Taava Hakalan ohjaama näytelmä, joka perustuu Seppo Saraspään romaaniin kahmi kevättalvella Thalia-gaalassa parhaan näytelmän, parhaan lavastuksen ja parhaan puvustuksen palkinnot.
Leiri maailman laidalla ollaan sotavankileirillä Lapin erämaassa. Venäläisvangit palelevat puunhakkuussa. Heitä vartioivilla saksalaissotilailla on johtajanaan kansatieteistä innostunut SS-mies. Tulkkina leirillä toimii suomalainen, jonka suonissa virtaa sekä venäläistä että saksalaista verta.
Alkuun päästään, kun leiriin tulee nälkäinen kalastajakoltta.
– Se on näytelmä sodan mielettömyydestä, mutta se on myös ihmisten kasvutarinaa, Hakala selvittää.
Saraspään tarina kääntää ylösalaisin kaikki käsityksemme vankileiristä. Vankileiri ei olekaan kärsimystä vaan turvapaikka, jonne halutaan sisään. Ja leirin saksalaiset ja venäläiset alkavatkin pelätä yhteistä vihollista.
Tähän romaanin nurinkurisuuteen ohjaaja ihastui ja päätti lisätä volyymiä.
– Ja koska oli kyseessä sotakuvaus, minua kiinnosti pistää se nurinkurisuus jotenkin potenssiin kymmenen niin että siitä tuli mieletön, Hakala kertoo ja viittaa Monty Pythonin hulluun maailmaan.
Mielettömän sodan viitekehyksessä pureudutaan sitten tulkin kehityskertomukseen.
Kahden maailmankuvan tarkastelua
Tulkin kasvua avittaa koltta. Näytelmä tarkastelee heidän avullaan kahta erilaista maailmankuvaa.
– Tulkki edustaa koulutusta, sivistystä ja modernia maailmaa. Koltta taas edustaa luontoa, Hakala sanoo.
Tulkki kasvaa lopulta tajuamaan, että maailma ei ole mustavalkoinen.
– Luonnosta vieraantumisen ja luonnon ylenkatsomisen sijaan tulee ymmärrys, että ihminen onkin vain osa luontoa eikä mikään yli-ihminen.
Näistä aineksista syntyi siis yksi viime talven kiitetyistä näytelmistä.
Tai toki lisäksi menestykseen tarvittiin vielä Rovaniemen teatterin väki. Hakala iloitsee, että tällä kerralla oikeat ihmiset ovat oikeassa jutussa oikeaan aikaan.
– Kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen, vaikka vierailevalle ohjaajalla roolitus on aina vaikeaa.
Näytelmän valmistumista edisti Hakalan mukaan vielä sekin, että ohjaustyöhön päästiin viime syksynä heti lomien jälkeen.
– Kaikki olivat hyvällä energialla mukana. Ja väki oli innostunut käsikirjoituksesta. Harjoituksissa ei leijunut kysymystä siitä, että miksi tämä tehdään, Hakala muistelee.
”Ansiosidonnainen”
mielessä
Taava Hakala on Jyväskylässä asuva ohjaaja, joka on vältellyt vakituisia pestejä. Ohjaustöitä on viime vuosina ollut paljon pohjoisen teattereissa, esimerkiksi Kemissä, josta Hakala on kotoisin.
– Freeohjaajana minulla on vapaus miettiä vain sitä yhtä juttua. Ja on vapaus valita mitä tekee. On myös vapaus kieltäytyä niistä ohjauksista, jotka eivät kiinnosta.
Töitä freelancerille löytyy monella tavalla. Esimerkiksi nyt tämä Leiri maailman laidalla löytyi siten, että Hakala oli lukenut Saraspään uusimman romaanin Ansiosidonnainen ja ehdotti sen ohjaamista Rovaniemen teatterille. Mutta sielläpä Lauri Sipari oli jo dramatisoimassa Saraspään ensimmäistä romaania, jonka ohjaamista sitten tarjottiin Hakalalle.
Hän luki tekstin ja ihastui sekä romaaniin että siitä tehtyyn käsikirjoitukseen.
– Se oli siis sattumaa, mutta pidin kyllä kirjailijan tyylistä. Meillä on samanlainen maailmankatsomustapa: näemme asiat ensimmäisenä koomisina.
Hakala toivoo, että Ansiosidonnainenkin putkahtaa vielä esiin.
– Siitä tulisi hieno esitys tai hieno elokuva.
Teatterikesän jälkeen Hakalalla alkaa harjoituksen Oulun kaupunginteatterissa. Siellä hän ohjaa Tracy Lettsin Elokuun.
Teatterikesän nettisivut: www.teatterikesa.fi
uutiskirje 
