Kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan alkoi 24. helmikuuta, puhelinpalvelut monissa Venäjän kaupungeissa toimivien sotilaiden äitien järjestöissä menivät lähes tukkoon.
– Yhteydenottojen määrä kymmenkertaistui. Yleensä valitettiin sitä, että omaiset eivät enää saa yhteyttä sotilaisiin. Se oli ensimmäinen kierros kysymyksiä, Tatjana sotilaiden äitien järjestöstä sanoo.
Sodan ensimmäisellä viikolla Venäjän puolustusministeriö ei tarjonnut mitään yhteystietoja, joihin omaiset olisivat voineet olla yhteydessä.
– Maaliskuun alussa he avasivat puhelinlinjan, johon sotilaiden vanhemmat voivat soittaa ja kysyä ovatko heidän poikansa virallisilla kaatuneiden, haavoittuneiden tai sotavangiksi joutuneiden listalla.
Tatjanan mukaan listat eivät useinkaan ole täsmällisiä. Omaisilla saattaa olla vahvistus pojan kuolemasta, mutta viranomaisten papereista nimeä ei löydy.
– On syntynyt ongelma siitä, että he eivät tiedä, miten tuoda ruumis pois (takaisin kotikaupunkiin).
Tatjana ei ole naisen oikea nimi. Hän toivookin, ettei häntä voisi tunnistaa tästä jutusta, sillä kaikki sotaan liittyvä informaatio on Venäjällä käynyt hyvin arkaluontoiseksi. Kansan Uutiset on kuitenkin varmistanut hänen henkilötietonsa ja asemansa venäläisessä sotilaiden äitien yhteisössä.
Venäjällä Ukrainan sodan kutsuminen hyökkäykseksi tai sodaksi voi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Siksi tässä yhteydessä viittaukset sotaan ovat KU:n omia.
– Yhteistoiminta ulkomaisten tiedotusvälineiden kanssa voi tarkoittaa vielä kovempien pykälien käyttöönottoa, valitettavasti, Tatjana sanoo.
Sotatoimista kieltäydytään
Sotilaiden äidit yrittävät auttaa oikeudellisesti myös niitä venäläissotilaita, jotka kieltäytyvät osallistumasta sotatoimiin Ukrainassa. Järjestöjen mukaan määrä ei ole vähäinen.
– Asianajajamme voivat lähteä paikalle palveluspaikkoihin, oli kieltäytyviä kuinka paljon tahansa: yksi, kolme tai – kuten eräs kaukana palvelevan pojan äiti kertoo – jopa 250, Tatjana kuvaa.
– Yhteydenottoja tulee myös niiltä, jotka kieltäytyvät menemästä uudestaan tai ollenkaan sotaharjoituksiin Venäjän (läntisille) rajaseuduille, koska he tietävät, että siellä on riski joutua lähetetyksi (Ukrainaan).
Puheluita on tullut runsaasti myös rintamalle joutuneista varusmiehistä. Venäjän puolustusministeriö myönsi tilanteen jo maaliskuun alussa ja totesi, että varusmiehiä on joutunut myös sotavangeiksi.
Ongelma on sekin, että heitä on pakotettu tai huijattu allekirjoittamaan sotilassopimus.
– Voi olla niin, että asepalveluksessa oleva ei ole tiennyt, että hänestä on tullutkin sopimussotilas.
FSB:ltä ankara määräys
Sotilaiden äitien järjestöt ovat Venäjällä puolustaneet asepalveluksessa olevien oikeuksia 1980–90-lukujen vaihteesta lukien. Helmikuun 24. päivä syttyneen sodan jälkeen työ on kuitenkin vaikeutunut yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyttyä.
Tatjanan mukaan iso osa järjestöjen toimintaedellytyksistä mureni jo viime lokakuussa. Turvallisuuspalvelu FSB julkaisi tuolloin 60-kohtaisen määräyksen, jonka mukaan käytännössä mitä tahansa asevoimista kerättävää tietoa ”voidaan käyttää Venäjän federaation turvallisuutta vastaan”.
Listalle päätyi muun muassa tiedon kokoaminen asevoimien piirissä tapahtuvista väärinkäytöksistä sekä ”moraalis-psykologisesta ilmapiiristä”.
Sotilaiden äitien mukaan vain avoimuus oikeuksien rikkomisesta mahdollistaa niiden puolustamisen.
– Määräys teki tosiasiassa toimintamme mahdottomaksi siinä mielessä, kun olemme aikaisemmin sitä tehneet.
Auttava puhelin ja oikeusapu ovat silti säilyneet.
Ongelmana väkivaltainen simputus
Tatjana sanoo, että hänen on parempi olla arvioimatta sitä, miten Venäjän armeija suhtautuu sotilaisiinsa sotatoimien aikana.
– Minun arvioitani voidaan pitää asevoimien mustamaalaamisena.
Rauhan aikana ongelmien vakavimmassa päässä ovat olleet sotilaiden kuolemantapaukset, terveydenhoidon laajamittainen laiminlyönti ja laittomat kutsunnat. Myös ”isoisiksi” kutsuttujen vanhempien varusmiesten myöhempiin saapumiseriin kohdistama väkivaltainen simputus on tunnettu ongelma.
– Tähän myös sotilassyyttäjä on kiinnittänyt huomiota ja siitä on nostettu rikosjuttuja. Tämä ilmiö on onneksi vähentynyt.
Paineet Sotilaiden äitejä kohtaan kasvavat koko ajan. Päivystävään puhelimeen tulee vihaviestejä isänmaallisina itseään pitäviltä kansalaisilta.
– Mutta toistaiseksi meihin ei ole kohdistunut viranomaisten toimia.
Venäjän vanhimpia kansalaisjärjestöjä
Sotilaiden äitien komiteat ovat Venäjän nykymittapuun mukaan jo vanha kansanliike. Järjestöjä ryhdyttiin perustamaan Neuvostoliiton vapautumisen aikoihin, 1980-luvun lopulla.
Toimintansa alkuvuosina äitien komiteat vaativat Venäjän asevoimien uudistamista, asepalveluksessa olevien oikeuksien suojelua ja siviilipalvelusta.
Tšetšenian ensimmäisen sodan aikana 1990-luvun puolivälissä sotilaiden äidit toimivat aktiivisesti sitä vastaan ja neuvottelivat sotavangeiksi joutuneiden poikien palauttamiseksi kotiin.
Kun sota Ukrainan itäosissa alkoi huhtikuussa 2014, äitien organisaatio esimerkiksi Pietarissa julistettiin ”ulkomaiseksi agentiksi”. Järjestö kiisti jyrkästi, että se saisi minkäänlaista ulkomaista rahoitusta. Lokakuussa 2015 järjestö poistettiinkin mustalta listalta.
Äitien järjestöt ovat kertoneet julkisuudessa muun muassa, että Etelä-Venäjän sairaaloihin oli ilmaantunut jo 2014 runsaasti Ukrainan sodassa haavoittuneita venäläissotilaita.
Turvallisuuspalvelu FSB:n uudet määräykset ja Ukrainan sodan kiristämä ilmapiiri ovat kuitenkin jälleen vaikeuttaneet sotapojista huolehtivien äitien työtä.
lehti 