Työpaikan ja palkan ajatellaan automaattisesti hyödyttävän nuoria naisia, jotka niiden turvin saavat lisää riippumattomuutta ja neuvotteluvaltaa omiin asioihinsa.
Seksuaalinen häirintä työpaikalla kuitenkin nakertaa sitä hyötyä, mikä nuorella naisella työstä on.
Tuore tutkimus seksuaalisesta häirinnästä työpaikoilla Ugandassa ja Bangladeshissa paljastaa, että nuorilta naisilta puuttuu sekä suojaa että turvaa työssä. Heillä on vain vähäistä valtaa itse haastaa kokemaansa seksuaalista häirintää.
Tutkimus pohjautuu yli sadan nuoren naispuolisen tehdastyöläisen ja kotiapulaisen haastatteluihin ja ryhmäkeskusteluihin. Niistä käyvät ilmi sekä seksuaalisen häirinnän määrä että tekijät, jotka estävät naisia ilmoittamasta siitä viranomaisille.
Kaikkia häiritään
Jokaista haastateltua oli työssä häiritty seksuaalisesti. Yleisintä oli sanallinen häirintä, jota pidettiin lähes normaalina työhön kuuluvana asiana. Sopimaton koskettelu ja kähmintä olivat myös yleisiä.
Erityisen suuressa vaarassa olivat köyhistä oloista tulevat nuoret naimattomat naiset. Kotiapulaiset olivat muusta maailmasta eristyneen työympäristönsä vuoksi todennäköisimpiä seksuaalisen häirinnän rajuimpien muotojen kohteita, mukaan lukien pahoinpitelyt ja raiskaukset. Kotiapulaiset olivat muita haavoittuvampia myös jyrkempien luokkaerojen ja vähäisen koulutuksen vuoksi.
Tutkimus osoittaa, että useimmat nuoret naiset yrittävät välttää fyysistä seksuaalista häirintää muuttamalla omaa käyttäytymistään.
Taktiikat vaihtelevat yksin työskentelyn välttelystä löysien vaatteiden pitämiseen.
Muuan bangladeshilainen tehdastyöläinen kertoi, että hän kiertää tehtaan ne osat, joissa tuulettimet saattavat lennättää hänen mekkoaan ja paljastaa ihoa. Ugandalaiset kotiapulaiset puolestaan työskentelivät mieluiten ulkosalla silloin, kun miespuolinen työnantaja oli yksin sisällä.
Normit saavat naiset vaikenemaan
Vallassa olevat sosiaaliset ja sukupuolinormit normalisoivat miespuolisten työtovereiden, työnjohtajien ja yritysjohtajien harjoittaman seksuaalisesti aggressiivisen käytöksen. Se johtaa usein siihen, että nuoria naisia syytetään miesten huomion herättämisestä. Se johtaa myös siihen, etteivät naiset uskalla puolustautua.
Esimerkiksi Bangladeshissa puhtauteen ja kunniaan liittyvät sosiaaliset normit rajoittavat naisten vapautta puhua omasta ruumiistaan ja miehiltä saamastaan huomiosta.
Ugandassa avioliittoon liittyvät normit estävät kotiapulaisia syyttämästä miespuolista työnantajaa ahdistelusta, sillä he eivät halua häiritä työnantajiensa avioliittoa.
Sosiaaliset ja sukupuolinormit rajoittavat nuorten naisten mahdollisuuksia puhua rajoja rikkovasta ja sopimattomasta käyttäytymisestä. Monet haastatellut kaihtoivat yksityiskohtia ja käyttivät kiertoilmauksia, ja joiltain jopa puuttui sanasto, jolla kuvata kokemaansa. Kainous ja tietämättömyys estävät naisia raportoimasta tapahtumia viranomaisille ja saamasta minkäänlaista hyvitystä.
Useimmat naiset kyllä kertovat tapahtuneesta jollekulle, mutta lähinnä moraalista tukea saadakseen, eivät saattaakseen syyllisen vastuuseen.
Ei luottamusta viranomaisiin tai työnantajiin
Haastatellut kertoivat myös, että poliisi ja muut viranomaiset ovat vastahakoisia reagoimaan ilmoituksiin.
Paikalliset viranomaiset ovat usein miehiä, jotka hylkäävät naisten rikosilmoitukset, syyttävät uhreja tai kehottavat heitä anteeksiantavaisuuteen. Nuoret naiset ja heidän perheensä eivät myöskään luota poliisiin. Useimmat naiset jättävät rikosilmoituksen tekemättä, sillä he ennakoivat joutuvansa lahjomaan poliisin vain saadakseen ilmoituksen vastaanotetuksi.
Siksi toimiin ryhtyvät naiset voivat turvautua lähinnä vain perheenjäseniinsä, kun he epävirallisesti sopivat asioista työnantajien kanssa. Syyllisille harvoin koituu mitään seuraamuksia.
Naisten on turha odottaa tukea työnantajilta. Niin Ugandassa kuin Bangladeshissakin naisia varjeli ryhmissä työskentelyn antama epäsuora suoja, ei työnantajan mahdollinen virallinen linjaus seksuaalista häirintää vastaan.
Tutkimuksen tulokset haastavat vallitsevan ajatuksen, että työpaikan virallisilta työmarkkinoilta saaminen voimaannuttaa nuoria naisia.
Esimerkiksi elintarviketeollisuus voi luoda työpaikkoja suurelle määrälle kouluttamattomia työläisiä. Vaikka tehtaat kuuluvat viralliseen talouteen, useimmat niiden tarjoamista työpaikoista ovat epävirallisia ja epävarmoja, työläisillä ei ole sopimuksia tai turvallisuutta, he ansaitsevat vähän, ja palkanmaksu on epäsäännöllistä.
lehti 