. Professori Jyrki Niemi MTT:stä on epäileväinen tavoitteen suhteen.
– Maatalouteen kohdistuvat vaatimukset näyttävät vain lisääntyvän. Tukien aiempaa tarkempi räätälöinti edellyttää maataloushallinnolta lisää toimenpiteitä, resursseja ja työvoimaa.
Kansallinen liikkumavara olisi hyvä säilyttää
Niemen mukaan Suomessa olisi syytä säilyttää kansallisen politiikan liikkumavara ja tuotantoon sidotut tuet.
– Suomi on maatalouden rakennekehityksessä aika paljon jäljessä Keski-Eurooppaa, ja epäedullisten luonnonolojen takia meillä on pysyvä kilpailukykyhaitta, hän kertoo.
Tutkimuksessa tarkasteltiin esimerkiksi vaihtoehtoa, jossa maatalouden CAP-tuki lopetettaisiin. Suomessa se merkitsisi viljantuotannon kannattavuuden romahtamista ja vilja-alan voimakasta supistumista. Sianlihantuotanto vähenisi 20–25 prosenttia ja siipikarjanlihantuotanto kymmenen prosenttia. Naudanlihantuotanto laskisi noin 15 prosenttia.
uutiskirje 
